on sanoja, jotka yrittävät kuvata todellisuutta. Tyynen pinnan alla vahvoja virtoja, kauan sitten uponneita aarrelaivoja, joiden kultaa vain meri ja nuoren soltun uni vartioi. Puhun kanssasi asioista, joilla ei ole merkitystä. Kuin pahviset kuvat, jotka kääntyilevät ja kulkevat kiskoillaan, esittävät elämää ja sisin sulaa yhä uudestaan. Katseesta. Äänen väristä. Kaikki värit naamion takana, spektri ja etääntyvä maailmankaikkeus, joka kaareutuu. Etäisyys, todellisuus vain illuusio, merkkejä, joita mykkä yrittää opetella uudelleen, ja tiedän että aina on enemmän, ikuisuus ja jälleensyntymä, tarinat, jotka kaikkeudessa lomittuvat päällekkäin kuin lasiset kuvat ja minä silloin on minä nyt - kuten sinäkin,
Salassa, ei niin salassa
Arrietty
26604
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Melkein.. paitsi.. ettei jälleensyntymää ole!
Kyllä on. Se on monessa muodossa jatkuvasti ympärillämme: puiden lehdissä, tuulessa, yhä uudestaan viriävissä tunteissa, unien muistoissa. Miljoonia vuosia vanhoina tähtien räjähdyksinä, menneinä esi-isinä ja äiteinä, joiden haaveet piilottelevat alitajuntamme rajamailla.
Get real!
ei ole oikeasti jälleensyntymää.
Sitten et näe maailmaa kuten minä näen.
Mikään ei koskaan pääty, se vain muuttaa muotoaan.
-tuon kun tajuaa edes jollain lailla,
ei elä maailmasta vaan maailmassa...
pienenä osasena kaikkeutta,"katsella eikä tuijotella niin itseään".
Kuin timattiverkko on todellisuus ja rakkaus on se.
Siksi liun hiljaa viereesi, eikä mikään saa minua enää koskaan tästä lähtemään.
..liu' un hiljaa viereesi..
Sinä se sitten aina olet yhtä romanttinen ;)
Nyt minä liuùn tuonne matkahuoltoon, kenties saat minut pikalähteyksenä piakkoin, tai lentopakkettina, jos hyvin käy?
joo joo, koo liikaa jooj jooooo
Otan etäisyyttä tähän kaupunkiin, näihin vuosiin täällä, mutta en sinuun.
lähetäisyys meni sanat yhteen kun...haluais tän tälläsen etäisyyden pois,
sinä menet... huomaan sitten kyllä.
Myönnän kyllä - eihän tämä nykyinen se kaikkein optimaalisin etäisyys ole, vaan sille käänteinen, mutta läheisempiä aikoja odotellessa.
Ihan vaan kysymys..toi nimimerkki..onks sillä joku tietty merkitys?
Näetkö henkilöä useinkin, milloin viimeksi?Mitä teitte?
Ap:lla on vahvat ajat meneillään, jokin muutos. Käytät niin monimutkaista kieltä. Selität tapahtunutta. Kaikki pitää naamioida johonkin metaforaan.
Kenelle?
Niin paljon kysymyksiä vailla vastauksia. Yli seitsemän vuoden syntisäkki. Mitä kätkit sinä sisimpääsi?
Seisoin yksin tänään paikassa, jossa tiedän kaiken ensimmäisen kerran muuttuneen. Sen päiväys on yhä tallessa, papereissa muovitaskussa, käden ojennuksen päässä. Kesällä 2004. Ja mikä vastoinkäyminen - ensimmäisen todistajan vastahakoinen päivä, tyyntynyt tuuli sekä pimeys, jossa vuosituhantinen pöly huusi lepoaan.
Yrititkö koskaan ottaa yhteyttä? Mietin yhä uudestaan. Yrititkö koskaan suorin sanoin kertoa, tai kysyä? En tiedä ainuttakaan viestiä. Elän jatkuvassa harmaudessa. Kokoan tietoa ympäriltäni kuin johtolankoja pääsemättä koskaan lopputulokseen. Vaikenet. Ja teet minut yksinäisemmäksi kuin kukaan koskaan aiemmin.
Yritin olla niin rohkea. Antaa sinun mennä, mutta osa minua riistäytyy aina mukaasi, jättää haamusäryn tilalle. Olen niin kauan seisonut polttavalla tasangolla vailla lainkaan varjoa. Tuntenut janoa ja nälkää, öisin kylmää. Poltat minua - rakkaani ja menen etsiäkseni suojaa, kun en voi nousta taivaalle kanssasi.
Mikset voi kertoa suoraan tälle toiselle..ehkä hänkin vaikeroi tyynen kuorensa sisällä.
Muutamia vuosia taaksepäin..ujon oloinen mies tuli kesäduuniin..monena vuonna senkin jälkeen..
Tavallaan rakastitko..
Hän on sen osoittanut, ettei minulla ole sijaa hänen elämässään. Ja erehdyin vuodesta - se olikin 2005. Kesällä 2005 kun yksi katse sitoi ensimmäisen näkyvän langan.
Taivaskin tuntee ajatukseni valjetessaan harmauteen.
Äläs nyt synkistele, aurinko paistaa, linnut laulaa, ehkä hänkin hipaisee ajatuksellaan, töihin lähtiessään, voisipa olla jossain...
Ota hihasta kiinni seuraavan kerran..sano vaikka että ois asiaa..älä mee..
Täällä rannikolla taivas on harmaa, ja se on miellyttävää vaihtelua. Kaipaan sadetta ja rauhaa. Ja hän tietää, tietää.
Tämä on surua pitkän eron edessä. En tiedä milloin näen hänet seuraavan kerran.
Aika on muuttanut myös meitä. Sulkenut sisimpäsi ja miten kaipaankaan niitä hetkiä, jolloin hän avasi sielunsa minulle - miten lyhyeksi ajaksi tahansa. Ja miten rakastinkaan silloin kun hän puhui hymyillen veden valosta ja väristä pinnan alla.
Miten sitä voikaan muistaa niin paljon niin vähästä.
P ok
Se olin minä, joka tämän kirjoitti melkein vuosi sitten.
Aika hioo, aika parantaa. Sirpaleet kapseloituvat, vihoittelevat vain joskus sateisina iltapäivinä. Mennyt tuska muuttuu ajatukseksi, jota on vaikea saavuttaa, muistoksi, jolla ei ole enää samaa painoa. Lähtemällä löysin silti niin paljon kaiken sen vastapainoksi, minkä menetin: löysin itseni. Naisen, joka ennen olin ja joka osaa jälleen nauraa sekä hymyillä koko sielullaan.
En silti ole unohtanut, enkä unohda. Kaikki se kaunis ansaitsee tulla muistetuksi, kaikki kipu ansaitsee tulla opetukseksi. Elämän pitkäksi oppimääräksi siitä, että tahto ja järki ovat kyvyttömiä tunteiden edessä.
On ne voit bien qu'avec le cœur. / Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. - Antoine de Saint-Exupéry.
http://youtu.be/GWm8-jlddaw
Sinä kirjoitat sitten kauniisti. Olen aina mykistynyt tällaisen edessä. Kiitos ja ihanaa tulevaisuutta sinulle.
Ihanaa sadekorento. Tuli hyvä mieli puolestasi.