Joitakin havaintoja itsestäni

Hei ..................,

olet jo pitkällä, kun olet aloittanut itsesi, oman käyttäytymisesi ja tunteittesi pohtimisen. Hienoa! Jatka sitä, ja pääset pahasta eli omista ikävistä tunteistasi, jotka alkavat hallita sinua, jos et itse hallitse niitä. Toisten ihmisten on hyvin vaikeaa alkaa pohtia omia ajatuksiaa ja tunteitaan ja tämän sijaan he katsovat vain muiden ajatuksia ja tunteita ja kommentoivat niitä.

Sinä olet toipumisen tiellä ja matkalla valoon eli omaan itseesi.

Ja tuota piilottelua ystäväsikin varmasti alkoivat ihmetellä, kyllä he sen huomaavat.

Narsistista (hän oli tuttava) vaistosi aika pian että tämän kanssa ei kannata olla eri mieltä ja neuvot on parempi jättää sanomatta tai tämä loukkaantuu, vaikka sitä yrittää peitellä. Hänestä myös vaistosi että suututtuaan hän voi olla todella hankala joten ei huvittanut kokeilla mitä tapahtuu. Mitä paremmin opit narsistia tuntemaan, sitä enemmän näit ja kuulit ristiriitaisuuksia ja kaikenlaisia älyttömyyksiä mitä narsisti teki ja sanoi, mutta noista aiheista piti vaieta tarkkaan tai narsisti olisi suuttunut. Puoliso oli mukana valehtelussa ja peittelyssä ja aluksi niin narsistin pauloissa ettei tälle kannattanut asiasta huomauttaa. Eihän puoliso edes uskaltanut hengittää varmistamatta ensin narsistilta että tekee oikein. Myöhemmin puoliso näytti olevan niin häpeissään että olisi varmasti mennyt täysin lukkoon ja kieltänyt kaiken jos joku olisi ottanut valehtelun ym puheeksi. Sekä narsistin että puolison jutut alkoivat pyöriä hyvin suppealla aihepiirillä. Kun elämässä kaikki meni keskimäärin päin p..tä, väännettiin muutamasta naurettavasta aiheesta sitten elämää suurempia tähtihetkiä joista kukaan ei oikeasti jaksanut olla kiinnostunut. Jos joku yritti keskustella jostakin muusta, narsisti/puoliso lopetti puheet alkuunsa.

Tilanne johti siihen että oli helpompi kiertää kaukaa niin narsisti kuin tämän puolisokin, mikä narsistin mielestä tietysti johtui pohjattomasta kateudesta jota häntä kohtaan tunnetaan.