Ei niin iso ongelma :)

Meillä tyttö 3,5 vuotta, kerrotiin silloin kuin muillekin, (siinä viikoilla 16 -->) sillä kaikki kaverit aloittivat aina keskustelun lapsemme kanssa että "tuleeko sinusta nyt isosisko..." niin oli luontevaa käydä se keskustelu. Isompi jankkaus meillä on ollut se miten vauva meni mahaan ja miten tulee pois....on meinaan käyty se keskustelu kymmeniä kertoja :)

Poika oli pikkuisen vaille 3 v, kun tein plussatestin. Kerroin pojalle asiasta ensimmäisenä, lähinnä siksi, että olimme kahden kotona ja positiivinen tulos tuli niin yllätyksenä, että asia oli vain saatava sanottua ääneen. Lapsen reaktio oli yllättäen iloinen, eikä hän asiasta ole jankannut. Olemme miehen kanssa kypsytelleet häntä vauvaan koko raskauden ajan ja hän osaa ajatella tulokasta ihan oikeana ihmisenä. Vaikka tietysti järkytys on varmasti suuri, kun huomaa, että vauva onkin tullut jäädäkseen :)

Muutamia vähän hankalia tilanteita on matkalla ollut, poika on esim. pelännyt, että hänen tavaroitaan annetaan vauvalle. On ollut hyvä, että tässä on ollut aikaa käydä asioita läpi ja vakuuttaa, että vauvalla on esim. oma peitto. Poika on myös silitellyt mahaa innoissaan, kuunnellut vauvaa ja kikatellut potkuja. Toivon tosiaan, ettei into katoa heti, kun nyytti tuodaan kotiin :)

ei ainakaan ennen sitä pahimman keskenmenon riskin ohitusta kannata lapselle kertoa raskaudesta. Keskenmenon sattuessa lapsen on vaikea ymmärtää tapahtunut. En itse sukulaislapsillekaan halua omasta raskaudestani puhuttavan ennen kuin ollaan rv12 ohitettu, esikoinen on 1v eikä vielä ymmärtäisi vaikka kerrottaisiin :)

3 vuotiaalle kerroimme rakenneultran jälkeen, joilloin asia oli jo jollakin tapaa "konkreettinen", mutta oli kuitenkin vielä riittävän pitkä aika lapsellekin valmistautua tulevaan muutokseen.

Me kerrottiin reilu 3-vuotiaalle rv 12 jälkeen, kun muillekin alettiin kertomaan. Kun kuitenkin muut ihmiset olisivat asiasta hänellekin puhuneet, ja olisihan tyttö ihmetellyt jos hänelle ei olisi mitään puhuttu. Alkuun se oli tytölle varmasti aika outo juttu, kun mitään ei vielä näkynyt, mutta pikkuhiljaa mahan kasvaessa hän on tietysti alkanut ymmärtämään asian. Ja siis nyt on ihan innoissaan (nyt ikää 3 v 8 kk) siitä että tulee isosiskoksi. On luvannut auttaa vauvanhoidossa ja päivittäin juttelee että "sitten kun se mun vauva syntyy" jne. Jonkin verran on myös kysellyt että miten vauva tulee ulos, mutta siihen on riittänyt vielä selitykseksi, että äiti menee sairaalaan synnyttämään vauvan.

Meillä poika oli 4v kun saatiin tietää vihdoin uudesta tulokkaasta. Kerrottiin melkein heti :) Vähän jännitti kuinka suhtautuu jos sitten jotain sattuukin mutta yritin selittää asian hyvin. Ja hyvä vain kun ajoissa kerrottiin. Nyt poika ehtinyt täyttää 5v ja ihan pian poksahtaa. Poika on ehtinyt tottua ajatukseen että äidiltä riittää rakkautta molemmille yhtä paljon ja odottaa isoveljen tehtäviään hyvin.

Meilläkin kyllä kysellään että joko se vauva on sieltä syntynyt ja joko se on syntynyt mutta positiivinen asiahan tuo vain on :) Minusta lapsi on tärkein osa perhettä, miksi pimittää sellaista tietoa?