En tiedä onko muilla samoja kokemuksia. Lapsen hoidossa en ole voinut turvautua isovanhempiin, koska ovat jo huonokuntoisia joten odotin läheisiltä sukulaisilta jotain apua sillon tällöin. Toisin kuitenkin kävi, sukulaiset joita pidin läheisinä eivät ole auttaneet vaikka olen pyytänytkin. Heidän elämäntilanne olisi kyllä sallinut auttamisen lapsen hoidossa. Onneksi minulla on ollut vanhoja luotto ystäviä jotka ovat olleet avuksi, samoin sukulaiset jotka ovat jääneet vieraammaksi ovatkin olleet todella mukavia ja avuliaita. Vaikeata kuitenkaan koskaan unohtaa miten oma suku "hylkää" sillon kun apua tarvitsisi. Jyvät karsiutui akanoista mun tapauksessa.
Äidiksi tulo paljastaa todelliset ystävät
May111
27766
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Mulla karsiutui lähes kaikki ystävät... Omat vanhempani ovat ainoat lastenhoitoapua tarjoavat. Lapsen kummi kieltäytyi katsomasta lasta pari tuntia, kun olimme hautajaisissa...
Jokaisen kuuluu hoitaa lapsensa itse. Ei sitä nyt voi olettaa,että esim.sukulaiset tai ystävät auttavat oman lapsen hoidossa. Kun tarvitsee lapsenhoitoapua,niin kannattaa käyttää maksullisia kaitsijoita. Eipä sitten jää kiitollisuudenvelkaakaan.
Minä ainakin tein lapseni sillä ajatuksella että itse se miehen kanssa hoidetaan.
Mummu kyllä oikein tuppautuu hoitamaan,mutta häntäkin "käytetty"vain esim.sairastapauksissa joskus. Palkattomia vapaitakin on töistä sairaan lapsen takia tarvittaessa otettu.
Kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta hoitaa toisten lapsia, ellei tee sitä työkseen. Ja saa ihan oikeasti olla tosi kiitollinen, jos joskus joku haluaa lapsia hoitaa. Ja kannattaa muistaa tehdä vaikkapa vastapalveluksia. Kyllä meilläkin mummot hoitaisi lasta ja mielelläni annan hoitaa, mutta ei se ole heidän tehtävä. He ovat lapsensa jo hoitaneet, nyt on meidän vuoro hoitaa omamme. Ja kummin tehtävä lapsenhoito ei ainakaan ole.
Apua en ole kovin heppoisin perustein pyytänytkään, sairaus tapauksissa ja tilanteissa jossa en voi lasta ottaa mukaan. Turhaa en ole apua keltään pyytänyt. Meidän tilannetta kun ette tiedä niin ette voi myöskään ymmärtää
kaikilla ei ole sitä miestä syystä tai toisesta
Ei ole ei. Meilläkin olen itse suurimman osan aikaa ilman miestä,jonka työ keikkaluontoista. Sitä vaan on sitten järjestänyt elämänsä sen mukaan,että se lapsi hoidetaan itse tai otetaan mukaan menoihin. Ns.omat menot ovat ihan minimissä,mutta olen kerennyt aikanani mennä ihan tarpeeksi.
No sitten on kyllä aika turha täältä odottaa ymmärrystä,jos et edes kunnolla ole tilannetta selvittänyt. Aloituksesi kuulosti siltä että ystävien ja sukulaisten olisi tarvinnut osallistua lapsesi hoitamiseen ihan tavallisessa arjessa. Ja sitä asiaa ainakin minä kommentoin.
mitenkä ennen vanhaan on lapsia kaitsettu???? KYLLÄ, koko suvun voimin.
ihmekkös nuo lapset alkavat masentumaan kun äidit jo sitä mieltä että isääkään ei enää tarvita ja neuroottiset mutta uupuneet naiset kasvattavat lapsena ihan yksin jottei kukaan vaan ko.asiasta ota kunniaa.
Tämä on tätä nyky ihmisten ajattelua että ihan yksin, ja sen kyllä huomaa, kouluissa, kaduilla ja mielenterveyspotilaiden jonoissa.
Kyllä siitä on oikeus vetää herne pitkälle nokkaan jos sukulaiset eivät auta, mutta ystävien velvollisuus se ei ole.
Sukulaisten velvollisuus ei ole auttaa yhtään missään.
"Ennen vanhaan"oltiin samassa pihassa ja pellolla töissä. Siinä ne tuli hoidettua niin omat kuin sukulaistenkin kakarat,halusi tai ei.
Ne mummut ja muut sukulaiset on nykyään muualla töissä. Ei ketään voi velvoittaa lähteä hoitamaan toisen lapsia työpäivän päälle.
