http://www.suomenmaa.fi/Kolmossivu.html
Mikä oli Irak-jutun pääkysymys?
Vuoden takaiset Irakin sotaan liittyneet tapahtumat nousivat taas otsikoihin, kun Ilta-Sanomien toimittajan Pekka Ervastin kirja julkistettiin keskiviikkona.
Asiasta kirjoitetaan ja puhutaan taas paljon. Suuri osa tästä kirjoittelusta on hurskastelua ja sivuseikkojen ympärillä pyörimistä. Miksi samalla intensiteetillä ei ole selvitetty ydinkysymystä: oliko Suomen ulkopolitiikan linjasta epäselvyyttä Irakin sodan alla?
Kotimaisten Irak-tapahtumiemme peruskysymyksiä eivät olleet:
– miksi Martti Manninen luovutti papereita,
– pyysikö Anneli Jäätteenmäki niitä,
– kuka muu tiesi papereista
– miten asiat etenivät juhannuksenaluspäivinä
– mitä keskustan työvaliokunnassa keskusteltiin
– minkälaisia lappusia kuljetettiin eduskunnassa tai muut senkaltaiset kysymykset.
Ne liittyivät kyllä asioiden myöhempään kulkuun, mutta yleensä toisarvoisina seikkoina.
Pääkysymys oli Suomen suhtautuminen Yhdysvaltojen Irak-suunnitelmiin. Oliko USA:lla vääriä käsityksiä Suomen politiikan linjasta? Jos oli, niin miksi?
Miksi tätä ei käsitellä kunnolla? Miksi tästä ei tehdä tutkivaa journalismia? Miksi tästä ei kirjoiteta kirjoja?
Suomalaiselta journalismilta ja politiikan tutkimukselta puuttuu rohkeutta.
Siis: Oliko Jäätteenmäellä aihetta kritiikkiinsä? Oliko Suomen puolesta toimittu viisaasti? Antoiko Lipponen keskusteluissaan liian suopean kuvan Suomen asenteesta? Vai liioitteliko ja vääristelikö Jäätteenmäki? Tai oliko asia ylipäänsä tärkeä?
Kansalaisille on jäänyt kahdenlaista käsitystä. Toisen mukaan oli oikein ja suorastaan välttämätöntä, että Jäätteenmäki otti Irak-asian esille vaalien alla. Toisen näkemyksen mukaan Irak-lausuntoihin puuttuminen oli vääristelyä ja poliittinen virhe.
Itse näen yhä niin, että Irak-keskustelu oli välttämätön. Näyttihän selvältä, että Suomen Irak-politiikasta oli maailmalla erilaisia käsityksiä – muutamaa kuukautta ennen sodan alkua.
Tähän Jäätteenmäki puuttui televisiossa, kun häneltä sitä kysyttiin. Hän kirjoitti internet-päiväkirjaansa heti sen jälkeen näin:
”Mitä olisin tehnyt toisin kuin hallitus?
Ottamalla myönteisen ennakkokannan Yhdysvaltain esittämään pyyntöön humanitaarisesta avusta ja rauhanturvaamiseen osallistumisesta jo joulukuussa, kun asian käsittely turvallisuusneuvostossa oli vielä kesken eikä asetarkastajien työn tuloksista ollut mitään tietoa, Lipposen hallitus liittyi, ainakin Yhdysvaltain mielestä, Yhdysvaltain johtamaan liittoutumaan.
Näin asia ymmärretään Yhdysvalloissa edelleenkin. Minulle on kerrottu, että (Paavo) Lipposen ja (George W.) Bushin tapaamisessa 9. joulukuuta ’presidentti Bush ylisti Suomea hyväksi yhteistyökumppaniksi ja kiitti Suomen hallitusta Irakin tilannetta koskevista kannanotoista ja liittymisestä koalitioon’.
Lipponen puolestaan kiitti Bushia johtajuudesta pyrkimyksissä rakentaa kansainvälistä koalitiota. Tämänhän Lipponen totesi myös julkisesti tapaamisen jälkeen.”
