Kirkkoon kuulumattomat

Käsittääkseni myös lapsen vanhempien on erottava kirkosta (ainakin toistaiseksi) jos haluaa lapselle elämänkatsomustiedon uskonnon tilalle.

ET on mukava oppiaine. Luulisi, että koulun se on järkättävä! Ainakin pääkaupunkiseudulla on aika paljon ET:n opiskelijoita. -Ovat fundeeraavia :)

Uskonnonopetus ei Suomessa ole tunnustuksellista, vaan lähinnä Raamatun tapahtumien opettelua=>siihen voi hyvin osallistua myös ateistit ja vieraiden uskontokuntien edustajat. Uskomatonta mihin pelleilyyn yhteiskunnalla on varaa nykyään...

Minun lapset osallistuvat koulun uskontotunneille (ev.lut) vaikka eivät kirkkoon kuulukaan. Ei ole tullut edes mieleen pyytää koulua järjestämään heille omaa tuntia.

Joo itse olin myös koulussa uskontotunneilla, vaikken kuulukaan kirkkoon. Myös lapseni taitavat osallistua, menee hankalaksi järjestelyt. Ihan mielenkiinnosta vain kysyin miten muut ovat tehneet ko. tilanteessa.

Et-opetusta on järjestettävä, koska ketään ei voi pakottaa uskonnonopetukseen. Kyllä alakoulun opetuksessa on myös uskonnollisuutta.
Omat lapseni ovat alakoulun olleet ET:ssä, yläkoulun uskonnonopetuksessa. Yläluokilla uskonnon opetus on pitkälti historiaa sivuavaa ja käsittelee vieraat uskonnot. Katson tuon osan olevan hyvä osa yleissivistystä.
Syksyisin laitoin opelle aina reissarissa allekirjoitetun viestin, että halutessaan lapset ovat voineet osallistua uskonnollisiin tapahtumiin. Näin ope ei ole joutunut ikävään välikäteen.

Perheemme ei kuulu kirkkoon eikä lasta ole kastettu. Lapsi menee tokalle luokalle ja on osallistunut ekanluokan aikana uskonnonopetukseen ja sama linja jatkuu. Lapsi saa itse päättää meneekö rippikouluun 15-vuotiaana vai ei. Lapsi voidaan kastaa myös rippikoulun yhteydessä.

Itsekään en ole kuulunut kirkkoon koskaan. Omat vanhempani olivat siitä eronneet. Kävin pyhäkoulua silti lapsena ja koulussa uskontotunneilla aina siihen saakka kunnes oli lukion viimeinen luokka. Kun kävin kurssimuotoista lukiota, niin huomasin että en saa kahdeksikkoa parempaa uskontonumeroa vaikka ottaisin viimeisenä vuonna kympin kurssista. Vaihdoin elämänkatsomustietoon ja sain kympin todistukseen. Ainoa joka päätöksestä järkyttyi, oli pitkäaikainen uskonnon opettajani. Hänelle selitin asian ja siitä hieman rahoittui. Rippikoulua en kylläkään koskaan käynyt, mutta silti meillä on ollut avioliittoon siunaaminen kirkossa, koska vaimo siihen kuuluu.

Uskonnonopetus on lopetettava ja panostettava enemmän esim.kielten ja matematiikan opetukseen.

Näistä on katsokaas jotain hyötyäkin elämässä sensijaan humpuukin jankkaamisesta taas ei ole.

Joopa, jos uskonto lopetetaan kouluista niin sitten myös kaikenmaailman et löpinät ja muut humpuukihöpinät myös. Hauskin juttu tuo alkupamaus mistä kuulemma koko maailma on alkunsa saanut, poks vaan ja tässä sitä ollaan.

On se sentään hyvä ettei maailmassa ole muita epäkohtia,kuin opetetaanko lapselle uskontoa vai ei!oletteko huomanneet,että paria muutakin asiaa tuputetaan väkipakolla,juuri nyky-yhteiskunnassa?käsittämätöntä ja häpeällistä on esimerkiksi se,että poliitikko vikittelee 16-vuotiasta,mutta kansan mielestä on pahempaa nähdä hakkarainen kännissä vapaalla.ei sinänsä,voihan se olla paskaa mitä siellä ussantunnilla opetetaan noista asioista mutta siinä on yksi kääntöpuoli. hyvä että on joku aine välissä jossa ei tarvi niin hemmetisti järkeillä,kyllä nuoret ehditään kovasti polttaa loppuun hiukka myöhemminkin.kaikkea ei katsokaas tarvi ottaa aina niin vakavasti.vaikuttaa taatusti enemmän elämäs pituuteen kuin se,vedätkö leivälle 17 vai 20 prosenttista.

