että on ikävä miestä kuka ei ole koskaan ollut minun. Vaihdamme katseita joita en aina edes ymmärrä, keskustelemme, nauramme. Neuvot minua, kyselet elämästäni. Yleisistä asioista, missä asun jne. Taistelen tätä tunnetta vastaan. Ja silti jo joku aika sitten huomasin ettei kannata. Olen rakastunut. Se on ahdistavaa. En halua olla kaverisi. Haluan enemmän. En sano sitä sinulle koskaan, koska tiedän, että se ei ole oikein. Pelottaa. Samalla toivon, että taas törmätään ja samalla että ei. Ettei taas sattuisi hymyillä sinulle tietäen etten voi muuta. Kyllä tänä tästä.
Miten on mahdollista
Tyhmä pää---
0107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.