Tyttökaveri raskaana...

mielestäni, pidä suhde tällaisena kuin se nyt on. Älä sitoudu enempää tyttöystäväsi mieliksi ainakaan. Kun aikaa kuluu tiedät varmasti vastauksen, ehkä vasta kun vauva on maailmassa. Niin kauan kuin itse olet epävarma, sinulla ei ole velvollisuuksia kuin itseäsi kohtaan. Anna ajan kulua.Muuten teitä saattaa olla pian kolme onnetonta, jollet ihan oikeasti hyväksykään lasta, ja hänhän se viattomin on.

jalat alle.

Aluillaan olevalle parisuhteelle vauva ei ole paras mahdollinen asia. Vauva vaatii niin enemmän kuin osaat kuvitella. Äiti ei luultavasti jaksa panostaa parisuhteeseen ja vauvaan samaan aikaan.

Mikähän mahtaa olla edellisen miehen mielipide tilanteeseen? Hänellä isänä tulisi mielestäni olla oikeus tietää raskaudesta ja mahdollisuus tunnustaa isyytensä.

Hyvin harva lapseton mies on henkisesti valmis isäksi kuullessaan uutiset raskaudesta. Kaikki isät joutuvat miettimään monia asioida uusiksi, kuten sinäkin. Jos jäät suhteeseen, tulet varmasti rakastumaan lapseen kuin omaasi.

Nainen hakee turvallisuutta ja mielellään elättäjää lapselleen. Sinulla parhaimmat vuodet edessä kaikkine huvituksineen ja houkutuksineen älä anna tilaisuuden mennä. Yli kolmekymppisenä rilluttelu ei enää kiinnosta samaan tyyliin kuin opiskeluaikoina. Juokse poika juokse.

tutulla miehellä oli sama tilanne,hän kuitenkin jatkoi naisen kanssa..oli mukana synnytyksessä,ristiäisissä jne...oli isänä pienellä pojalla,biologista isää ei kiinnostanut pätkän vertaa..no ero tuli pojan ollessa pari vuotias..tämä mies kaipaa poikaa,mutta kun ei ole isä....niin ei ole isä!!!
mutta eihän se tarkoita,että kaikille käy niin!!

Jos kääntäisin tän toisinpäin eli että itse naisena seurustelisin miehen kanssa joka yllättäen ilmoittaa saavansa ex:nsä kautta muutaman kuukauden päästä lapsen...niin luulenpa että juoksisin ja kovaa!!! Ja mitäs se tämä tyttökaverisi oikeen meinaa kun on hommailemassa itselleen poikakavereita kun on exälle raskaana. KYllä hänen pitäsi hieman enmän ottaa vastuuta eikä lähteä edes etsimään moisia asioita ja sekoittaan ihmisten elämää vaan keskittyisi raskauteensa ja vauvan syntymään. Katsoisi sitten kun on pääsyt siitä ohi että missäs mennään ja kenen kanssa eteenpäin. Sinkku nainen ( raskaan tai ei) on kuitenkin ihan ERI IHMINEN ja asia kuin lasta hoitava vasta synnyttäny yksinhuoltaja emo. Voisiko olla niin että olet jatkanut suhdetta vaan siksi että et ole KEHDANNUT sitä katkaista raskautensa vuoksi? Voisiko olla niin että luulet olevasi huono ihminen jos lopetat suhteen "kun hän on raskaanankin ja tarvitsee sua"? SE VASTA ONKIN HUONO SYY PYSYÄ YHDESSÄ ja on helpomi erota nyt kuin myöhemmin.

Minusta vaikuttaa, että olet oikeasti rakastunut tyttöön, vai olenko väärässä?? Jos olet niin älä nyt ainakaan karkuun juokse, ei ole mikään helppo löytää oikeaa rakkautta itselleen. Lasta tulet varmasti rakastamaan!

Jos kerran sanot rakastavasi naista, niin eikö asia ole sillä selvä?

Nyt kannattaakin miettiä, että rakastatko todella?

Sinä kun olet ainoa, joka voi tehdä päätöksen jäätkö suhteeseen vai et.

Tsemppiä!

Mulla sama tilanne kun sulla, kundini ex tyttö odottaa lasta. Ajatukset on täysin sekaisin, en todellakaan tiedä mitä mun pitäis tehdä. Mä en koskaan ajatellut, että mä saan uusio-perheen 21-vuotiaana...

oletko todella rakastunut... Luin tässä näitä mielipiteitä lävitse ja siellä kävi ilmi ihmisten pelkoja ja ennakkoluuloja, mutta myös todella paikkansa pitäviäkin asioita.