Koko maailma seurasi juuri silloin jännittyneenä, voidaanko sota Irakissa välttää. Asiaan oli tartuttava. Jos sitä ei olisi tehnyt Jäätteenmäki, jonkun muun olisi pitänyt tarttua siihen. Maailmalla ei saa olla väärää käsitystä Suomen mielipiteestä.
Ja länsimaisessa demokratiassa on erityisesti opposition tehtävänä vartioida hallitusvallan tekemisiä.
Olen yhä sitä mieltä, että Jäätteenmäen asiaan puuttuminen vaikuttikin hallitukseen. Sen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta, jota johtaa tasavallan presidentti, kiristi ja selvensi seuraavana päivänä Suomen kantaa. Olen kirjoittanut asiasta aikaisemmin näin – ja asiat pitävät yhä paikkansa:
”Helsingin Sanomat tulkitsi valiokunnan päätöstä uutisessaan lauantaina 8.3. (sivu 3) näin:
’Suomen hallitus tiukensi kantaa Irakin sotaan/ Yhdysvallat tulkitsi viime viikolla Suomen tukijamaakseen.’
Ja sivulla 6:
’Jäätteenmäen puheet Suomen lukemisesta Yhdysvaltain rintamaan eivät olleet aivan tuulesta temmattuja. Perjantain kuluessa kävi selville, että Yhdysvaltain ulkoministeriössä Suomi on todellakin luettu USA:n tukijoihin...’
Ja lehti kertoo Suomen olleen mukana Washingtonissa pidetyssä tilaisuudessa, jonne oli varaulkoministeri Marc Grossmanin mukaan kutsuttu Yhdysvalloille tukensa ilmaisseet maat.
Helsingin Sanomat jatkoi:
’Kiusalliseksi viimeviikkoiseen tilaisuuteen osallistumisen teki Suomelle se, etteivät paikalla olleet EU-maista ainakaan Saksa, Ranska ja Ruotsi. ’Se oli Yhdysvaltojen valinta, ei meidän’, (ulkoministeri Erkki) Tuomioja huomautti. Hän toivoi, ettei Suomea vastaisuudessa sijoiteltaisi ulkopuolelta ’perusteettomasti yhteen tai toiseen ryhmään.’
En ole huomannut, että HS olisi oikaissut uutistaan – enkä edes, että sitä olisi väitetty vääräksi.
On huolehdittava, että Suomen näkemyksestä ei liiku maailmalla vääriä käsityksiä. Olikin hyvä, että presidentin johdolla otettiin selkeä kanta Irak-kysymykseen – tiukennettiin sitä, kuten Helsingin Sanomien toimittaja Arto Astikainen silloin otsikoi – tai kuten ulkopoliittisen instituutin johtaja Tapani Vaahtoranta silloin kommentoi.”
Iltalehden toimittaja Juha Keskinen esittää eilisessä kolumnissaan olennaisia kysymyksiä. Hänen johtopäätöksen tielle lähtevä ajatuksensa on:
”Mikä itse asiassa oli uutinen niin sanotussa Irak-jupakassa? Olisiko uutinen sittenkin ollut salaisten Irak-papereiden sisältö?
Suomi oli Yhdysvalloissa laskettu mukaan Irakin sotakoalitioon. Tällaisen arvion on vahvistanut muun muassa ulkoministeri Erkki Tuomioja.
Poliisin esitutkinnassa Martti Manninen kertoi eräästä salasanomasta, jossa ulkoministeriö Helsingistä oli laittanut suurlähettiläs Valtasaaren varmistamaan Yhdysvaltain ulkoministeriöstä, ettei Suomea lueta sotakoalitioon.
Nyt kun Yhdysvallat ja muut sotakoalition maat yrittävät epätoivoisesti keksiä säädyllistä ulospääsyä Irakista, voisi luulla tällaisten perimmäisten kysymysten kiinnostavan myös Suomessa.
