´Nyt on pakko tunnustaa

Olen yrittänyt pitää tunteitani viltin alla tarkalleen 26vuotta, olen pistänyt itseni vihaamaan sinua, olen pistänyt itseni haaveilemaan revanssista suhteesi.
Nyt on jo sen aika, nyt on jo sen aika että voin myöntää täällä anonyymi miehenä että olen rakastanut sinua kaikki nämä vuodet, olen odottanut ihmeen tapahtuvan ja sattuman kuljettavan sinut eteeni, rakkauteni ei ole kuollut hetkeäkään suhteesi.
Kuljet varmaan tietäsi laulellen, nauttien elämästäsi, kenties perheestäsi ja olet onnellinen ihanasta elämästäsi kaikkina näinä vuosina täysin tietämättömänä siitä että olen odottanut sinua kuin kuuta nousevaa rakkaudesta riutuen.
Kaiken tämän voinen tunnustaa täällä kirjoittamalla sinulle rakkauteni kohteelle tietäen ettet koskaan tule saamaan tietää kuinka sinua olen rakastanut.

Elämä on julmaa ja rakkaus silkkaa murhaa, ei elämässä aina käy niin kun toivoisit, ei kaikille aurinko paista.
On myös olemassa onnettomia ihmisiä jotka ovat rakastuneet vääriin henkilöihin ja joutuneet hylätyiksi, ei ole tuomittavaa tai rikollista jos toiselta osapuolelta rakkaus loppuu, ei vaikka toisella olisi rakkautta sydämessä antaa toisenkin puolesta.
Onko oikein että rakkauteni saa elää tietämättä tunteistani koko elämänsä loppuun, mutta mitä sillä voittaisin vaikka hän tunteeni tietäisikin, se ei asioita miksikään muuttaisi , tekisi ainoastaan kipeää huomata se, jonka jo tiesinkin, et rakasta minua .
13594
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 13

Vanhimmat

voi olipa hieno tunnustus saisinpa olla tuo nainen mutta vain niin että sinäkin saisit tuntea minunkin rakkauteni........eräs nainen vain

Äänestä

vai järkyttyisitkö jos toinen olisikin tuntenut samoin ?

Äänestä

Kuin meikäläisen elämää... tosin ei yhtä monta vuotta...

Äänestä

Naisena kysyn, miksi et ole ottanut rakkautesi kohteeseen yhteyttä ja kertonut tunteistasi hänelle?
Olisit voinut viettää nuo vuodet, kenties onnellisemminkin.

Täytyy tunnustaa, että rakastan erästä miestä, olen rakastanut häntä....vuosia......

Äänestä
  • Mikset ota ite yhteyttä häneen?

    Äänestä

Olisin tyrkky, mielestäni...Vai olisinko?

Äänestä
  • Tuskin,lähestyt pikku hiljaa.

    Äänestä

Missä päin asutte? Olen myös 26 ja olen salaa rakastanut yhtä Mikaa melkein kokoikäni... En todellakaan tiedä mitä mieltä hän on minusta. En edes tiedä missä hän asuu nykyään tai mitä tekee...

Äänestä

Olipa kaunis kirjoitus!Olethan kertonut tuon naiselle,josta kerrot.
26 vuotta sitten eräs nuori mies toi minut autolla kotiin,sanoi lähtevänsä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja palaavansa vielä etsimään minut...tuskin hän enää minua edes muistaa,mutta jos hän tulisi ovelleni,ottaisin hänen hymyssä suin vastaan...muistan

Äänestä

Ap! Missä sinä asut nykysin? Jäikö jotain kesken? Olen sjoskus saanut terveisesi mm veljeni kautta mutta mulla on perhe...sulla myöskin?

