Minua vaivaa kumppanin eksät. En tiedä, miten voisin lopettaa sen. Yhtäkkiä kesken tunnelmallisen hetken tai toisen kauniiden asioiden sanomisen tulee mieleen ajatus, tämä on jotain samaa toistenkin kanssa. Kylmenen ja jäädyn hetkessä, kurkkua kuristaa ja ahdistun täysin. Tulee tunne, että on pakko lähteä vain pois. Tavallisessa yhdessäolossa ei ole ongelmaa, mutta kun toinen menee tunteiden puolelle ja puhuu niistä, se on myrkkyä minulle. Mielessä on vain hän ja hänen eksänsä. Mitä paremmin tunnepuolella menisi, sitä enemmän otan sen itseeni.
Onko tunne mustasukkaisuutta vai epävarmuutta? Vertailen itseäni hänen silmillään eksiinsä ja itsekritiikki syö, koska tiedän, että ne aiemmat suhteet eivät olleet huonoja. Mitä enemmän minulle vakuutellaan tunteita, sitä vähemmän niihin uskon tai sitä enemmän alan vaatimaan itseltäni. Vertailen itseäni liikaa, minun pitäisi olla parempi ja enemmän kaikessa, mitä ikinä muut ovat olleet. Arvostan itseäni siihen saakka, kun tulee eksät mieleen, en toinenkaan voi elää ilman menneisyyttään. Pelkään, että epäluottamus kasvaa omasta syystä ja hän tajuaa kamppailuni, vaikka koetan olla sitä näyttämättä. Ja tajuaa, kuinka huono suhde minä olen, kun ajattelen ja koen näin. Torjun toista ja pilaan kaiken, arvostelen itseäni paljon, en voi olla oma itseni. Jatkuvasti jännitän, että jos teen jonkun virheen tai olen vääränlainen, puhun väärin, käyttäydyn huonosti tai näytän huonoja tunteita. Kärsin ja ajoittain olen varma, että kun niistä muistakaan ei tullut mitään, minä en ole se, jonka kanssa tulee myöskään. Pienikin huono tai negatiivinen asia elämässä saa ajatukset vajoamaan aivan kuiluun. Ei musta ole ylittämään niitä asioita, mitä toisen entiset on olleet. En pysty olemaan oma itseni, helposti tulee kova kontrolli kaikkea tekemäänsä ja olemistaan kohden. Esitän jotain, mikä en edes ole, olen pettynyt itseeni ja luultavasti koko teatteri näkyy muillekin.
Välillä saan puuskia, että päätän itse lopettaa tämän kaiken. Että loppuu tämä epäluottamus ja epävarmuus. Minun on paras olla yksin, koska en rakasta itseäni. Enkä voi lopulta luottaa sitä kenenkään muun tekevän.
Onko tunne mustasukkaisuutta vai epävarmuutta? Vertailen itseäni hänen silmillään eksiinsä ja itsekritiikki syö, koska tiedän, että ne aiemmat suhteet eivät olleet huonoja. Mitä enemmän minulle vakuutellaan tunteita, sitä vähemmän niihin uskon tai sitä enemmän alan vaatimaan itseltäni. Vertailen itseäni liikaa, minun pitäisi olla parempi ja enemmän kaikessa, mitä ikinä muut ovat olleet. Arvostan itseäni siihen saakka, kun tulee eksät mieleen, en toinenkaan voi elää ilman menneisyyttään. Pelkään, että epäluottamus kasvaa omasta syystä ja hän tajuaa kamppailuni, vaikka koetan olla sitä näyttämättä. Ja tajuaa, kuinka huono suhde minä olen, kun ajattelen ja koen näin. Torjun toista ja pilaan kaiken, arvostelen itseäni paljon, en voi olla oma itseni. Jatkuvasti jännitän, että jos teen jonkun virheen tai olen vääränlainen, puhun väärin, käyttäydyn huonosti tai näytän huonoja tunteita. Kärsin ja ajoittain olen varma, että kun niistä muistakaan ei tullut mitään, minä en ole se, jonka kanssa tulee myöskään. Pienikin huono tai negatiivinen asia elämässä saa ajatukset vajoamaan aivan kuiluun. Ei musta ole ylittämään niitä asioita, mitä toisen entiset on olleet. En pysty olemaan oma itseni, helposti tulee kova kontrolli kaikkea tekemäänsä ja olemistaan kohden. Esitän jotain, mikä en edes ole, olen pettynyt itseeni ja luultavasti koko teatteri näkyy muillekin.
Välillä saan puuskia, että päätän itse lopettaa tämän kaiken. Että loppuu tämä epäluottamus ja epävarmuus. Minun on paras olla yksin, koska en rakasta itseäni. Enkä voi lopulta luottaa sitä kenenkään muun tekevän.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos olisin tiennyt, miten otat asiat, olisin ollut varovaisempi.
Nyt uskallan tuskin enää hengittää ja minuuteni käpertyy entistä
syvemmälle sisääni. Kohta en enää uskalla päästää sitä ollenkaan
ulos ja kaikki mitä teen, puhun ja kirjoitan on pelkästään ulkoista
toimintaa - kuin tyhjät kuoret. Vaikka ymmärrän tunteesi, niin toivottavasti
ymmärrät itse, että jätät minulle liian vähän liikkumavaraa. Jos tukehdutat
minut (kuvaannollisesti), voit syyttää siitä ainoastaan itseäsi. Tarvitsen tilaa
ja aikaa, että pystyn palautumaan ja taas löytämään itseni. Hiillostus missään asiassa ei auta, sillä varmaan tiedät, että tuskin suostun tekemään kompromisseja vastentahtoisesti. Se ei ole mitään elämää enää, jos siltä viedään tarkoitus (ja tarkoitus on sitä, että voi elää arvojensa mukaisesti). Toisaalta tämä alkaa olla niin likaista peliä kaikkien osalta, ettei se mikään ihme ole, jos se on liikaa.
Tarkotin tällä, että lopetettaisiin molemminpuoliset loukkaukset ja annettaisiin tilanteen rauhoittua jonkin aikaa. Tämän jälkeen keskustellaan kaikki f to f ja etsitään molempia tyydyttävä sovintoesitys, otti se sitten miten kauan vaan. Sen jälkeen eletään sen mukaan.