Mitä olisi tapahtunut, jos Irakin hyökkäyksen alkaessa 20.3.2003 ulkoministeri Colin Powell olisi lukenut Suomen kuuluvaksi Irakin sotakoalitioon?
Miten väärinkäsitys syntyi ja miten kauan se kesti? Mikä osuus silloisen pääministerin Paavo Lipposen keskusteluilla oli väärän käsityksen syntyyn? Miten tilanne oikaistiin?”
Tuskin Suomella oli ollut sellaista virallista kantaa, joka USA:ssa olisi pitänyt tulkita tueksi ja liittymiseksi koalitioon. Olennaista oli, mitä USA:ssa oli ymmärretty.
Selvittämättömiä kysymyksiä siis on. Eikö pitäisi olla jo rohkeutta tarttua asiaan? Poliittinen pommi tämä kiista ei enää voi eikä varsinkaan saa olla. Vaalit on käyty, hallitukset muodostettu – ja myös virheistä on maksettu.
Ehkä yhtä totuutta ei tästäkään asiasta löydy. Mutta asian rauhallinen pohtiminen voisi puhdistaa Lipposen tai Jäätteenmäen mainetta – tai kummankin. Lopputulos voisi olla sellainenkin, että kummankin käyttäytymiselle oli hyviä perusteluja.
Tällaisella prosessilla voisi olla myös yleisempääkin myönteistä merkitystä: ehkä voisimme oppia sietämään sitäkin, että myös ulkopolitiikasta voi meilläkin olla erilaisia mielipiteitä.
Juha Mauno
Kolmossivu | Maanantaina 07.06.2004
Lähde ja tekijä mainittava lainattaessa.
Mikä oli Irak-jutun pääkysymys?
Vuoden takaiset Irakin sotaan liittyneet tapahtumat nousivat taas otsikoihin, kun Ilta-Sanomien toimittajan Pekka Ervastin kirja julkistettiin keskiviikkona.
Asiasta kirjoitetaan ja puhutaan taas paljon. Suuri osa tästä kirjoittelusta on hurskastelua ja sivuseikkojen ympärillä pyörimistä. Miksi samalla intensiteetillä ei ole selvitetty ydinkysymystä: oliko Suomen ulkopolitiikan linjasta epäselvyyttä Irakin sodan alla?
Kotimaisten Irak-tapahtumiemme peruskysymyksiä eivät olleet:
– miksi Martti Manninen luovutti papereita,
– pyysikö Anneli Jäätteenmäki niitä,
– kuka muu tiesi papereista
– miten asiat etenivät juhannuksenaluspäivinä
– mitä keskustan työvaliokunnassa keskusteltiin
– minkälaisia lappusia kuljetettiin eduskunnassa tai muut senkaltaiset kysymykset.
Ne liittyivät kyllä asioiden myöhempään kulkuun, mutta yleensä toisarvoisina seikkoina.
Pääkysymys oli Suomen suhtautuminen Yhdysvaltojen Irak-suunnitelmiin. Oliko USA:lla vääriä käsityksiä Suomen politiikan linjasta? Jos oli, niin miksi?
Miksi tätä ei käsitellä kunnolla? Miksi tästä ei tehdä tutkivaa journalismia? Miksi tästä ei kirjoiteta kirjoja?
Suomalaiselta journalismilta ja politiikan tutkimukselta puuttuu rohkeutta.
Siis: Oliko Jäätteenmäellä aihetta kritiikkiinsä? Oliko Suomen puolesta toimittu viisaasti? Antoiko Lipponen keskusteluissaan liian suopean kuvan Suomen asenteesta? Vai liioitteliko ja vääristelikö Jäätteenmäki? Tai oliko asia ylipäänsä tärkeä?