Itse opisekelen ET'tä

Itse kun olin ala asteella niin aamusta opettaja puhu historian tunnilla neanderilaisista ja evoluutioteoriasta, seuraavalla tunnilla opettikin että jumala loi kaiken.. meni siinä kolmasluokkalainen lapsi sekasin että miten sitten kokeissa vastaillaan ja mikä on totta?

Kyllä ainakin eräässä pienessä alakoulussa sille yhdelle ainoalle ET-oppilaalle järjestettiin oma tunti. Tämä johtui juuri siitä, että kunnan alueella oli ainakin kolme ET-oppilasta. Ilmeisesti nyt alkaneella lukukaudella tämä oppilas joutuu kuitenkin menemään bussilla toiseen kouluun ET-tunneille, sillä kunta ei halua kustantaa tuollaista "yksityisopetusta". Oppilaan mielestä saattaa tietysti olla hyväkin juttu, ettei tarvitse olla yksin tunneilla.

Kyllä alakoulun uskonnontunneilla käsitellään samojakin (eettisiä) asioita kuin ET:ssä, mutta mukana on sitten niitä ulkoaopeteltavia rukouksia ja muita, jotka ovat aivan turhia ET-oppilaalle. Eikä Raamattua tarvitse kirkkoon kuulumattoman opiskella sen enempää kuin minkään muun uskonnon pyhää kirjaa. ET-tunneilla kaikki ylimääräinen hölpötys on karsittu pois ja asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä.

Jos saa lapselle ET-opetusta, se kannattaa ottaa vastaan.

Minun lapsi kuuluu väestörekisteriin ja silloin eka luokalle mennessä oli ainoat vaihtoehdot joko uskonnontunnille meno tai sitten sen tunnin olisi saanut vapaaksi. Kyseessä pieni kaupunki, joten koululla ei ollut valmiuksia et-tunneille. Poika valitsi uskonnontunnit, koska ei halunnut mitään hyppytunteja..mutta en itse kirkkoon kuulumattomana oikein ole tykännyt kun joutuu lasta tenttimään uskonnonkokeisiin..ei oikein ajatusmaailmat täsmää omiin !! Poika saa myös itse päättää, haluaako ensi vuonna rippileirille vaiko ei..

No eikö lapsesi saa itse päättää uskooko Jumalaan vai ei? Pitääkö hänen omaksua uskokseen sinun katsantokantasi?Miksi hän ei saa itse päättää?Onko se vapautta?

Itse en kuulu kirkkoon, mutta olen silti kristitty, en vain ymmärrä kaikkea samoin kun evl-kirkko siksi en siihen kuulu, eikä lapseni. Olen antanut lapsilleni kristillisen kasvatuksen ja vanhin tyttäreni liittyikin evl-kirkkoon koska halusi päästä ripille. Koulussa he ovat osallistuneet uskonnonopetukseen, koska itse koen että suomessa kristinusko ei ole vain uskonto vaan se on osa meidän kulttuuriamme. Ystäväni on ateisti ja silti hän elää aivan sovussa kristillisten tapojen kanssa, viettää joulua jne. Meidän kulttuuri ja lainsäädäntö perustuu pitkälti kristinuskoon, myös se mikä on oikein tai väärin. esim. aviorikos ei ole rangaistava teko lainsäädännössämme, mutta yleisesti ja moraalisesti monet sen tuomitsee.

Itse en pidä missään asiassa että mennään äärimmäisyyksiin. Kristinuskossa on paljon hyvää ja jos joku uskoo "satu hahmoihin" annetaan hänen uskoa, jos joku ei, niin se on hänen asiansa. Lapseni päättävät jossain vaiheessa mihin uskovat tai uskovatko mihinkään. Usko on kuitenkin tärkeä valinta, minkä lapseni tekevät kun ovat siihen valmiit, niin kuin valitsevat mihin menevät opiskelemaan tai kenen kanssa menevät naimisiin.

