Aloitin Efexorin käytön masennukseen muutama päivä sitten. Olo on kohmeloinen, mutta sen kanssa pärjään. Ongelmana on kuitenkin todella laajentuneet pupillit, jotka haittaavat sosiaalista elämääni. Olen sosiaalisessa työssä ja en haluaisi kaikkien tietävän masennuslääkityksestäni. Onko mitään keinoa saada pupillit "normaaleiksi" esim. jos ottaa lääkkeen illalla eikä aamulla, kuten pitäisi? Aiheuttavatko muut mielialalääkkeet samaa pupillien laajenemista?
Efexor ja laajentuneet pupillit
Tyttönen544
127871
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Enpä ole tommosta huomannut itselläni, parisen vuotta nyt 150mg annosta kiskottu ja välissä muuttui joksikin halvemmaksi rinnakkaisvalmisteeksikin.
Mikä itseäni taas vaivaa, vaikka menee suht OK eikä mitään itsetuhoajatuksia sun muuta ole ollut, on elämä vaan niin saakelin tasapaksua. Mikään ei tunnu kiinnostavan eikä innostavan, ei ole mitään mitä odottaisi innolla. Vaikka sattuisi rahaakin menemään johonkin turhaan niin ei ota edes pattiin yhtään. Tiedän että pitäisi hommata muutamia uusia kalusteitakin, mutta joku se into vaan puuttuu, kämppä on vuoden asumisen jälkeen lähes yhtä pelkistetty kuin alussakin.
Alkaa tää zombina olo hieman tympiä ja ajattelin omin päin mennä asteittain lopettamaan lääkitystä 1kk 100mg -> 1kk 50mg. Jos huonommaksi menee niin ainahan sitä voi sitten taas jatkaa.
Minulla ei ole ohjetta eikä neuvoa alkuperäiselle kirjoittajalle pupillien koosta, mutta edelliselle kirjoittajalle tasapaksusta tunteesta on kommentti. Söin efexoria (ja venlafaxinia välillä) vuosia ja eräs lääkärikin sanoi, että se aiheuttaa usein "välinpitämättömän" olon, ja se on minunkin mielestäni aivan totta. Ei oikein välitä mistään, mikään ei kosketa eikä hätkähdytä. Lopetin alkuvuodesta lääkkeen, koska tuntui, ettei siitä ollut enää oikein hyötyä. Toisaalta nyt, kun olen muutaman kuukauden ollut ilman, tuntuu olo oikeastaan vielä masentuneemmalta kuin silloin.
Aiotko sitten taas jatkaa lääkkeen syömistä? Meinaakohan se sitten sitä, että jos ilman ei voi olla niin noita joutuu syödä hautaan asti ja olla tunteeton zombi koko loppuelämänsä... No, eipä ainakaan pääse masentumaan kun ei ole muitakaan tuntemuksia.
Itselläni pupillien kokoon ovat vaikuttaneet useammatkin mielialalääkkeet. Seromex ja Sertralin ainakin, Venlafaksiinista en muista, se oli niin lyhytaikainen kokeilu. Taisi olla vielä niin, että toinen pupilli laajeni suuremmaksi kuin toinen. Todella luotettavaa... ;) Tiedän tunteen, ei haluaisi näytää "huume-/lääkeriippuvaíselta" ainakaan työssä! Tiedän, että itseäni epäiltiin (joksikin?) pupillien ja tietysti samalla ilmenneiden masennusoireiden vuoksi.
Voimia! Jos lääke auttaa, älä välitä niistä pupilleista! =) Tosin keinoja niiden normalisoimiseen en tiedä, minulla ainakin jatkui niin kauan kuin lääkityskin.
minulla efexor sopi suht hyvin,mutta kuulin että voi nostaa verenpainetta.lopetin sitten.nyt seronil,ja sopii.en ole huomannut pupilleissa mitään.
minusta parempi syödä lääkkeitä ja pysyä työkykyisenä kun jättää syömättä.
aion syödä lopun ikääni jos nöäinkin hyvin menee.tsemppii!!