Kansalaisille on jäänyt kahdenlaista käsitystä. Toisen mukaan oli oikein ja suorastaan välttämätöntä, että Jäätteenmäki otti Irak-asian esille vaalien alla. Toisen näkemyksen mukaan Irak-lausuntoihin puuttuminen oli vääristelyä ja poliittinen virhe.
Itse näen yhä niin, että Irak-keskustelu oli välttämätön. Näyttihän selvältä, että Suomen Irak-politiikasta oli maailmalla erilaisia käsityksiä – muutamaa kuukautta ennen sodan alkua.
Tähän Jäätteenmäki puuttui televisiossa, kun häneltä sitä kysyttiin. Hän kirjoitti internet-päiväkirjaansa heti sen jälkeen näin:
”Mitä olisin tehnyt toisin kuin hallitus?
Ottamalla myönteisen ennakkokannan Yhdysvaltain esittämään pyyntöön humanitaarisesta avusta ja rauhanturvaamiseen osallistumisesta jo joulukuussa, kun asian käsittely turvallisuusneuvostossa oli vielä kesken eikä asetarkastajien työn tuloksista ollut mitään tietoa, Lipposen hallitus liittyi, ainakin Yhdysvaltain mielestä, Yhdysvaltain johtamaan liittoutumaan.
Näin asia ymmärretään Yhdysvalloissa edelleenkin. Minulle on kerrottu, että (Paavo) Lipposen ja (George W.) Bushin tapaamisessa 9. joulukuuta ’presidentti Bush ylisti Suomea hyväksi yhteistyökumppaniksi ja kiitti Suomen hallitusta Irakin tilannetta koskevista kannanotoista ja liittymisestä koalitioon’.
Lipponen puolestaan kiitti Bushia johtajuudesta pyrkimyksissä rakentaa kansainvälistä koalitiota. Tämänhän Lipponen totesi myös julkisesti tapaamisen jälkeen.”
Koko maailma seurasi juuri silloin jännittyneenä, voidaanko sota Irakissa välttää. Asiaan oli tartuttava. Jos sitä ei olisi tehnyt Jäätteenmäki, jonkun muun olisi pitänyt tarttua siihen. Maailmalla ei saa olla väärää käsitystä Suomen mielipiteestä.
Ja länsimaisessa demokratiassa on erityisesti opposition tehtävänä vartioida hallitusvallan tekemisiä.
Olen yhä sitä mieltä, että Jäätteenmäen asiaan puuttuminen vaikuttikin hallitukseen. Sen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta, jota johtaa tasavallan presidentti, kiristi ja selvensi seuraavana päivänä Suomen kantaa. Olen kirjoittanut asiasta aikaisemmin näin – ja asiat pitävät yhä paikkansa:
”Helsingin Sanomat tulkitsi valiokunnan päätöstä uutisessaan lauantaina 8.3. (sivu 3) näin:
’Suomen hallitus tiukensi kantaa Irakin sotaan/ Yhdysvallat tulkitsi viime viikolla Suomen tukijamaakseen.’
Ja sivulla 6:
’Jäätteenmäen puheet Suomen lukemisesta Yhdysvaltain rintamaan eivät olleet aivan tuulesta temmattuja. Perjantain kuluessa kävi selville, että Yhdysvaltain ulkoministeriössä Suomi on todellakin luettu USA:n tukijoihin...’
Ja lehti kertoo Suomen olleen mukana Washingtonissa pidetyssä tilaisuudessa, jonne oli varaulkoministeri Marc Grossmanin mukaan kutsuttu Yhdysvalloille tukensa ilmaisseet maat.
Helsingin Sanomat jatkoi:
’Kiusalliseksi viimeviikkoiseen tilaisuuteen osallistumisen teki Suomelle se, etteivät paikalla olleet EU-maista ainakaan Saksa, Ranska ja Ruotsi. ’Se oli Yhdysvaltojen valinta, ei meidän’, (ulkoministeri Erkki) Tuomioja huomautti. Hän toivoi, ettei Suomea vastaisuudessa sijoiteltaisi ulkopuolelta ’perusteettomasti yhteen tai toiseen ryhmään.’