Äänestä

Jos tunteeni saisin kuolemaan, olisi oloni helpompaa .
Kysyittekö olinko tehnyt asian eteen mitään, mitä voisin tehdä asialle johon en voi vaikuttaa, ei se riitä että rakastan häntä kun tiedän ettei hänellä ole tunteita minua kohtaan, mistäkö sen tiedän, tiedän sen siitä etten ole kuullut hänestä mitään sen jälkeen kun hän päätti suhteemme, ja voi pojat että siitä on jo aikaa kulunut.Keräsin rohkeuteni, ja voi pojat että siihen sain ladata paljon rohkeutta jotta uskalsin yli vuosi sitten laittamalla erään viestimen kautta hänelle terveiseni, jos jännitykseni ja odotukseni tuskan olisitte nähneet ymmärtäisitte, mutta vastausta häneltä sain turhaan odottaa, se oli lopullinen varmuus ettei haaveeni koskaan toteutuisi.
Olisiko helpompaa elää jos rakkauttesi kohde olisikin kuollut, vai se että hän elää ja voi hyvin toisaalla, kummassakin tapauksessa rakastat eikä toinen vastaa.
Turhaan kirjoitan tuuleen viestejä hänelle, ei hän niitä kuule, niin on parasta joka tapauksessa ja ainoa onni onnettomassa riutavassa rakkaudessani on se että tiedän hänen olevan onnellinen .

Äänestä

Suht saman verran aikaa olen itse rakastanut miestä, jonka kanssa unelmoin vieläkin joskun kohtaavani. Me molemmat olimme ja taidamme vieläkin ollla varattuja, silloin pienten lasten vanhempia. En koskaan saanut kerrottua syytä, miksi tein niinkuin tein. Se oli julmaa sinua kohtaan, mutta halusin suojella viattomia lapsia. En uskaltanut vaimosi vuoksi koskaan ottaa yhteyttä, koska hän jopa tiesi millaiset vaatteet lapsillani oli, ja uhkaili myös lapsiani, sitä hän ei varmaankaan sinulle uskaltanut kertoa, häiriköihän hän kuitenkin monta vuotta minua ja perhettäni. Asetin lasten edun rakkauden edelle, sitä olen katunut monta kertaa. Kaikki olisi varmaankin järjestynyt, mutta en uskaltanut irrottautua.
Olen edelleen saman miehen kanssa, lapset ovat aikuisia, enkä voi sinua koskaan unohtaa, mutta aikaa ei saa käännettyä takaisin, joten täytyy vain täällä unelmoida, siitä että joskus vielä tapaisimma, ehkä uskallus nyt riittäisi.

Äänestä

Kiitos ihanista viesteistänne, oli kiva huomata etten ole yksin pitkäkestoisen kaipailuni kanssa, en siis olekkaan epänormaali jolle on jäänyt rakkauden nälkä sieltä menneisyydessä tapaamaani naiseen.
Kun ei täydellinen rakkaus onnistunut silloin,oli opittava elämään ja rakastamaan puolikkailla valoilla, meneehän se elämä näinkin mutta ilman sinua jota rakastin ja aina tulen rakastamaan.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


naiselle eräälle kirjoitti:

Olen yrittänyt pitää tunteitani viltin alla tarkalleen 26vuotta, olen pistänyt itseni vihaamaan sinua, olen pistänyt itseni haaveilemaan revanssista suhteesi.
Nyt on jo sen aika, nyt on jo sen aika että voin myöntää täällä anonyymi miehenä että olen rakastanut sinua kaikki nämä vuodet, olen odottanut ihmeen tapahtuvan ja sattuman kuljettavan sinut eteeni, rakkauteni ei ole kuollut hetkeäkään suhteesi.
Kuljet varmaan tietäsi laulellen, nauttien elämästäsi, kenties perheestäsi ja olet onnellinen ihanasta elämästäsi kaikkina näinä vuosina täysin tietämättömänä siitä että olen odottanut sinua kuin kuuta nousevaa rakkaudesta riutuen.
Kaiken tämän voinen tunnustaa täällä kirjoittamalla sinulle rakkauteni kohteelle tietäen ettet koskaan tule saamaan tietää kuinka sinua olen rakastanut.

Elämä on julmaa ja rakkaus silkkaa murhaa, ei elämässä aina käy niin kun toivoisit, ei kaikille aurinko paista.
On myös olemassa onnettomia ihmisiä jotka ovat rakastuneet vääriin henkilöihin ja joutuneet hylätyiksi, ei ole tuomittavaa tai rikollista jos toiselta osapuolelta rakkaus loppuu, ei vaikka toisella olisi rakkautta sydämessä antaa toisenkin puolesta.
Onko oikein että rakkauteni saa elää tietämättä tunteistani koko elämänsä loppuun, mutta mitä sillä voittaisin vaikka hän tunteeni tietäisikin, se ei asioita miksikään muuttaisi , tekisi ainoastaan kipeää huomata se, jonka jo tiesinkin, et rakasta minua .

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu