Raskaus ja seksi

naiseuskadoksissa kirjoitti:

Minusta olemme mieheni kanssa onnellisia. Emme ole olleet kauan yhdessä vain reilu vuoden, mutta arkemme on tasaista lasten kanssa. Kunnioitamme toisiamme ja usein tuntuu että olemme olleet tässä jo kauan. Mieheni on kaikkea sitä mitä miehessä olen aina halunnut. Hän on nuorekas, kiltti, huomaavainen, hellä, rakastava ja huolehtii lapsista minusta ja kodista. Hän on minun turvasatama. Voin aina kömpiä mieheni kainaloon ja tuntea olevani rakastettu ja turvassa.

Mutta. Mutta hän ei halua minua. Olen aina ollut hyvin fyysinen ihminen ja elän siitä kosketuksesta. En tarvitse sanoja vain kosketuksia tai katseita. Jo ennenkuin päätimme aloittaa elämän yhdessä, minä tiesin että olemme erilaisia. Koen huonoa omaatuntoa siitä että aiheutan miehelleni paineita. Joskus hän joutuu jopa esittämään halukasta eikä se minusta saa ketään kiihottumaan jos toinen ei aidosti halua. Mieheni ei ole kovin seksuaalinen, hänelle riittää hellyys ja läheisyys muuten. Itse olen tottunut aikaisemmassa elämässäni siihen että sängyssä ollaan rivoja, riettaita, estottomia ja rajuja. Tämä kaikki hellyys on niin ihanaa ja niin kamalaa. En osaa oikein vieläkään tottua siihen. Tunnen olevani rakastettu. Mutta en haluttu. Ja se saa minut niin suunniltaan.

Nyt odotan lastamme. Viimeiset puoli vuotta on ollut yhtä helvettiä. Edellisen lapsen kohdalla minua ei juuri haluttanut enkä edes ajatellut sitä olenko seksikäs. Ja nyt minä olisin halunnut niin paljon. Koko raskausajan, vaikka alkuun olikin pahoinvointia joka haittasi nauttimistani niin halusin. Ja haluan edelleen. Nyt vain koko maailmani on romahtanut. Olin niin ylpeä tästä uudesta vartalostani ja ihanista täyteläisistä rinnoistani. Jopa piparini on ihanasti turvoksissa ja herkkä. Mutta päivä päivältä ja viikko viikolta olen vain menettänyt sen ylpeyden ja ihailun tunteen. En halua enää mennä ulos. On 30 astetta hellettä enkä halua lähteä edes uimaan. Häpeän itseäni. Kuinka voin hävetä sitä että kannan meidän lastamme? Tämä tunne on minulle uusi ja järkyttävä. Minä niin olisin tarvinnut sitä että hän haluaa. Että mieheni ihailee uusia muotojani ja rakastelee minua. Että mieheni koskettaisi minua. Seksiä on joskus. Yleensä niin että hän puristaa rintaani ja tulee kuivana sisään ehkä ensin vähän sylkäistyään ja koko homma on ohi 2minuutissa. Hän ei nauti minusta. Miten hän nauttisi minusta? Häpeän niin paljon enkä tiedä voiko tätä korjata enää. Voinko enää saada itseäni takaisin ja ajatella niinkuin ennen? Voinko enää ikinä antaa hänen koskea? Olen kysynyt mistä se johtuu ettei hän koske ja että voisinko tehdä jotain. Hänestä ongelmaa ei ole, mutta sitten kun olisi tilaisuus osoittaa se niin hän ei koske minua. Kuin minulla olisi jokin tarttuva tauti. Hän niistää itsensä minuun ja menemme nukkumaan. Silti hän toivottaa rakastavasti hyvää yötä. Olen raskaana ja haluan olla ylpeä siitä. Haluan tuntea niinkuin edellisen raskauden kohdalla ja olla siitä onnellinen. Olen yrittänyt laittaa itseni seksikkääksi jotta hän reagoisi, tai odottaa alasti sängyssä, mutta en saa aikaan reagtiota. Tänään yritin ehdottaa josko hän ostaisi minulle vaikka seksikkäät alusvaatteet joista pitää jos se saisi hänet haluamaan minua, mutta hänestä se olisi turhaa kun ne olisivat ihan pian isot minulle kun synnytys on ohi. Hän ei ole nuollut minua yli puoleen vuoteen. Maistun hyvältä, tuoksun hyvältä ja nätytänkin hyvältä. Huolehdin siitä että olen siisti ja puhdas eikä mitään piileviä hiivoja tai ph epätasapainoa vahingossakaan ole mitään hajuja aiheuttamassa ikinä.

Mitä voin tehdä? Haluaisin edes hieman itsekunnioituksestani takaisin. Haluan olla onnellinen ja ylpeä raskaudestani. En silti haluaisi menettää sitä mitä meillä muuten on vaikka seksuaalisuutemme eivät kohtaa. Mistä löytäisin edes hippusen mieheni seksuaalisuudesta, kuitenkin kunnioittamalla hänen haluttomuuttaan ja luomatta hänelle entisestään paineita minun suksuaalisuuteni suhteen?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä