Keskiyölle

Huomenia.. Näkisitkö minulle mitään. Joteskin välillä olo mitäs kauhiaa nyt tapahtuu? Puurtanut vuosia yksin ja vastuunkantajana mitä avioliitosta jäi jäljelle.

Keski-ikäinen olen. Välillä väsähdän, ja alan miettiin että pärjäänkö elämässä onnistuuko kaikki .

Rakkauden haaveet olen täysin laittanut sivuun olen kai elännyt ne aikoinaan.

Työ on minulle tärkeä. Sielä henkisesti lepään, ja sitä osaan, ja se turvallista, mitä monella ihmisellä ei nykyään ole. Tietysti on niitä karehtijoita, kun naisvaltainen työpaikka, ja niitä juoruja minustakin. sitäkin välillä mietin mistä päin naiset nyt keksii jotain minun päänmenoksi. Aina olen selvinnyt heidän ilkeyksistään, ja nostanut vain entistä enempi pään pystyyn olenhan jostain ruotsin kuninkaan jäkeläisestä tänne syntynyt:-))))...
4<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

No hei
älä suotta kuvittelekaan, että sinä jäisit yksin! ei sinnepäinkään.
juoni menee niin, että sinä järjestät itsellesi pienen matkan ja pakkaat laukkuusi pari nättiä vaatekertaa...... ja sinä tapaat ihania ihmisiä. miten olisi sellainen pieni risteily? se on pullollaan sinunlaisia kilttejä osaansa tyytyväisiä ihmisiä, jotka luulevat jo nähneensä kaiken elämän..... ja hämmästyvät sitten, kun alkaakin varpaita kutittaa ja puhelin polttaa käsiin rakkuloita..

naisvaltainen työpaikka ei rauhoitu, ellei sinne astele vahvaluontoinen kukko.
en näe mitään kauhiaa sinulle, vaikka salaa yrittäisinkin. onko sinulla poskissa punaisia läikkiä tai jotakin muuta ihollasi?
voisit hieman tuhlata itseesi ja ottaa kunnon ihonpuhdistuksen kosmetologilla. se antaa muutenkin ihanan olon.

perheen pyörittäminen voimat jo ilmankin, että pitää vielä käydä töissä ja hoitaa itseään siinä sivussa. olet selviytynyt oikein hyvin taakastasi. ja kyllähän sinä sitä rakastatkin.
sinulta puuttuu kunnon ystävä. et voi avata arkkuasi kenellekään ja se tekee sinut surulliseksi.
mutta onneksi et lähde mukaan sen kanalauman kotkotukseen siellä työpaikalla!

Äänestä
  • Hei! Kyllä auringossa tuli oltua ja järvessä polskutin et punertava on iho nyt.
    Jotenkin olen oppinut enää sanomaan puolet asioista ääneen. Toisen puolen jätän kertomatta. Huomaa että kun kertoo jotain se tulee muuneltuna toista kautta jo takaisin.

    Kyllä olen niin vanhaksipiiaksi muuttunu,t että pitää kyllä olla jotain mahtavaa se mies,,,, että saa minun kiinnostuksen herämään. Kuljen kyllä paljon mutta en sillä silmällä katsele nautin vain olostani pieninä vapaahetkinäni.

    Juu hoidan kyllä itseäni ihoani ja puen hyvin hametta ja farkkuja sun muuta. Saan kyllä ne miesten katseet kääntymään, ja autoista niitä piipauksia, niin tietysti äkkijarrutuksia suojatien edessä,:-) mutta sanotaan kun nainen tulee tiettyyn ikään.... Olen vain niin todella tottunut omiin vähäisiin vapaahetkiin miten siihen joku vois tulla tai päästä?.

    Äänestä

Siihen ei pääse ellet vaihda rutiiniasi jotenkin. vaikka erilainen lenkkipolku, eri kauppamatka, eri harrastus.... tiedäthän sinä!

olet kuitenkin sellainen nainen, josta miehet pitävät. älä ajattele vielä ikää, ajattele sitä vasta sitten, kun se todellakin näkyy mittarissa.
ehtisit nyt hyvinkin mennä. onko sinulla joku kiva serkkutyttö tai pikkuserkku?

Äänestä
  • Hei taas! Kyllä on siskon tyttö jossa olimme siskoni kanssa viikonloppunakin ja sielä riennoissakin....Hän sosiaalinen ihminen ja mukava,,, Minulle oli aivan uusi alue järvineen...

    Kyllä olen huomannut ei tarvii olla seinäkoristeenakaan ..että miehet ottaas
    Mutta sitten vaatimukset. Miehet ensin kivoja ja sit vaan vaatii ...

    Ehkä se pitää olla että se pitää säväyttää minut toden teolla jalat alta jne tiedät:-)
    Eikä saisi olla kovin pikkuunen...

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


taistelija,,,,,,, kirjoitti:

Huomenia.. Näkisitkö minulle mitään. Joteskin välillä olo mitäs kauhiaa nyt tapahtuu? Puurtanut vuosia yksin ja vastuunkantajana mitä avioliitosta jäi jäljelle.

Keski-ikäinen olen. Välillä väsähdän, ja alan miettiin että pärjäänkö elämässä onnistuuko kaikki .

Rakkauden haaveet olen täysin laittanut sivuun olen kai elännyt ne aikoinaan.

Työ on minulle tärkeä. Sielä henkisesti lepään, ja sitä osaan, ja se turvallista, mitä monella ihmisellä ei nykyään ole. Tietysti on niitä karehtijoita, kun naisvaltainen työpaikka, ja niitä juoruja minustakin. sitäkin välillä mietin mistä päin naiset nyt keksii jotain minun päänmenoksi. Aina olen selvinnyt heidän ilkeyksistään, ja nostanut vain entistä enempi pään pystyyn olenhan jostain ruotsin kuninkaan jäkeläisestä tänne syntynyt:-))))...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu