Huvikseni kirjoitan tänne, kun on niin yksinäinen olo joka päivä..
Elän parisuhteessa, mutta silti olen yksinäisempi kuin koskaan.. Kenties se on koska olen myös hoitovapaalla. Lisäksi muutettiin paikkakunnalle, josta en ole saanut kavereita. Onhan niitä, joitten kanssa rupattelee hiekkalaatikon reunalla tms. mutta se onkin siinä... olen ulkopuolinen... tai ehkäpä vaikeasti lähestyttävä, koska olen niin väsynyt kaikkeen...
Kotona olen niin yksin ja saan tuta miltä tuntuu kun hyljätään, niin että sydämestä kirpaisee.. ero on lähellä.. Tai johtuisiko tämä yksinäisyyden tunne erosta? Olen yksin tienristeyksessä, mutten tiedä minkä tien valitsen.. Lisäksi kun yritän tehdä jotain, kaikesta on tullut niin vaikeata. Ahdistun heti, kun mietin miten puolisoni sitten kuulustellen kyselee kaikesta.. siltä se ainakin tuntuu..
Nyt olen jopa miettinyt että olisi kiva saada seuraa vaikka netistä..
Olen alkanut unelmoimaan jopa jostain miehestä.. siitä olen saanut voimaa, pirteyttä.. niinkuin olen elänyt sumussa, tarponut vain eteenpäin, mutta nyt herännyt..
Haluaisin elää...
Elän parisuhteessa, mutta silti olen yksinäisempi kuin koskaan.. Kenties se on koska olen myös hoitovapaalla. Lisäksi muutettiin paikkakunnalle, josta en ole saanut kavereita. Onhan niitä, joitten kanssa rupattelee hiekkalaatikon reunalla tms. mutta se onkin siinä... olen ulkopuolinen... tai ehkäpä vaikeasti lähestyttävä, koska olen niin väsynyt kaikkeen...
Kotona olen niin yksin ja saan tuta miltä tuntuu kun hyljätään, niin että sydämestä kirpaisee.. ero on lähellä.. Tai johtuisiko tämä yksinäisyyden tunne erosta? Olen yksin tienristeyksessä, mutten tiedä minkä tien valitsen.. Lisäksi kun yritän tehdä jotain, kaikesta on tullut niin vaikeata. Ahdistun heti, kun mietin miten puolisoni sitten kuulustellen kyselee kaikesta.. siltä se ainakin tuntuu..
Nyt olen jopa miettinyt että olisi kiva saada seuraa vaikka netistä..
Olen alkanut unelmoimaan jopa jostain miehestä.. siitä olen saanut voimaa, pirteyttä.. niinkuin olen elänyt sumussa, tarponut vain eteenpäin, mutta nyt herännyt..
Haluaisin elää...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei! Ite kans olen parisuhteessa mukavan tytön kanssa, mutta minua vain vaivaa yksinäisyys. Kaverit asuu toisella paikkakunnalla (tosin kyllä puolen tunnin matkan päässä) Mutta olen siellä viimeksi käynyt 2 vuotta sitten. He joskus käyvät täällä (aika harvoin), mutta soittelevat vain silloin tällöin tai sit kännissä v-loppusin yöllä ku olen nukkumassa. Olen kans harkinnut eroa tyttöystävästäni, mut en oikeen vielä tiedä. Melkein joka yö näen unta et olen kavereitten kans ja aamulla herään niin se ei ole totta :/ Ennen soitin aina kavereille ku asuin samassa paikkakunnalla ja nyt kuin muutin tänne nii ajattelin et he saavat nyt vuorostaan soittaa minulle nii eipä olekkaan puhelin pärissy. heillä on nykyään uudet kaverit ja ite olen jäänyt todella yksin.
Ei ne ole oikeita kavereita jos eivät koskaan käy sinua moikkaamassa vaikka olet aiemmin aina ollut heidän kanssaan.
Mistäpäin olet? Mä voisin alkaa sun salarakkaaksi, niin saisit vähän vipinää... ;)
Hahah.. taas hetkellisesti olen tyytyväinen, että olen sinkku... En ainakaan ole kenenkään ku-setettavana tai ketään kus-ettamassa :b.
Toivottavasti joskus tapais kumppanin, jonka kans vois sit ihan sovitusti vaikka harrastaa ulkopuolisia suhteita (jos siis ei eroa halua...).
Pettäminen vaan on niiiin per-seestä.
Ai tänne olikin tullut vastauksia :)
Vai on muitakin samassa tilanteessa ;) hmmm..
Itse asun varsinais-suomessa...
Mut on kans hylätty. Olen niin yksin et ei mitään rajaa. kavereita ei oo ja kukaan ei rakasta mua. En tiedä enään mitään tehdä tai en tiedä mistään mitään.