Ymmärrän hyvin että ateistin on vaikea kuulustella uskonnonläksyjä, mutta voithan kertoa ettet itse usko näin mutta myös sen että monet uskoo. Näin annat lapsellesi vapauden ja hän voi kokea että saa oikeasti itse päättää, ettei ole myöskään väärin jos uskoo Jumalaan, vaikka sinun mielestäsi se olisi hölön pölöä.

Koululaitoksen pitäisi ehdottomasti löytää jeesustelun sijaan vaihtoehtoja joilla viihdyttää nuoria opiskelijoita, nykyisen uskonnonopetuksen sijaan olisi esim.aku ankka-oppi, batman-oppi tai vaikkapa tarzan-oppi.

Nykyisessä uskonnonopissa on kyseessähän on täysin fiktiivinen olento ja kansantaru joka on saanut siivet jo muinaisessa historiassa, tarina elää tietämättömien ja älyllisesti rajoittuneiden pienissä päissä vieläkin (osa tuon totena ottaa, uskomatonta mutta valitettavasti totta) ... minkäs he geeneilleen voivat, itsehän he eivät ole niitä valinneet.

Nuorille opiskelijoille ehdottomasti aku ankka-oppia tarjolle, kerrankin alkaisi koulunkäynti kiinnostamaan nuoria taapertajia jotka opintiellä aikaansa kuluttavat.

"SUOMALAISET POHJOISMAIDEN USKONNOLLISIN KANSA

Elokuussa 1998 julkistettiin (TV1 13.8.98) suuri pohjoismainen
uskonnollisuuutta koskevan haastattelututkimuksen tulokset:

Kirkon tutkimuskeskus: .. uskonnollisuuden .. Pohjoismaissa

Selviaa etta:
Vahintaan kerran kuussa rukoilee
o 48% suomalaisista
o 31% norjalaisista
o 1/4 ruotsalaisista
o 1/4 tanskalaisista, 60% tanskalaista ei rukoile koskaan

Jumalaan uskoo 81 % suomalaista.

Persoonalliseen Jumalaan uskoo
o 39% suomalaisista
o 28% norjalaisista
o 20& tanskalaista
o 18% ruotsalaisista


Raamattua Jumalalliseen inspiraatioon pohjautuvana pitaa
Pohjoismaissa enemmisto paitsi Ruosissa n.50%.

"Sanasta sanaan Jumalan sanana" Raamattua pitaa 18% suomalaista,
Ruotsissa vain 3%."

(http://www.student.oulu.fi/~ktikkane/GALLUP.html)

Veikkaisin, että nämä luvut tulevat Suomessakin laskemaan, yhden-kahden sukupolven aikana. Nopeamminkin tämä onnistuisi, jos koulujen uskonnonopetus olisi enemmän etiikkaan ja yleissivistävään opetukseen tähtäävää. Aika karmeaa, jos 18% suomalaisista pitää Raamattua todella Jumalan sanana. Todella pelottavaa!

Lapsi kannattaa ehdottomasti laittaa ET-tunneille, jos se vain on mahdollista!

Moikka!

Meidän lasten koulussa homma menee näin: mikäli lapset eivät saa osallistua vanhempien päätöksestä uskonnon opetukseen, niin lapsi on silti samassa tilassa eli uskonnon tunnilla ja lukee sitten jotain. Resursseja tätä tällä hetkellä yhtä tyttöä varten ei ole järjestää muuta opetusta. Eli tyttö kuulee kaiken, läksyjä ei tarvitse tehä, ei kokeita eikä numeroa todistukseen tule.

Itse en kuulu kirkkoon ja olen jonkun sortin ateisti, mutta tämän päivän uskonnon opetus on erittäin hyvä juttu. Tunneilla käydään moraalia, etiikkaa, käytöstapoja... pohditaan arkielämän esimerkkien kautta simppeleitä asioita kuten toisen mielenpahoittamista ja anteeksipyydön merkitystä ja niiden kautta isompiin asioihin. Monessa kodissa arvojen ja asenteiden opettaminen on jäänyt vähän retuperälle joten tässä kohdin koulu paikkaa hyvin sitä. Eikä yhdellekään ihmiselle ole huono juttu pysähtyä miettimään yhdessäelämisen arvoja; ja tätähän tämän päivän uskonnon tunnilla tehdään.

