Olin eilen serkkuni tupaantulijaisissa ja sen jälkeen menimme yökerhoon. En ole tätä ennen käynyt yökerhossa ainakaan vuoteen ja nyt eilen, ollessani vieläpä koko illan täysin selvinpäin, minut valtasi yökerhoreissun jälkeen aivan valtava yksinäisyyden tunne, joka jatkui vielä seuraavana aamuna.
Ilta oli kyllä tosi mukava. Ympärillä paljon ystäviä yms., mutta silti vaan tuli tämä tunne, jota olen pystynyt jo pitkään välttelemään.
Siis kysymys kuuluu:
uskovatko naiset ollenkaan rakastuvansa ja vielä aivan tavalliseen mieheen vai onko asia niinkuin luulen, että 99% naisista(niinkuin varmaan myös miehistä) on kovettanut itsensä, eikä enää edes halua ottaa riskiä pettymykseen.
Siis sellasta tosi palavaa rakkautta, johon voi itsensä heittää estotta, niinkuin teininä.
Kiitän jo etukäteen vastauksista. palauttakaa mut maanpinnalle, niin en turhia mieti tollasii:)
Ilta oli kyllä tosi mukava. Ympärillä paljon ystäviä yms., mutta silti vaan tuli tämä tunne, jota olen pystynyt jo pitkään välttelemään.
Siis kysymys kuuluu:
uskovatko naiset ollenkaan rakastuvansa ja vielä aivan tavalliseen mieheen vai onko asia niinkuin luulen, että 99% naisista(niinkuin varmaan myös miehistä) on kovettanut itsensä, eikä enää edes halua ottaa riskiä pettymykseen.
Siis sellasta tosi palavaa rakkautta, johon voi itsensä heittää estotta, niinkuin teininä.
Kiitän jo etukäteen vastauksista. palauttakaa mut maanpinnalle, niin en turhia mieti tollasii:)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Nyt kun innostuin kirjoittamaan, niin haluaisin vielä mainita, että olen kiinnostunut myös keskustelemaan enemmänkin tästä aiheesta, jos vaan löytyy joku naispuoleinen samasta aiheesta kiinnostunut.
Tuo yllä oleva kirjoitus on hiukka huonosti artikuloitu, mutta kaitpa siitä pääkohdat selvinnee.
No, näin kirjallisesti on vaikea sitä artikuloinnin laatua arvioida. Tarkistapa sanan merkitys ;)
No, sen kummemmin runoilematta olen valmiina ottamaan vastaaan rakkautta. Intohimoisesti, palavasti, tuntea joka solulla.
..hienoo, että edes joku on sitä mieltä, mutta otatko sitä vain vastaan vai annatko myös?
..ja kuulosti kyllä ihan just siltä mitä tarkoitinkin.
Mulla ihastumiset olivat aina ykspuolisia, joten en usko enää rakkauteen. Sitä ei vain oltu tarkoitettu mun elämään tulevaksi. Mun elämä on jo niin finaalissa, ettei kannata tässä iässä rakkaudesta turhia kuvitelmia kantaa. Siks en ole vuosiin käynyt missään illanviettopaikoissa, ei mua kukaan ikinä ennenkään missään huomioinut.
itse ainakin haluaisin vielä rakastua ja antaa vastarakkautta...mutta eipä sitä taida enään tapahtua,surullista.Eikös se ole se suojamuuri jota yrittä epätoivoisesti pitää itsensä yllä?
en tiedä vaikuttaako siihen usko tai tahto. Ehkä nekin saattavat vaikuttaa, mutta kokemukseni mukaan rakkaus tulee puun takaa, yllättäen ja vieläpä pyytämättä ja väärään aikaan.
Rakkaudella on oma tahtonsa, meistä riippumaton ja voimme vain antautua sille.
Jaksa uskoa siihen.
Tuohon on helppo yhtyä. Samaa olen ihmetelly, miksi tuollaisessa tilanteessa kun hänet tapasin, voi tuntea jotain tällaista.... kaipausta... ja halua halata
Voi ihastua tulenpalavasti ja varoa samalla itsensä satuttamista, ja voi heittäytyä samalla tavalla kuin 15 vuotiaana, jopa nelikymppisenä. Kaikki on mahdollista ja se voi yllättää paatuneenkin epäilijän.
Olisin itse ollut huomattavasti onnellisempi kun en olisi tätä tunnetta enää riesakseni saanut, koska siitä ei ole ollut muuta kuin haittaa. Kaipaan sitä horrostilaa, jossa vuosia olin. Ehkä se vielä palaa, eikä tämä yksinäisyys enää tunnu pahalta.
joo,voisiko noita tilata jostain, jos voi, niin mulle yksi sellainen palava rakkaus, kiitos. ei, ei muutan tilausta: sellainen yksi palava rakkaus, joka on moleminpuolista, intohimoista, toisia kunnioittavaa. luotettavaa,kestävää ja hellää, mutta rajua, kiitos.
ja kirjoitan nyt tunteesta, en hetken huumasta ;)