Minua on monesti kyrpiinnyttänyt yksinäisenä ihmisenä autottomuus. Mitään ei oikein voi tehdä ja kynnys lähteä ulos on iso. Niinpä odotan viimeiseen asti, että on pakko lähteä vaikka kauppaan. Kaupasta olis ihana ostella vaikka mansikoita pakkaseen, mutta kokeileppa sama ilman autoa.
Asiointeihin/palavereihin olisi kiva mennä ilman että kastuu hiestä taikka sateesta. Meneppä bussilla sitten ja maksat siitä huvista lähes 7 euroa päivältä, ja oma stressin aiheensa sitten siinä, kerkiääkö bussiin ja minne asti bussi vie.
Joskus kun oikein ********, ahdistaa tai ihan vain tympii, tekis mieli astua auton rattiin ja ajella stereot täysillä, niin kaikki unohtuu. On kokemusta ja hyvin auttaa, maisemat vain vilisee ja mieli rauhottuu!!!
Ja plussana saisin vielä kyläillä kotona ja kaverien, sukulaisten yms luona helposti..
Mutta mistä rahat autoon ja sen ylläpitoon?? Pankki ei varmasti lainaa. Tuntuu, että tämä asia jo itsessään kahlitsee niin paljon!!
Asiointeihin/palavereihin olisi kiva mennä ilman että kastuu hiestä taikka sateesta. Meneppä bussilla sitten ja maksat siitä huvista lähes 7 euroa päivältä, ja oma stressin aiheensa sitten siinä, kerkiääkö bussiin ja minne asti bussi vie.
Joskus kun oikein ********, ahdistaa tai ihan vain tympii, tekis mieli astua auton rattiin ja ajella stereot täysillä, niin kaikki unohtuu. On kokemusta ja hyvin auttaa, maisemat vain vilisee ja mieli rauhottuu!!!
Ja plussana saisin vielä kyläillä kotona ja kaverien, sukulaisten yms luona helposti..
Mutta mistä rahat autoon ja sen ylläpitoon?? Pankki ei varmasti lainaa. Tuntuu, että tämä asia jo itsessään kahlitsee niin paljon!!
Vastaukset 33
Vanhimmat
Ja olen kuullut monilta ihmisiltä, että heidän elämä loppuis siihen, jos ei olis autoa. Niin paljon auto merkitsee.
BMW 318i -07 yksi ainoita iloja tässä yksinäisen elämässä on autolla ajaminen
Vanha Nissan Micra on luotettavasti toiminut.
I aint got a car cause I aint got a job. I aint got a job cause i aint got a car.
On auto ja mikäs sen mukavampaa kuin joskus lähteä vaan johonkin ajelemaan. Poppi täysille ja mutkat suoriks ;)
20 vuotta on ollut kortti ja 19 niistä olen omistanut auton. Joten saattaishan tuo himppasen outoa olla ilman autoa.
Et vissiin töissä ole, vai miksi koet tuon noin mahdottomana saavutuksena..?
Voisitko vaikka vuokrata auton muutaman kerran vuodessa? (En kyllä tiedä kuinka arvokasta se on, mutta varmaankin halvempaa kuin oman ylläpito...)
Ei ole autoa, koska ei ole korttia tai tarvetta. Joskus tekisi mieli lähteä kunnon autoilulomalle, mutta minkäs teet.
Työtön ollaan, ja välillä sairaslomalla, välillä opiskellaan kun "asiakas paloi loppuun edellisellä alalla" ja kierre jatkuu...
1 lapsi minulla on ja häntäkin pitäisi kyyditä millon minnekin, ja hävettää kun ei ole autoa..
Työttömällä yksinhuoltajalla ei hirveesti rahaa ole.
Ei ole autoa eikä kiinnosta.
Vituttaa kuunnella öisin kun amikset rällää autoillaan.
Typerää touhua autoilla leikkiminen. Siihen ryhtyy vain henkisesti jälkeenjääneet.
Hehe.. En itseäni ihan laskisi tuohon ryhmään.
Mutta suon sinulle mielipiteesi ja moikkaan sulle Opelistani hoilaten Foo Fightersia täysillä mukana. Tunnistat minut myös vähä-älyisestä onnen ilmeestä :D
Ihanaa kesää sulle!
Kyllä omistan, -06 vuosimallin farmarilla ajelen. Onhan se vähän iso yhdelle henkilölle, mutta joskus siitä on ollut etuakin. Esim. on tullut tehtyä muutamia reissuja kaveriporukalla ja silloin on ollut auto täpösen täynnä. Varmasti olisi aluksi ongelmia selvitä ilman autoa. Ehkä vielä kaupungissa selviäisi julkisilla, mutta lähdepä kauemmas. Silloin se auto tulee vähän edullisemmaksi ja eipähän tarvitse olla ns. kellon armoilla. Ehkä ainoa negatiivinen puoli tässä minun tapauksessa on, että auto tuli hankittua liikkeen rahoituksella ja sitä tietenkin lyhennetään joka kuukausi. No joskus se on sitten maksettu pois.
Joskus oikein naurattaa kuinka tärkeä juttu auto on joillekin ihmisille. Bensa on niin kallista nykyään että en taida hankkia lähiaikoina uutta autoa. Rupeaisin vaan huviajelemaan ja laiskottelemaan (ajella pari korttelia lähikauppaan esm.). Ja ne bassopumputtajat....
Elämä oli aika helppoa silloin kuin exän autolla ajelin. Jos vaikka mies kävi päivät töissä, minä saatoin kruisailla iltasella minne halusin. Huoh.
Nyt istutaan kotona ja pakon sanelemana käydään jossain, ihmiset ei tule käymään vaikka kutsuisin. Ei sillä, että täällä olis paskasta, ihan siistiä, seura vain ei kelpaa.
Hyvin näkee FB:ssäkin, että sama linkki, jonka olin itse aiemmin laittanut seinälle, kavereiden seinällä siitä tykätään ja kommentoidaan, muttei tietenkään minun laittamana. Yksi tyyppi sanoi, ettei minun asiat ketään kiinnosta, ja ettei minusta pidetä koska puhun liian suoraan enkä käy töissä. Että niin.
Ainoita iloja on toi bemari pihassa ja sillä ajaminen. Ainakin hetken aikaa päivässä saa kuvitella että on onnistunut elämässä ;) Tosin uutuuden viehätys alkaa kadota ja kuukausittainen 500€ osamaksu alkaa vituttaa, samalla kun bensaa palaa ja arvo tippuu tuhansia vuodessa. No silti sen arvoista, mihin muuhun rahani käyttäisin yksinäisenä? Matkustelisin yksin? Ei kiitos.
Ei ole autoa, ja kyllähän se usein harmittaa.
Pihassa on 1,5 viikkoa vanha auto. Ei siksi uusi, että pitäisi näyttää naapureille tai kehuskella sillä, vaan siksi, että johonkin ne rahat pitää laittaa, kun onneksi on töitä. Mielelläni lähtisin sillä vaikka jonkun kanssa autoilulomalle.
15vuotiaana haaveilin moposta mutta ei ollut varaa semmosiin. 16 vuotiaana kevarista mutta vielä vähemmän varaa semmosiin ja sit 18 vuotiaana autosta mutta eipä semmosinkaa ollut varaa. Nyt olen 22v ja ei vieläkään korttia/kulkuvälinettä ja en edes ole seurustellut koskaan eli eipä tässä edes aikuiselta edes tunnu yhtään.
Minulla on auto...... ainakin toistaiseksi. Kai siitäkin joudun luopumaan viimeistään syksyllä. Sitten jää ne vähäisetkin (muutaman kerran vuodessa) reissut tekemättä. Fillarilla kilsan päähän kauppaan. Ne on sitten siinä ne liikkumiset.
Ostin kumiveneen. Olen aina haaveillut kumiveneestä! Nyt sain sellaisen. Eikä ollut edes hirveän kallis, vaikka olen aina luullut niiden olevan. Tai ehkä ne joskus ovatkin olleet, mutta eivät ole enää.
Tarkoituksena olisi yrittää osallistua Kaljakelluntaan. Yksin, todennäköisesti. Mutta katselin kuvia ja videoita aikaisemmista kellunnoista ja kyllä siellä näyttää olleen joskus muitakin ihmisiä yksin.
Ainakin aion mennä joku päivä soutelemaan Seurasaarenselälle ja ehkä Vantaanjoelle.
Minulla on hyvä ja mukava auto, mutta polkupyörästä tykkään enemmän. Poikkeuksen tekee sadesää ja talvi.
ENNYHTÄÄN
Talvella se vasta nannaa onkin ajella polkupyörällä taikka mennä kävellen. Aikaa menee huomattavasti enemmän, vaihteet on jäätyneet ykköselle tai vitoselle, aina joku paikka jäätyy, pyörä on jäykkä paska, lasit huurtuu, silmät vuotaa jne. Ja kun vihdoin ja viimein olet perillä, olet hiestä läpimärkä, yskittää ja koko olemus punottaa.
Kyytiähän ei tietenkään ole, jos ei uhraa bussiin rahaa.
