Yksinäisyys masentaa..

Niin tuo on aika hankala tilanne. Vähän vastaavasta itekkin kärsiny useemman vuoden jo. Iltasin ei nukuta kun tuntuu niin kurjalta jaa aamusin vaikea motivoitua edes sängystä ylös kun elämässä ei oikein tunnu olevan mitään odottamisen arvoista..

Ei siinä oikein auta kun koittaa nauttia niistä pienistä iloisista hetkistä mitä elämssä vielä on ja toivoa, että kohtaa uusia ihmisiä, joista saa kivaa seuraa tulevaisuudessa. Vanhoja kamuja ei kuitenkaan voi pakottaa viettämään aikaa enempää itsensä kanssa vaikka kuinka haluaisi. Kannattaa kuitenkin yrittää raahata itsensä paikalle, kun kaivataan vaikka se turhalta ja ahdistavalta tuntuisikin ettei ihan totaalisesti syrjäänny ja erakoidu.

Samalla kuitenkin kannattaa pitää jalat maassa toiveidensa suhteen. Jos alkaa odottamaan liikoja kokee helposti vain lisää pettymyksiä ja masentuu entisestään yrittämisen suhteen.



No tietty voisin ehdottaa tähän kaikkia peruskommentteja ihmisten suusta, jotka ei ole vastaavaa tilannetta kokenut:

1)"Hanki uusia kavereita"
2)"Hanki uusia harrastuksia"
3)"Tee kaikkia kivaa yksin"

Mutta eipä tuohon yksinäisyydestä eroon pääsemiseen oikein mitään poppaskonsteja ole ja uusia ihmissuhteita ei aina synny ihan pelkästään sormia napsauttamalla...

Sama homma mullakin. Jos vaikka tiedän etukäteen, että joudun viettämään viikonlopun yksin, en meinaa päästä edes sängystä ylös, saati saa mitään hyödyllistä aikaan. Pitäisi saada uusia kavereita jostain, mutta sitä odotellessa olisi mielenterveyden kannalta hyvä oppia sietämään tätä yksinäisyyttä.

En osaa nukkua yksin. En halua/osaa tehdä asioita yksin. Ruoka maistuu pahalta jos sitä pitää yksin syödä, riippumatta siitä olenko kotona tai ravintolassa.

Välillä pakotan itseni kirjastoon ja punttisalille. Välillä juttelen koiriaan lenkittäville tytöille kun kaipaan edes jotain juttuseuraa. Aina kun on tilaisuus ja mulla on energiaa, teen jonkinlaisen aloitteen keskustellakseni kiinnostavan ihmisen kanssa.

Kaipaan toisen läsnäoloa, läheisyyttä ja halauksia. Välillä panettaa ja sitten ahdistaa kun ei ole eikä näytä tulevankaan ketään vaikka kuinka yritän.

Oisko alottajan mahdollista olla masenutunu? Yksinäisyys ja masennus kai kulkevat jokseenkin lähekkäin.

"Tuntuu, että menee ihan hyvin kun minulla on tekemistä ja näen kavereita, mutta kun olen yksin masennun ja ahdistun. En saa mitään tehtyä."

Olisin voinut itse kirjoittaa juuri noin. Haluaisin jakaa asioita muiden kanssa. Tuntuu esim. jopa vähän tyhmältä katsoa hyvää elokuvaa yksin, kun olisi paljon mukavampaa katsoa se jonkun kanssa.

Et ole siis ainoa. Valitettavasti en vaan itsekään osaa kertoa mikä tähän auttaisi.

Elämässä on tärkeää oppia selviämään "suvantovaiheista", jolloin masennus helpoimmin iskee. Hetkinä, joina itsensä tuntee yksinäiseksi kannattaa käyttää energiansa itsensä kehittämiseen ... ei saa jäädä murehtimaan, yksinäisyys hyvin harvoin on pysyvä olotila varsinkin jos on kavereita ja tekemistä noin yleensä. Silloin voi vaikka kuntoilla tai opiskella asioita ja ajatella niin, että sitten kun taas on kavereiden kanssa ei tarvitse käyttää aikaa niihin.

Tsemppiä - vanha viisaus sanoo, että on opittava rakastamaan itseään ennen kuin voin rakastaa muita.

Sama täällä. Mutta olen oppinut elämään sen kanssa. Ensinnäkin aina ei ole pakko tehdä jotain. Elämässä pitää elää sisäisen tunteen mukaan. Eli jos kokonainen loma viikko menee sängyssä -anna mennä. Seuraavalla viikolla pitää vähän jo ajatella muutakin kuin nukkumista. Pahimmat univelat on takana viikon lusmuilun jälkeen. Tee kaikkea kivaa -askartele, sisusta, liiku, surffaile netissä, opiskele sitä mitä janoat jne...

LUE: Tommy Hellstenin kirja saat sen mistä luovut ja sen jälkeen Tommyn kirja elämän paradoksit ja elämän lapsi. Ja jos et usko, että koskaan ei ole liian myöhäistä muuttua lue: kolmas mahdollisuus, sekin Hellstenin.

Tällä hetkellä olen parisuhteessa ja mulla tuntuu olevan kaikkea, mutta ei ystävää jolle voisin purkaa työstressiä yms. Kaikki vanhat ystävät elävät omaa perhe-elämää, heillä ei ole aikaa kuin kerran vuodessa... onhan sekin jotain. Kadehdin kun mieheni käy kavereittensa kans viikolla kahvilla, syömässä ja viikonloppusin harrastamassa.

Eläimistä saa hiukan helpotusta yksinäisyyteen ja ne repii väkisinkin ainakin pienelle lenkille kaksi kertaa päivässä.

Toivottavasti näistä ajatuksista olisi apua yksinäisille. Masennus vie sänkyyn ja sitten se on paha kun sieltä ei enään ylös pääse -silloin ammattiapu on ainoa apu. Itse olen pärjännyt tsemppaamalla itseäni ja antamalla välillä aikaa vaan olla ja vaikka itkeä jos siltä tuntuu.

Nyt siis Enna häntä pystyyn ja Hellstenin Tommyn teoksia lukemaan.

Pitäis mennä nukkumaan, muttei nukuta tippaakaan yksin, on vain levoton ja turvaton olla.

Eli sulla pitäisi olla aamullakin joku kaveri vääntelemässä sulle naamaansa ja kertomassa vitsejä, että sä jaksaisit tehdä jotain kunnolla?

dwqd vitun urpo. jos sulla on joku vitun lukihäiriö niin ota ensin selvää tekstistä!

Hanki sitä seuraa itsellesi. Naisena saat sitä lähes automaattisesti, jos vaan tahdot. Laita s-postiosoitteesti tänne, niin saat vuorokaudessa sellaisen määrän yhteydenottoja, että seuraava pulmasi on valita, että kenen kanssa aikaasi vietät. Problem solved.

Ja turha tulla väittämään, että seuran löytäminen on naisille vaikeaa... se on vaikeaa vain, jos itse teette siitä vaikeaa.

Luin sen normaalin 3 ekaa riviä. Juo alkoholia paljon niinku mä nii se ahdistaa entistä enemmän : p . Makaa sen lisäks sohvalla kaiket päivät koneen ääressä että tulee oikein ahdistava olo ku ylipaino lisääntyy ja kunto menee nollaa kohti. Älä siis viitti kitistä ku näköjää kavereita on ja oot opiskelija. Ei sulla oo oikeutta kitistä : p . Voit toki mennä sinne junan alle burana-purkin ja puolikkaa viinipullon kans.