Mistä niitä ystäviä pitäisi tulla?

Minä myönnän erehtyneeni luulemaan että tutuksi tulevalla nimimerkillä kirjoittelu olisi houkutellut jonkun ottamaan minuun yhteyttä. Tällä en tarkoita vierailuklikkausta tai kommenttia kirjoitukseen, vaan minimissään ihan kahdenkeskistä juttelua julkisen nettikeskustelun sijaan.

Ei siis ole kukaan kokenut tarvetta tutustua vaikka keskustelupaikkoja ja -aiheita on ollut monta. Mutta ihan kivaa vaihtaa ajatuksia, vaikka harmittaakin että "kiitos neuvosta, se auttoi" on hyvin harvinainen.

Suosittelen siis mitä tahansa harrastusta jossa tapaa samanhenkisitä porukkaa.

Olet vähän hupsu ihminen.

' "kiitos neuvosta, se auttoi" on hyvin harvinainen.'

Vähän sama juttu kun joku käyttää vaikkapa satoja tunteja luodakseen esimerkiksi harrastus- tms. -sivuston, johon kerää paljon vanhaa ja ehkä täysin uuttakin tietoa kyseisestä aiheesta, ehkäpä kymmenien vuosien aikana karttuneen tietotaidon. Silti saattaa kuulemma käydä, ettei yksikään tuhansista kävijöistä kiitä. On varmaan vain inhimillistä, että kyseisessä tilanteessa miettii itse aiheena olevaa asiaa, vaikkapa täydellisen kaiutinratkaisun rakentamista, ei kiittelemisiä tai muita kohteliaisuuksia.

Ei silti tarkoita, etteikö monikin olisi voinut ilahtua teksteistäsi. Ja varmaan viimeistään tämän jälkeen joku ottaa yhteyttäkin.

Aika hiljaista on tässä ketjussa. Miksi?

Mistä SINÄ odotat niitä ystäviä saavasi?

questionmarkx, minun näkökulmastani harrastukset vaativat tuttavia, jotta niitä voi harrastaa. Soitan itse kitaraa ja rumpuja, lenkkeilen aktiivisesti ja elektroniikkaa harrastan. Kaikki harrastukseni ovat asioita joita tehdään usein yksin.

Miksi olen valinnut nämä harrastukseni itselleni? Koska ei ole ollut ihmisiä, joiden kanssa harrastaisin jotain muutakaan. En tunne ketään kenen kanssa voisin aloittaa jotain urheilumuotoa vaikka mieli tekisi. En tunne ketään kenen kanssa jakaisin saman musiikkimaun ja voisi soittaa yhdessä musiikkia.

On totta, että "en käy missään". Olen käynyt keikoilla ja festareilla yksinäni, muuten se rajoittuu lähinnä työ-koulu-lenkkipolku-kauppa akselille. Mutta missä minä sitten kävisin? Baarit ei kiinnosta koska en juo, tämä kun tuntuisi olevan ensimmäinen askel suomalaisessa sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Netistäkin olen koittanut etsiä kavereita vapaa-ajalle. Harvemmin tälle palstalle olen mitään kirjoittanut, mutta jätin oman sähköpostini esimerkiksi palstan yhteystietoketjuun. Koitin ottaa muutamaan yhteyttä, saamatta tosin vastausta.

En usko, että olen mitenkään kyyninen tai negatiivinen persoona, että se torjuisi muut ihmiset pois pelkällä yleisellä asenteellani. Näkökulma minkä itse olen saanut on, että suurimmalla osalla näistä ihalluista ekstroverteistä ihmisistä harrastuksena vetää viikonloppuisin kännit. Onhan minua pari kertaa kutsuttu baariin seuraksi, mutta ei jaksa kiinnostaa se.


Valitettavasti joudun vastaan kysymykseesi kysymyksellä, mitä minun pitäisi sitten tehdä, että saisin niitä kavereita? Ikää tosiaan se 23 vuotta ja asuinalueena pääkaupunkiseutu.

Mä olen harrastanut salibändyä 20 vuotta aktiivisesti monessa eri joukkueessa. Nykyisessä joukkueessa olen pelannut 10 vuotta ja pelikaverit on pelikavereita. en mä ole niitten kaa kentän ulkopuolella missään tekemisissä. Ei ne soittele tai ehdottele baariin menoa. Monella on myös perheet ja lapsia niin ei ne ehdi kaveerata. Alkuaikoina ite pyysin baariin ja ehdottelin kaikkee tekemistä mut ei ketään ollut innostunut. niil on omat jutut kaikilla. Et ei ainakaan haarastuksen kauttaa saa sellaisia kavereita kenen kanssa jutella vapaa-aikana.

Löydän niitä chateistä ja nettipalstoilta.

Siinä se!

Yleensä ihmiset tulee pillusta tai vitusta jotku tulee anaalin kautta. Voi sen leikata myös esiin. Sieltä ne ystävät tulee.