Sain lapseni 16- vuotiaana. Luulin sillon tietäväni kaikesta kaiken, ajattelin vain että kyllä me pärjätään. No pärjätty on mutta joskus mietin miksi en uskonut ketään joka minulle toitotti että ei kannata. No olin teini.
Ei ollut helppoa, poikaystävä petti ja jätti kun neiti oli 4kk. Eipä siitä sen kummemmin ole kuulunut, kuin yhden ainoan kerran, ja sillonkin hän oli humalassa. Kuka nuori ihminen olisi halunnut Yh-äitiä? Ei kukaan. Ja en itsekkään halunnut heti siihen vaipparalliin takaisin tavattuani nykyiseni kun olin 24 vuotias. Eikä sitä vauvakuumetta koskaan enää tullut.
Eli ei lapsia tänne enään kiitos. Toivon että tänne kertoilisi joku muukin ns. ex-teiniäiti, että miten meni. Yleensä tänne ei kukaan kirjoita siitä kun asiat menivät päin vittua, kunhan kertoilevat että oli niin ihanaa (niihinkään en usko puoliakaan).
En tiedä mille muulle palstalle olisin kirjoittanut tämän, noh, nyt olen 27 vuotias, eli tyär 11v. Nyt on huoli ettei oma tyttö tee samaa virhettä, kun yht'äkkiä tajusin näiden vuosien vierineen.
Kirjotelkaahan, ois kiva keskustella, vuodet vain vierineet ja jotenkin se teinivanhemmuus jäi kaivelemaan..
Ei ollut helppoa, poikaystävä petti ja jätti kun neiti oli 4kk. Eipä siitä sen kummemmin ole kuulunut, kuin yhden ainoan kerran, ja sillonkin hän oli humalassa. Kuka nuori ihminen olisi halunnut Yh-äitiä? Ei kukaan. Ja en itsekkään halunnut heti siihen vaipparalliin takaisin tavattuani nykyiseni kun olin 24 vuotias. Eikä sitä vauvakuumetta koskaan enää tullut.
Eli ei lapsia tänne enään kiitos. Toivon että tänne kertoilisi joku muukin ns. ex-teiniäiti, että miten meni. Yleensä tänne ei kukaan kirjoita siitä kun asiat menivät päin vittua, kunhan kertoilevat että oli niin ihanaa (niihinkään en usko puoliakaan).
En tiedä mille muulle palstalle olisin kirjoittanut tämän, noh, nyt olen 27 vuotias, eli tyär 11v. Nyt on huoli ettei oma tyttö tee samaa virhettä, kun yht'äkkiä tajusin näiden vuosien vierineen.
Kirjotelkaahan, ois kiva keskustella, vuodet vain vierineet ja jotenkin se teinivanhemmuus jäi kaivelemaan..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet säälittävä! Omaa lastaan tulee rakastaa ikuisesti, eikä puhua tolleen ku sinä just nyt teet! Olet kauhea ihminen, raukka sinun lapsesi, sääliksi käy!
Rv 23 2 täällä menossa ja innolla odotamme, tottakai se tulee välistä olemaan vaikeaa, mut ei se ole helppoa se elämä ilman lapsiakaan!! Minut saa ampua jos minä puhun 11v. kuluttua noin minun lapsesta!!
Hienoa, että olet uskaltanut täällä kertoa asioiden todellisen laidan. Teiniäitiys tai -isyys ei varmasti ole ruusuilla tanssimista läheskään aina. Ja monella nuorella ei ole realistista kuvaa, että mitä tapahtuu, kun lapsi syntyy. Entäs jos se poikaystävä sitten lähteekin yms.
Tsemppiä sinulle!
Hei!
Tutulta kuulostaa kertomuksesi. Olen itse jo 36 ja poika kohta 20. Kirjoitin tarinani tuonne vauvakuume -palstalle "Liian nuori - liian vanha?".
Liian ruusunpunaisia juttuja teiniäitiydestä täällä(kin) palstalla. Totuus yleensä toisenlaista. Joten kiitos sinulle, että jaoit kokemuksesi.