Toki tulee myös se ev lut puoli minkä katson olevan yleissivistävää asuessamme vahvasti ev lut maassa. Ja tulee myös oppi niistä muista uskonnoista, eikä kai voi ikinä olla turhaa ymmärtää miten toiset ihmiset uskovat ja ajattelevat. Sen kautta tulee ymmärrys ja toivottavasti kunnioitus kanssaeläjiä kohtaan. Ja sitähän me täällä tarvitsemme.

Itse en voi ymmärtää, miten tässä kohdin sivistys ja tieto voisi olla pahasta; itse koulussa ollut uskonnon tunneilla ja ateiksi kasvanut. Eiköhän ne tämänkin päivän lapset osaa aikanaan itse suuntautumisensa yhä valita.

Miettikää hyvät ihmiset mitä lapsellenne annatte tai otatte pois; enpä ole kuullut että ainutkaan ihminen koulun uskontotunnilla olisi uskoon tullut. Mikäli se sitten olisi pahin juttu, mitä omalle lapselle voisi sattua... edes näin ateistiäidin mielestä...

Mukavaa kesänjatkoa kaikille, uskonnonsta riippumatta :)

Meillä oli samat kysymykset aikoinaan. Kouluissa oli mahdollisuus EK opetukseen, mutta sit ne ryhmät oli aina niin pieniä, ettei ollut mahdollisuutta järjestää. Kyllä lapsemme saivat sitten pienen uskonnonpläjäyksen, mutta kun kun siitä lasten kanssa puhuttiin ja saivat tietysti pohtia itse asioita, niin ei se haitannut. Siis mielestäni ei vanhemmatkaan saa tyrkyttää omaa näkemystään. Ei SIIS TODELLAKAAN HAITALLISTA. Yläasteella se jo muutenkin on Elämänkatsomusoppia. Voihan ne vähän olla epätietoisia totuudesta, mutta miettikööt sit aikuisena mitä haluavat uskoa. Pääasia on että ovat kunnon ihmisiä, eikä tee pahaa itselleen tai muille.

Minä en kuulu kirkkoon, mutta lapsi kuuluu. Silloin kun kastettiin meni isänsä mukana kirkkoon, ajattelin että erotkoon sitten itse tai ei, kun päätökseen kykenee. Nyt on 14 ja täyttää 15 vuoden aikana, sanoo ettei mene rippikouluun kun aikoo kirkosta erota kun täyttää 18. Itse saa päättää, minä en ole käynyt rippikoulua enkä sitä mihinkään olisi tarvinnutkaa, en halua olla kenekään kummi, eikä kirkkohäät ole koskaan kiinnostaneet. Lapsi kuitenkin on käynyt normaalit uskontotunnit ja hänellä on uskonto 9.

Lapsi voi jo 15 vuotiaana erota itse, jos molemmat huoltajat antavat luvan. Tuo 18 vuoden ikä on kovin myöhäinen, holhoava. Esimerkiksi yhdistyksissä jo 15- ja 16-vuotiaat voivat oallistua yhdistysten vuosikokouksiin ja päättää asioista.

Kun ET-opetuksen opilasryhmät lisääntyvät ja ryhmien koko kasvaa, ET:n asema paranee koko ajan. Kerran tehty valinta uskonnon puolelle ei sido koko kouluaikaa. Ryhmää voi vaihtaa kesken lukuvuoden, mutta toki juuri nyt ennen syyslukukauden alkua tai ihan lukuvuoden alussa vaihtaminen on helpointa.

Valinnan vapaus ET/UE tulis ulottaa myös kirkkoon kuuluvien lasten perheille - ja lukiolaisille. Muutos ehkä tuleekin, riippuu hallituksesta ja eduskunnasta, mutta se tullee voimaan vasta vuonna 2016, jos päätös tehdään vaalikauden lopulla 2014/15 vaihteessa. Tosin muutoksen voisi tehdä erillispäätäkselläkin.

Kirkkoon kuulumattomien valinnan vapaus on hyvä, mutta vanhempia ei saisi koulun taholta mitenkään painostaa valittelemalla ET-opetuksen ongelmia tai markkinoimalla uskonnon hyvyyttä. ET on (myös) hyvä, ks. www.et-opetus.fi

Koulussa lapset lajitellaan uskontokuntaan kuulumisensa perusteealla neljään pinoon: evlut, ET, ortodoksinen uskonto ja islam. Ongelmia tulee vain, jos lapsen virallinen uskonto ei vastaa todellista tilannetta. Jos ei siis halua lapsiaan uskonnonopetukseen tulee erota kirkosta ja ottaa lapsi mukanaan pois kirkosta, vaikka toinen vanhempi jäisi vielä kirkon jäseneksi.