Minäkin aloin syömään Venlafaksiinia viime syksynä ja kauhistuin kyllä parin tunnin kuluttua ensimmäisen tabun syömisestä, kun pupillit olivat kuin lautaset. Lopetinkin parin päivän jälkeen, mutta päätin sitten kuitenkin aloittaa vielä uudestaan. Lääke on sopinut minulle melko hyvin. Olen ollut energisempi ja seurallisempi, eikä ole ollut samanlaisia toivottomuuden täyttämiä päiviä kuin ennen lääkettä. Toisaalta olen huomannut saman välinpitämättömyyden kuin edellisetkin vastaajat ja olen ollut varsinkin humalassa röyhkeämpi ja tylympi joitakin kohtaan. Toisaalta ihan hyväkin, koska olin ennen liiankin kiltti ja sovitteleva.
Nyt tulee kohta siis vuosi täyteen ja täytyisi alkaa purkamaan kohta lääkitystä. Vähän pelottaa luopua lääkkeestä juuri kun säät alkavat pimenemään, eivätkä jutut rankoista vieroitusoireista ainakaan helpota sitä huolta. Esimakua sätkyistä yms olenkin jo saanut, kun olen unohtanut ottaa lääkkeen pari päivää peräkkäin :P
Niin. Piti vielä sanoa, että minulla pupillit normalisoituivat ainakin jonkin verran parin viikon sisällä aloituksesta. Annostus oli aluksi 75mg ja sen jälkeen 150mg.
Minä söin Efeä kymmenisen vuotta- ja nyt on orpo olo kun jouduin jättämään sen pois viime syksynä lauenneen manian vuoksi. Taisi vaikuttaa minullakin pupilleihin, muttei haitannut eloa. Olin kyllä aika tunteeton ja välinpitämätön, jos mietin tarkemmin- tosin myös eloisa ja pirteä! Kaipaan Efexorin luomaa oloa.. Aika pelottavaa, jos mielialalääke luo sinulle tietynlaisen persoonan ja sitten ilman sitä oletkin eri ihminen! Onko muilla samoja kokemuksia?
Itse sain Efexor-kokeilun väärällä alkuannoksella (vahinko), joten siitä ei todellakaan hyviä kokemuksia. Mutta mielenkiintoni heräsi tuosta "Efe-persoonasta" puhuttaessa - varmasti muutkin lääkkeet aikaansaavat samanlaisen vaikutuksen. Lääkkeen kanssa olo on rennompi ja iloisempi - mutta myöskin "tunteettomampi", esim. itkeminen ei onnistu. Voi myös olla, että ne iloisetkaan asiat eivät tunnu miltään. Itse olen tällä hetkellä löytänyt lääkkeen, jonka kanssa tunnen oloni hyväksi - mutta kokeiluja on jos jonkinlaisia.
Masennus vaikuttaa persoonaan, mutta niin vaikuttaa myös siihen käytetty lääke. Toiset eivät vie kaikkia oireita pois ja toiset tekevät "ameebaksi".
Mielenkiintoista ja tutkimisen arvoista!
Käytin joskus Efexoria, mutta lopetin sivuvaikutusten vuoksi (toinen pupilli aina isompi ainainen etova olo). Muissa lääkkeissä (mm. Seronil, Sepram) ei ole tuollaisia sivuvaikutuksia ollut.
Noin kaksi ja puoli vuotta efexoria syöneenä myös minulla on lähes aina hyvin laajat pupillit, joskus siitä saa kuullakin miksi silmät ovat ihan mustat, että onko kenties jotain huumaavia aineita käytetty, mikä ei pidä paikkaansa. Psyykelääkkeet aiheuttavat toisilla pupillien laajentumista, mutta harvemmin siitä muilta kuulee, yleensä sen huomaa itse peilistä katsoen helpommin.
Olen huomannut saman. Silmät seisoo päässä ja tätä viestiketjua lukiessa älysin, etten ole itkenyt pitkään aikaan, en edes muista milloin. Samoin tuo hällä väliä olo ja liika iloisuus ovat tuttuja. I want my life back!