Lasten lähtö kotoa

15

Miten lasten kotoa muuttaminen omilleen voikin olla niin haikeaa. Itku tulee itselle silmään heti kun edes ajattelen, ettei kuopus olekaan enää yläkerrassa eikä tarvi huutaa syömään. Tai ei tarvi ketään komentaa korjaamaan sukkiansa jne.

Järki sanoo, että näinhän sen pitää mennäkin. Olen onnellinen, että olemme saaneet lapsista täysjärkisiltä vaikuttavia nuoria aikuisia, jotka kyllä selviytyvät. Nyt on aika päästää irti. Mutta tunne puolella tämä ottaa lujille.

Toki yritän olla näyttämättä sitä nuorille itselleen, koska heidän tehtävänsä on aloittaa itsenäistä elämäänsä.

Onko tämä muille äidelle yhtä haikeaa aikaa?

8

437

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Toinen äiti

      Mulla ensimmäisen lapsen muutto otti koville, toienen oli jo helpompi, kun huomasi ettei ne mihikään katoa. Puhelimet on ja ainahan voi mennä kylään. Ja monta kertaa viikossa lapset kuitenkin käy kotona.

      Mutta se on niin tottumis kysymyskin, et kun ne on aina siinä niitä kaipaa. Mutta sama kun ne ei ole enää ei sitä sitten enää ajattele. Siihenkin tottuu ettei ne ole siinä.

      Sitten huomaa että vastuu vähenee heistä, ja keskustelun taso muuttuu, ollaankin aikuisia... ja puhutaan muista asioista kuin kotiintuloasioista ja kuka tekee mitäkin kotitöitä.

      • yksi toinen äiti

        >>Monta kertaa viikossa>>

        Tuo ei kyllä päde minun lapseni tapauksessa, hyvä kun nähdään pari kolme kertaa vuodessa! Mietippä, jos näkisit oman lapsesi niin harvoin, tai vielä harvemmin! Miltä se lähtö sitten tuntuisi?

        Minä tiedän miltä se tuntuu! Eikä joka kerta tunnu yhtä kamalalta, mutta JUURI NYT tuntuu KAMALALTA!


    • htrgcvbn

      muuttavatto kauaskin vai miksi näet niitä vaan muutaman kerran vuodessa?
      internettiin voi ostaa molemmin puolin nettikamerat ja skypen avulla puhua vaikka kuinka paljon.

    • Lainaa vain lapsemme

      Meidän lapset ovat jo muuttaneet lapsuuden kodistaan omiin koteihinsa, mutta täytyy myöntää, että esikoisen lähteminen ylioppilasvuoden jälkeen au-pairiksi ulkomaille jo vaikutti minuun niin, että kyllähän siinä kyynel pyrki silmänurkkaan väkisten, kun olimme saatelleet lapsemme lentokoneeseen. Mutta se itku tuli vasta kotona ja iltamyöhäisellä nukkumaan menoaikaan iski haikeus. Vaikka järjellä ajatellen on normia, että lapsesi lähtee peruskotoaan ns.omille siivilleen joku kaunis päivä, ja siitä on tavallaan vanhemman osassa ylpeäkin, että on saannut kasvatettua lapsestaan reippaasti kotoaan omilleen pyrkivän yksilön, eikä mitään peräkammarinyhveröä, joka ei yrittäisi mitään elämässään tehdä vaan jäisi kotinurkkiin vanhempiensa passattavaksi.
      Toinen lapsemme oli vielä tuohon aikaan kotona lukiota käyvä nuori, ja helpotti hieman vanhemman lapsemme lähdettyä ulkomaille; ja siitä se sitten alkoi muutoinkin vanhemman lapsemme kohdalla lapsuudenkodistaan irtautuminen kohti omaa asumistaan, mutta vaikka hän välillä on ollut täällä kotimaassaan töissä ja opiskellen näiden viimeisten vuosien aikana, niin kuitenkin hän on tällä hetkelläkin ulkomailla, jossa hän opiskelee ja asuu avomiehensä kanssa; ja ihmeesti sitä vaan on tottunut jo siihen ajatukseenkin, että vanhin lapsemme jääkin sinne ulkomaille asumaan, mutta lopullista sijoittumistahan ei voi kukaan etukäteen tietää, sen aika näyttää, tuleeko lapsemme sinne jäämäänkin vaihtaen jopa kansalaisuuttaankiin.
      Nuorimman lapsemme lähdettyä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle täällä kotimaassamme, ei hänen kotoa maailmalle lähtönsä enää tuntunutkaan niin järisyttävältä, mutta kuitenkin oli sekin melkoisen haikeahkoa jättää hänet yksin muuttokuorman myötä opiskelupaikkakuntansa kämppään kimpsuineen kampsuineen. Nuorempi ei onneksi lähtenyt heti ylioppilaaksi tulonsa jälkeen kotoaan, vaan oli töissä vuoden päivät ennen siirtymistään opintojensa perässä toisaalle. Onneksi lapsia on enemmän kuin yksi meilläkin, nyt kuitenkin tämä toinen lapsemme on täällä kotimaassa, eikä matka ole kuitenkaan liian pitkä käväistä kotosalla silloin kun opinnoiltaan ja töiltään ehtinee.
      Vanhempi lapsemme tulee kotiinsa ulkomailta miesystävänsä kanssa viipyen tietenkin pitemmän ajanjakson täällä kotosalla, jolloin tietysti odotteleekin innolla, kun pääsee päin yhteen juttelemaan kaiken maailman asioista jne.
      Sen verran vaan aloittajan huoleen lastensa pesän lennoista voinen valistaa, että kyllä siihenkin sitten äitinä tottuu, että aikuiset muksut ovat siellä, missä he sitten itse kukin ovatkaan; ja nykyisin on tämä nettiyhteys kaikkine mahdollisuuksineen saada yhteyttä aikuistuneisiin lapsiinsa ja muutoinkin on helpompaa kuin ennen vanhaan kirjepostin ja lankapuhelimien aikaan, ja eikä mulla äitinä niin hirveän hinku ole lapsiemme elämää sillä tavalla seuraillakaan ja olla koko ajan huolissaan, että koko ajan pitäisi tietää, missä he menevät ja mitä tekevät, koska luotan, että hoitelevat oman elämänsä kuviot niin hyvin kuin osaavat, ja toki jos vaikeuksia tulisi, niin meidän kodista voi aina apuja pyytää ja neuvoja elämisiinsä maailmalla. Taustatukea annetaan, jos tarvitsevat meiltä vanhemmilta.
      Itsenäistyminen on siis tärkeä vaihe aikuistuneen lapsen elämässä, ja sitä ei saa estää, eikä olla kapulana rattaissa vaan tukena ja turvana kohti omanlaista elämäänsä lapsiensakin kohdalla. Lastensa tulevaisuuden suunnitelmia pitää kuunnella ja varovaisesti antaa niitä neuvoja ja ehdotuksia, mutta siinä on oltava todellakin herkillä, ettei neuvoskele liikoja, ja länttää nuoren aikuisen omia suunnitelmiaan liikaa, sillä itsenhän se on oma polkunsa jotenkuten tallattava omien päämääriensä mukaan. Me emme omista lapsiemme elämää, jokaisella on aivan oma elämänsä, eikä me vanhemmat voida olla kuin läsnä siinä kasvussa ja hyvien tavoiteltavien elämisen tyylien suunnan näyttäjinä.