En ole huomannut, että HS olisi oikaissut uutistaan – enkä edes, että sitä olisi väitetty vääräksi.
On huolehdittava, että Suomen näkemyksestä ei liiku maailmalla vääriä käsityksiä. Olikin hyvä, että presidentin johdolla otettiin selkeä kanta Irak-kysymykseen – tiukennettiin sitä, kuten Helsingin Sanomien toimittaja Arto Astikainen silloin otsikoi – tai kuten ulkopoliittisen instituutin johtaja Tapani Vaahtoranta silloin kommentoi.”
Iltalehden toimittaja Juha Keskinen esittää eilisessä kolumnissaan olennaisia kysymyksiä. Hänen johtopäätöksen tielle lähtevä ajatuksensa on:
”Mikä itse asiassa oli uutinen niin sanotussa Irak-jupakassa? Olisiko uutinen sittenkin ollut salaisten Irak-papereiden sisältö?
Suomi oli Yhdysvalloissa laskettu mukaan Irakin sotakoalitioon. Tällaisen arvion on vahvistanut muun muassa ulkoministeri Erkki Tuomioja.
Poliisin esitutkinnassa Martti Manninen kertoi eräästä salasanomasta, jossa ulkoministeriö Helsingistä oli laittanut suurlähettiläs Valtasaaren varmistamaan Yhdysvaltain ulkoministeriöstä, ettei Suomea lueta sotakoalitioon.
Nyt kun Yhdysvallat ja muut sotakoalition maat yrittävät epätoivoisesti keksiä säädyllistä ulospääsyä Irakista, voisi luulla tällaisten perimmäisten kysymysten kiinnostavan myös Suomessa.
Mitä olisi tapahtunut, jos Irakin hyökkäyksen alkaessa 20.3.2003 ulkoministeri Colin Powell olisi lukenut Suomen kuuluvaksi Irakin sotakoalitioon?
Miten väärinkäsitys syntyi ja miten kauan se kesti? Mikä osuus silloisen pääministerin Paavo Lipposen keskusteluilla oli väärän käsityksen syntyyn? Miten tilanne oikaistiin?”
Tuskin Suomella oli ollut sellaista virallista kantaa, joka USA:ssa olisi pitänyt tulkita tueksi ja liittymiseksi koalitioon. Olennaista oli, mitä USA:ssa oli ymmärretty.
Selvittämättömiä kysymyksiä siis on. Eikö pitäisi olla jo rohkeutta tarttua asiaan? Poliittinen pommi tämä kiista ei enää voi eikä varsinkaan saa olla. Vaalit on käyty, hallitukset muodostettu – ja myös virheistä on maksettu.
Ehkä yhtä totuutta ei tästäkään asiasta löydy. Mutta asian rauhallinen pohtiminen voisi puhdistaa Lipposen tai Jäätteenmäen mainetta – tai kummankin. Lopputulos voisi olla sellainenkin, että kummankin käyttäytymiselle oli hyviä perusteluja.
Tällaisella prosessilla voisi olla myös yleisempääkin myönteistä merkitystä: ehkä voisimme oppia sietämään sitäkin, että myös ulkopolitiikasta voi meilläkin olla erilaisia mielipiteitä.
Juha Mauno
Kolmossivu | Maanantaina 07.06.2004
Lähde ja tekijä mainittava lainattaessa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei osaa puhua totta meitin Pinokkio Raatteenkäki.
olikaan... kun idiootille osoittaa kuuta sormella, idiootti tuijottaa sormea...?
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa/arkisto.shtml?2003/01/151697
PÄIVÄMÄÄRÄ!!!
Tuo oli vain disinformaatiota, mikä meillä Lännessä on kehittynyt viime vuosina huomattavasti.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa/arkisto.shtml?2003/05/168029
Olisko nämä stoorit satuseppien tekemiä???