Auttakoon ken haluaa,mutta hernettä ei voi vetää nenuun jos sukulainen tai ystävä ei lasten hoidossa auta.
Haluutko mitalin???
Kyllä mä ainakin vetäisin herneen nenuun jos mun vanhemmat ei olis tippaakaan halukkaita auttamaan silloin kun apua tarvitaan. Kyllä se vähän niin on että kun lapsia tänne maailmaan tekee niin niitä kuuluu auttaa, myös aikuisia lapsia. Silloin kun tarve on todellinen. Ja olisihan se suotavaa että isovanhemmat pitäis muutenkin lapsenlapsiaan, ihan vaikka tunnin pari. Pitää ajatella myös mitä se antaa lapselle!
Itse en odottanutkaan, että kukaan auttaisi. Toisaalta ne jotka on olleet ystäviä, on ystäviä edelleenkin. En pidä ystäviäni työvoimareservinä. Ehkä ne ystävät hävisi sun ympäriltä, kun aloit odottamaan ilmaista ja itsestään selvää apua toisilta.
Mietipä asiaa toisesta näkökulmasta! Oletko itse ollut avulias toisia kohtaan ja itsestään selvästi auttanut pyytämättäkin? Toiset vaan on semmosia, että odottaa toisten uhrautumista itsestäänselvyytenä, mutta eivät tee koskaan mitään toisten eteen.
Poistumpa täältä asenne vammaisten äitien palstalta!
Eli asennevammaisia ovat ne jotka eivät ole kanssasi samaa mieltä?
Eihän tuossa ole mitään järkeä. Tämä koko homma lähtee taas sille linjalle, että aletaan tappelemaan siitä kuka on hyvä ja huono vanhempi perustuen siihen, kuka lapsia hoitaa ja kuinka usein. Ja sen lisäksi aletaan vielä syyllistää "katso peiliin"- mentaliteetilla, ihan niin kuin se aina elämässä sieltä löytyisi, vika nimittäin.
Kummin tehtävä on tukea lasta ja vanhempia ja on siten mielestäni velvollinen auttamaan kummilastaan, jos se on kummilapsen ja vanhempien etujen mukaista. Miksipä ei tähän auttamiseen kuuluisi vaikka vahtiminen joskus, kun vanhemmilla on menoa? Kummius on vastuullinen tehtävä eikä mikään itsestäänselvyys.
En tunne yhtään isovanhempaa, joka ei haluaisi lapsenlapsiaan hoitaa.. ehkä sellaisiakin on. Eihän ketään voi pakottaa hoitamaan tai edes tutustumaan lapsenlapsiin, joten isovanhempien "velvollisuus" tehdä yhtään mitään on tapauskohtainen ja kiinni isovanhemman omasta aloitteesta. Se, mikä on törkeää, on lapsen pimittäminen isovanhemmalta. Jos isovanhempi haluaa lapseen tutustua ja häntä hoitaa niin se pitää mielestäni sallia. Se on isovanhemman oikeus.
Ymmärrän tunteesi. Minun siskoni ei suostunut (asuu alle kilometrin päässä) tulemaan katsomaan toista lastani kun minun piti lähteä pikaisesti päivystykseen toisen lapsen kanssa. Ei kuulemma "jaksanut". Itse hoidan hänen lemmikkiään kaikki lomat (kesät ja joulut), kun hän on reissussa.
Voi ihme!! Aika omituista, multa ei ole kadonnut yksikään kaveri vaikka kukakin on menny naimisiin saanut lapsia tai muuttanut!! Kaikki tallessa, kuka enemmäin kuka vähemmin, mutta yhteydydenpito ei ole lakannut!
Omituista, että kaverit oottaa toiselta ettei mikään koskaan muutu.
Kaverit ei ole itsestään selviä lastenhoitajia... se pitää muistaa... apua voi pyytää muttei velvottaa, jos se on asia miksi sun kaverit on kähteneet kälppimään!
Itsellä kaksi lasta ja ainoastaan isovanhemmat ovat katsoneet välillä lapsiamme (9kk ja 2-vuotiaat). Mutta totta kai voi käyttää lastenhoitoapua, mistä ihmeestä tämä kumpuaa, että vanhemmat ei saa käyttää lastenhoitoapua esim. mummoilta tai kummeilta? Itse olen kotiäitinä ja mielellään otan avun vastaan jos sitä minulle tarjotaan! Jos esim. isovanhemmat ovat terveitä (ja esim. oma äitini on fyysisesti jopa minua paremmassa kunnossa ja ei ole enää työelämässä), niin usein mielellään jopa vahtivat ja siitä hyötyvät kaikkki! Oma äitinikin sanoi, että minua ja siskoa on paljon hoitaneet myös isovanhemmat ja että mielellään välillä auttaa tai katsoo lapsia (ehkä kerran kahdessa viikossa otan parin tunnin ajan jotain lastenhoitoapua). Miehen kanssakin olisi tarkoitus lähteä vuorokaudeksi häihin toiseen kaupunkiin parin viikon päässä ja lapset jäävät molemmat ekaa kertaa mummon ja ukin hoitoon meidän kotiin!
näitä vastauksia että mummuakin käytetty lastenhoitoapuna vain sairaustapauksissa.Kai nyt lapset isovanhempiaan muulloinkin näkee? Eikös se ole lapsen kannalta parasta että isovanhemmat osallistuu elämään?