Itse tulin jätetyksi kun mieheni kuuli raskaudesta ja olisin mielelläni jakanut sen kaiken jonkun itselleni rakkaan ihmisen kanssa. En vain saanut siihen tilaisuutta. Raskaana ollessa niin pienetkin asiat tuntuivat pahoilta ja mieliala saattoi muuttui sekunnissa ihan toiseksi. Toisaalta oli hyvä, että olin yksin. Se kasvatti mua ihmisenä. Voin vain kuvitella tällä hetkellä mitä naisesi on kokenut sinä aikana kun oli yksin. Kaikkia niitä hylätyksi tulemisen tunteite, kuinka pelottaa pärjääkö lapsen kanssa yksin ja millainen siitä kasvaa ilman miehen mallia, varsinkin jos se on poika.
Synnytykse kävin yksin lävitse. Katselin kateellisena kun muilla oli isä mukana. Mutta hammasta purren sen koin. Olisi ollut ihanaa jos olisi ollut joku jonka kanssa se kaikki jakaa. Se joku joka olisi edes vähän silittäny selkää ja sanonu sä pärjäät.
Synnytyksen jälkeen en todellakaan olisi jaksanut ajatella miestä. En ensimmäisiin kolmeen viikkoon. Alapää oli hellänä ja piti opetella olemaan uuden ihmisalun kanssa ja tottua ajatukseen, että nyt olen äiti. Mutta kyllä mä mielelläni oisin jakanu välillä ajatuksia miehen kanssa ja vain maannut väsyneenä toisen kainalossa ja saanut sitä läheisyyttä mitä vain rakastuneet voi toisilleen antaa. Ja sen kolmen viikon jälkeen kun kaikki asettuu uomiinsa ja elämä tasapainottuu, niin kyllä mä oisin seksiä halunnu. En käsitä yhtään miksi niin monet sanoo sen vähenevän asten myötä? Eihän se ole kuin väliaikaista.
Enkä mä olisi halunnut miehestä elättäjää lapselleni. Vain miehen joka olisi kuunnellut ja puhunut kuin rakkaalleen, miehen jonka kanssa jakaa ensi askeleet ja ensimmäiset sanat, joka olisi halukas opettamaan lapselleni myös mitä on olla mies. Siis EI elättäjää vaan kumppanin.

Kuusi vuotta on mennyt. Löysin itseäni 6 vuotta nuoremman miehen ja hän on nyt ottanut sen vastuun joka olisi kuulunut lapseni isälle. Ja joskus kun ihmiset mollaavat meitä yh ja yh tulevia, olen kysynyt häneltä olenko niin paha... Hän vain naurahtaa, ottaa kiinni halaa ja suutelee "höpsö, mun oma höpsö"... Ja se vie taas monen raskaan päivän lävitse. Ja nyt meille on tulossa jo perheenlisäystä.

Helppoa se ei ole, sillä kannat lapsen elämässä kuitenkin sen miehenmallin roolia, mutta o ihan itsestäsi kiinni tuleeko siitä roolista isän rooli. Anna itsellesi aikaa ajatella mihin olet valmis. Rakastatko todella tätä naista ja oletko valmis jakamaan elämäsi hänen kanssaan. Jos et ole valmis kerro se hänelle, puhu peloistasi... Jos hän on fiksu, hän antaa sulle aikaa. Jos jatkat seurustelua, toivon onnea. Sillä tämä suhde ottaa sulta paljon pois, mutta antaa todella paljon myös takaisin. Sun on vain itse päätettävä oletko valmis ennemmin luopumaan vai jatkamaan sen oikean etsimistä.
Naisellas on raskasta, mutta niin on sullaki. Toivottavasti teet oikean päätöksen, niin ettei kukaan kärsi jälkeen päin... Etenkään se pieni, se on viaton aikuisten ihmisten töppäilyihin.

Kiitoksia kaikille kommenteista! samanlaisia ajatuksia itsellänikin on pyörinyt päässä.

kerroin tulevalle äidille halustani jatkaa, hän otti tiedon ilolla vastaan! :)

viimeinen kirjoitteli kokemuksistaan, miten mieli vaihtuu sekä horjuu raskauden aikana. näköjään horjuu, entinen mies on takaisin kuvioissa ja homma jäissä. ootellaan vaan miten käy, olisin ollut niin paljon valmis uhraamaan ja tekemään tulevaisuutemme vuoksi. mutta ei vaivuta itsesääliin, eiköhän se tästä! kesälomat tulossa ja sillain! lähden vaeltamaan ja setvimään asioita.

Hyvää kesää Teille kaikille. Kiitoksia kommenteista!