ET- opetusta järjestetään uskontokuntiin kuulumattomille oppilaille nykyään automaattisesti. Sitä ei tarvitse erikseen anoa. Jos taas vanhemmat haluavat uskontokuntiin kuulumattoman lapsensa johonkin uskonnonopetukseen, niin sitä on erikseen pyydettävä.

Niin, oikeastaan on hyväksytty 11 erilaista "oman uskonnon" opetussuunitelmaa. Käytännössä varmaan nuo mainitut ovat ne yleisimmät, varsinkin pk-seudulla.

Käytännössä tuota yllä mainittua automaatiota et:oon ei ole pk-seudun ulkopuolella taidettu vielä noudattaa. Jo lapsia kouluun ilmoitettaessa kirkkoon kuulumattomia vanhempia on saatettu rehtorien toimesta ohjailla laittamaan ruksi (et:n sijasta) uskonnon kohdalle. Myös ilmoituslomakkeet ovat olleet monissa kunnissa virheellisiä - http://www.et-opetus.fi/ohjeita/lomakkeet

Muistakaa, että lama-aikana kouluissa joudutaan tekemään säästöjä. Mitä enemmän järjestetään erikoisopetusta esim. yhdelle yksittäiselle oppilaalle elämänkatsomustietoa, niin se raha on pois jostakin muusta asiasta!!! Ei ihme, että on pulaa koulupsykologeista ja kouluruoka on mautonta epäterveellistä höttöä.

Minusta Suomessa kukaan ei kärsi siitä, jos osallistuu uskontotunneille olipa hän ateisti tai islamilainen tai joku muu. Yleissivistys on hyvä asia eikä minusta 7- vuotias sitä itse päätä. Minusta olisi hyvä, että jos uskontotunnille ei halua mennä, niin sitten vanhemmat itse järjestäkööt koulutuksen ja hommaavat siitä todistuksen, että oppi on mennyt perille.

Elämänkatsomustiedossa yleisivistys karttuu laajemmin ja monipuolisemmin kuin ev.lut. "oman uskonnon" tunneilla. Vertaa vaikka opetussuunnitelmia. ET sopisi kaikille, mutta säästönäkökannalta voi tosiaan ihmetellä, että Opetushallitus on hyväksynyt 11 erilaista "oman uskonnon" opetussuunnitelmaa. Turha ottaa ET:oa silmätikuksi, sillä mihinkään uskontokuntaan kuulumattomia on Suomessa jo yli miljoona.

ET:n lisäksi kysymys on uskonnon harjoittamisesa koulussa - ja siitä, millaista vaihtoehtoista ohjelmaa on niille, jotka eivät osallistu hartauksiin ja koululaisjumalanpalveluksiin.

Uskonnon ja omantunnon vapauden (Perustuslaki 11 §) asiantuntijat mainitsevat uuden artikkelinsa johdannossa ulkomaisten perustuslakien suhteen, että ”monissa maissa uskonnonvapauteen kuuluu valtion ehdoton tunnustuksettomuus, ja esimerkiksi uskontokunnan mahdollisuutta pitää julkisissa kouluissa uskonnollisia päivänavauksia pidettäisiin epäilyksittä uskonnonvapauden vastaisena.” (Ojanen ja Scheinin, Uskonnon ja omantunnon vapaus (PL 11 §). S. 413- 458 kirjassa Pekka Hallberg ym., Perusoikeudet. WSOPpro, 2011, s. 413)

Haluaisn tietää, että paljonko kirkkoon kuulumattomien tavat esim. Joulun, pääsiäisen ja vapun viettäminen eroaa kristittyjen? Ja miten viettävät häitä, hautajaisia ja annetaanko lapselle vain nimi? Onko heillä myös kihlaus käytössä?

Koulun uudessa opetussuunnitelmassa ja muissa ohjeissa pitäis suunnata siihen, että peruskoulut ja lukiot eivät enää järjestä ja organisoi uskonnon harjoittamista, kuten jumalanpalveluksia ja uskonnollisia aamunavauksia. Nykyisten Opetushallituksen ohjeiden mukaan koulu "voi järjestää" uskonnollisia tilaisuuksia, mutta sen ei ole pakko niitä järjestää, ja uskonnollisille tilaisuuksille tulisi olla opetussuunnitelmallinen perusta.

Opetusuunnitelman nykyinen tavoite uskonnon harjoittamiseen tutustumisesta voi kuitenkin toteutua hyvin muutenkin. Oppilaat voisivat tutustua uskonnon harjoittamiseen ilman erityisiä ja poikkeuksellisia koululaisille tehtyjä tilaisuuksia. Ainakin yläluokkien ”oman uskonnon” (UE tai UO) oppilaille voisi hyvin antaa tehtäväksi käydä "oikeassa" ev.lut./ort. kirkon normaalissa jumalanpalveluksessa jossain vaiheessa peruskouluopintojaan.

Käytännössä monet koulut, rehtorit, jopa kuntien koulutoimet ovat käsittäneet, että niiden pitää järjestää oppilaille peruskoulun aikana hyvin runsaasti uskonnon harjoittamista, kuten muutamia jumalanpalveluksia lukuvuodessa sekä tiheästi toistuvia seurakunnan päivänavauksia. Vuodesta toiseen, jopa viikosta toiseen jatkuvaa uskonnon harjoittamiseen tutustumisen kertaamista ei itse asiassa enää voi asiallisesti perustella opetussuunnitelmalla, koska kyse on tosiasiallisesta uskonnon harjoittamisen käytännöstä, ei enää opetuksen tukemisesta. Tutustuttaminen ei suinkaan edellytä monikymmenkertaista kertaamista yhdeksän peruskouluvuoden aikana.

Yhden uskonnon harjoittaminen koulun toimesta on perustuslain 6 §:n ja 11 §:n valossa epäyhdenvertainen ja syrjivä käytäntö, joka asettaa uskonnottomat ja muunuskoiset eriarvoiseen asemaan. Positiivisen erityiskohtelun tulisi kohdistua pikemminkin heikommassa asemassa oleviin vähemmistöihin eikä vahvassa asemassa muutenkin olevaan enemmistöön. Enemmistö on tosin osin muodollinen, sillä useimpien kirkkoon kuuluvienkaan perheiden katsomusperinteeseen ei tutkimusten mukaan kuulu tiheästi toistuva uskonnon harjoittaminen, joten yhden uskonnon kohtuuttoman positiivinen erityiskohtelu tiheästi toistuvilla lasten uskonnollisilla tilaisuuksilla ei välttämättä edes vastaa hyvin monien kirkkoon kuuluvienkaan perheiden toiveita.

Kirkkoon kuulumattoman lapsen, oppilaan voi vaihtaa uskonnon ryhmästä elämänkatsomutiedon ryhmään myös kesken lukuvuoden, ja hyvä aika tällaiseen vaihtoon on juuri vuodenvaihde. Uskonnon ja elämöänkatsomustiedon aineet eivät ole luonteeltaan ellaisia, että tällainen vaihto olisi jotenkin vaikea. Kevään asiat eivät "perustu loogisesti" syksyllä opetettuun siten, että ei ymmärtäisi, mitä keväällä puhutaan. Näin voin sanoa et-ryhmiä opettaneena ja uusia oppilaita myös kesken talvea, jopa kesken kevättäkin saaneena. Edellä sanottu pätee sekä peruskouolun alaluokille että yläluokille (eli niin ent. ala-asteelle kuin yläasteellekin).

Vuoden lopulla moni eroaa kirkosta (ks. www.eroakirkosta.fi), ja loogista olisi erottaa samalla myös lapset. Siihen tarvitaan 12-vuotiaalta suostumus. Ja 15 vuotta täyttänet voivat erota itse, mutta vain vanhempien luvalla.

Opetusministeri Jukka Gustafssonin vastaus (29.12.2011) kirjalliseen kysymykseen oli lupaava. (ks. sama linkki, vastaus kysymyksen alla).

En kuulunut nuorena luterilaiseen kirkkoon enkä kuulu nytkään. Kävin silti uskonnontunneilla ja kirjoitin reaalikokeessa täydet pisteet kirkkohistorian kysymyksistä. Ainakin minun kouluaikoinani kirkkohistoria antoi hyvää yleissivistystä.