Ja nämä suomen talvethan on nykyisin niin ihanan kylmiä ja runsaslumisia. Monesti joutu vain taluttamaan pyörää, kun ei pystynyt polkemaan liian lumen takia, auramiehetkään eivät jokapaikkaan ehdi.
Entäs sitten loska ja liukkaat kohdat? AH!!
Ja arvatenkin autoilla ajelevilla ei sympatiaa heru, käskevät vain lähtemään aiemmin, pistämään lisää vaatetta ja tsemppiä. Kiitos.
Ja vaikka ois pyytäny kyytiä, sitäkään ei tietenkään heru, koska minusta ei tykätä, tai sitten hyvin pitkin hampain, vaikka maksaisin.
Ja meneppä suojatien reunaan odottelemaan, autot menee ohi, eikä anneta tietä. Jos menet, jäät alle.
Vitutuskäyrä nousee heti aamusta, kun tietää mitä on tulossa, vituttaa niin perkeleesti matkan aikana seurata muita, jotka menee ohi mukavissa autoissaan. Mietin usein, miksi minulla ei ole koskaan mahdollisuutta elää kuten normaali-ihmiset. Ei töitä, ei autoa, ei kavereita, ei rahaa, ei miestä, ei mitään.
Muut vähättelee ajatuksiani ja sehän vituttaa vieläkin enemmän. Mun elämähän on ihan normaali arkea??!!
Sitten kun olet perillä, vaikkapa koulussa, niin odottappa hetki kun hiki laskee, niin joudut palelemaan koko loppupäivän. Sitten ollaan sitkeässä lenssussa ilman kuumetta, joka oikeuttaisi jäämään edes hetkeksi kotiin lepäämään. Mutkun ei.
Ai että oot siis joku suttura?
Mä annan sulle moloa!
Siis niinku rakkaudella!
Eli auto on siis siitä hyvä, että siellä voi ihan vapaasti koklata ämmän vitttua. Ei sitä oikein julkisilla paikoilla voi tehdä, ämmät ujostelee.
Omistan auton. Oma auto on aika välttämätön kaikille töissä käyville joilla ei ole kelvollista julkista liikennettä käytettävissään. Vielä kun silloin on yleensä pidemmät matkat töihin ja kauppaan kuin niillä joilla on mahdollisuus käyttää julkista liikennettä.
ei oo, mut mul on pyörä. aika vanha, mutta pyörii. sillä hoidan kaiken tarpeellisen.
ei mun kyllä ees tarvii käydä oikeen missään. mul on kyl ajokortti, mut eipä siitä oo paljoo iloa ku ei oo autoa. mut mitäpä mä autollakaan...
Auto löytyy. Vuosimallin -94 mersu. Väri musta. Ollu jo useamman vuoden ja on luotettava ja mukava kulkuneuvo. Tulee yleensä joka toinen viikko ajeltua n.500-600km. Työssäkäyvä 3-kymppinen sinkkumies. Taidan ensi vuonna vaihtaa vähän uudempaan mersuun...
"Siihen sammui johtotähti, kävelemään jätkä lähti..."
:)
On auto, täällä korvessa melkeen pakko ollakin, että töihin pääsee. Tosin nyt asun jo melkeen sivistyksen parissa, lapsuuden kotonta oli matkaa lähimmälle bussipysäkille reilu viis kilsaa :) Nyt on pysäkit lähellän, mutta vuoroja menee tosi harvoin tai ei ollenkaan (aikaset aamut, myöhäset illat ja viikonloput), joten töitten takii tuli hankittuu. Tykkään kyllä ajella muutenki, varsinki kesäsin, joten oisin hankkinu ehkä muutenki. Helpottaahan se elämää, tosin jos asuisin Helsingissä, ni en varmaan pistäis autoo. Mutta joo, perusjapsilla ajelen :)
Niin ja siis, liikun kyllä lyhyemmät matkat kävellen tai pyörällä, eli ei oo siinä mielessä laiskistuttanu :) Ja tankkausasiat hoijan tuolla rajan takana, muuten en varmaan raaskis ylimäärästä ajaakkaan..
Pitää tarkentaa sen verran että pyöräily on kivempaa siksi ettei tarvitse jonottaa ruuhkissa ja saa samalla liikuntaa. Nuorena tietysti kaikki moottorilaitteet olivat kivempia, mutta eivät enää.
Auton hankkiminen on todella kallista, joten sen takia on tullut velkaannuttua sen verran että muu elämä on ollut köyhempää. Nyt olen maksanut autolainan pois, ja se on onnistunut kun on pyöräillyt ja kulkenut julkisilla.
On tärkeää tietää että autoilu on kallista. Ensimmäinen vuosi maksaa vähintään 700 euroa vaikka auton saisi ilmaiseksi eikä sillä ajaisi metriäkään.