Koko ajan saa lukea juttuja siitä kuinka lapsuudessa/nuoruudessa on ollut kavereita, mutta ei ole enää. Joten kysyn nyt, että olenko tämän maailman ainoa luuseri, joka ei ole ikinä onnistunut hankkimaan yhtäkään kaveria elämäänsä?
Ja kyllä, olen nainen, erittäin estynyt sellainen ja ikää vähän päälle parikymmentä. En nauti tilanteestani, mutta siitäkään huolimatta en osaa kuvitella minkälaista olisi elämä jos olisi kavereita. Ei sellaista enää osaisi elää.
Ja kyllä, olen nainen, erittäin estynyt sellainen ja ikää vähän päälle parikymmentä. En nauti tilanteestani, mutta siitäkään huolimatta en osaa kuvitella minkälaista olisi elämä jos olisi kavereita. Ei sellaista enää osaisi elää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olematta näsäviisas, elämä voittaa, kaikki, lopulta, eli luusereita sitä viime kädessä ollaan allihopa. "Hankkiminen" tässä yhteydessä tuntuu jotenkin vähän turhan komealta, toisinaan jonkun ihmisen kanssa vain tuntuu luontevalta vaihtaa ajatuksia tai viettää jollakin tavalla aikaa.