    • yksinäinen äiti

      Tuntuu niin raskaalta. Ei voi muuta sanoa. Olen antanut lapsilleni kaikkeni. Koska mulla on ollut huono äitisuhde halusin itse olla parempi ja niinpä keskityin lapsiini täysillä. Ja kun ei ole ollut työtäkään niin mitäs sitä muuta olisi tehnytkään. Nyt on surullinen olo. En keksi itselleni enää mitään virkaa.

      • ...

        Voisitko ryhtyä työnhakijaksi? Saisit sitten joskus myös parempaa eläkettä.


      • yksinäinen äiti
        ... kirjoitti:

        Voisitko ryhtyä työnhakijaksi? Saisit sitten joskus myös parempaa eläkettä.

        Olen jo. Mutta kun ei kukaan huoli.


      • Yksin olemisen taito

        On aikoja, jolloin on hyvä olla tavallista enemmän toisten seurassa, mutta on aikoja, jolloin on erittäin tärkeää olla enemmän yksikseen. Taukoamatta toisten seuran kaipaaminen on aivan yhtä huolestuttavaa ja haitallista kuin kokonaan syrjään vetäytyminenkin. Jos jo pelkkä ajatus muutaman kuukauden yksinasumisesta tuntuu mahdottomalta, kannattaa ehdottomasti tutustua itseensä syvällisemmin. Nimittäin itsekseen olemista pelkäävä ja vieroksuva takertuu ympärillään oleviin ihmisiin ja on heistä aina jossain määrin riippuvainen, yleensä enemmän kuin vähemmän. Parisuhteessa tällainen takertuminen johtaa pahimmillaan molempien osapuolten uupumukseen, kun kummallakaan ei enää ole omaa tilaa jota hengittää.

        http://www.merkitys.org/mieteyksin.html

        Yksin oleminen voi olla tärkeä askel itsenäisyyteen. Se voi olla luonnollinen kausi nuoruuden ja opintojen aikana, kun yksin oleminen antaa vapauden paitsi tulla toimeen omillaan, myös tutkia sitä ’kuka olen, mistä pidän, millainen elämä sopii minulle’. Joillekin se aika voi tulla vasta myöhemmin, eron tai muun elämänmuutoksen yhteydessä. Itsenäistyminen on yksi aikuisuuden tärkeitä kehitystehtäviä, johon yksin oleminen voi antaa hyvät mahdollisuudet.

        http://www.vahvistamo.fi/vahvistamo/ihmissuhteet/yksin_oleminen

        Menisit opiskelemaan jotain. Itsekkin opiskelin 45v vielä toisen ammatin. Töitä en ole saanut mutta ihan samantekevää. Voisin vielä kolmannenkin ammatin opiskella. Kohta voit alkaa saada lastenlapsiakin hoidettavaksi.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      275
      17546
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      24
      5645
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      121
      2631
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      17
      2135
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1788
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      1040
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      970
    8. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      45
      933
    9. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      32
      931
    Aihe