Näkee toki. Kyse oli siis LASTENHOITOAVUSTA. Mummua tavataan runsaasti kyllä,mutta silloin paikalla aina jompi kumpi vanhemmista. Eli mummu saa siis nauttia vain ihanan lapsenlapsensa seurasta:)
haluan sanoa kaikille teille äideille jotka harkitsette eroa miehestänne, että mieti kaksi kertaa jaksatko itse hoitaa ne yhdessä hankitut lapset yksin? Ja harkitse hyvin tarkkaan kenen kanssa ja MILLOIN teet lapsia. Jos mies ei kosi ja halua avioon ensin, niin helppo on lähteä kun tulee vaikeaa.
Älä ododta että siskos ja vanhempas hoitaa yhdessä hankkimanne lapset kun ette halua enää sietää toisianne miehen kanssa.
Tottahan se on että tosiystävät pysyvät vaikka mitä tapahtuisi, mutta luuserit häipyvät.
Meillä kävi niin, että hankimme koiran, samalla lähti suuri joukko ns, ystäviä. Ei heillä ole allergiaa, vaan ovat hienoja ollakseen että koiran karva tarttuu vaatteeseen. Koiramme ei edes huolaissut käteen ja saattoi mennä lähelle, mutta pian meni omaan paikkaansa nukkumaan.
Nyt koira on poissa, antoi meille paljon enemmään kuin yksikään noista hienohelmoista.
Samoin on lasten kanssa, he antavat sinulle paljon enemmään kuin nämä valheelliset ystävät . Tosin itselläni on ollut kyllä tosiystäviäkin, mutta vain kaksi, aina olivat antamassa apua, olen heistä ollut tosi kiitollinen ja yrittänyt olla samanlainen. Ovat hoitaneet lapsia ovat hoitaneet koiraa.
Vanehmmillani ei työnsä luonteen vuoksi ollut mahdollisuutta olla avuksi ja puolison vanhemmat eivät halunneet olla avuksi.
Mutta nämä ystävät ovat edellen ystäviä, ei niitä tarvitse olla monta.
Oikea ystävä on siis sellainen joka suostuu hyväksikäytettäväksi, ilmaiseksi lasten/koiravahdiksi? Jos sanot ei, olet huono ystävä??
ystävä tarjoutuu hoitamaan lapsia tai koiraa jos näkee että tilanne sitä vaatii.Ja tarkoittaako se että kysyt ystävää hoitoavuksi sitä että haluat vain ihmisiä hyväksikäyttää.
Pakko kommentoida oma kokemukseni. Minulla oli ns hyvä lapsuudenystävä.
Hän oli yh ja alkoi seurustelemaan miehenkanssa jolle ei kertonut että hänellä on kaksi lasta.
Mä hoidin melkein joka viikonloppu hänen lapsiaan kahden omani lapseni lomassa.
Lapset olivat kesällä myös 3 viikkoa luonani kun he olivat lapissa ym mies ei koko reilu kolmeen vuoteen suostunut kertomaan miehille lapsista hän oli raskaana viikolla 36 tälle miehelle mies osti kivan kaksion heille ym sitten vasta ystäväni kertoi että niin olis kaks muutakin lasta muuttamassa kun hän on yksin huoltaja.
He muuttivat omistus asuntoon rivariin meidän naapuriin.
Mulla alkoi sunnytys yht äkkiä kovia supistuksia odotin siis kolmatta lastani olen auennut nopeasti joten tuli kiire sairaalaan.
Tämä ystävä jonka lapsia olen hoitanut todella todella paljon maksanut ruuat ym koskaan en mitään korvausta saanut ei suostunut hoitamaan kahta lastani tuntia että pääsemme sairaalaan.
Äotini oli tunnin matkanpäässä ja lähti heti tulemaan.
'Tämä ystävä oli siis kotona tämän ajan ja tyttömme synti ambulanssiin.
kun jouduin sen tunnin odottelemaan äitiäni.
Ystävä yrittänyt olla yhteyksissä sen jälkeen mutta eipä paljoo tollaset ystävät nappaa.
Itse aina apua otti monta vuotta mua ei sitten todellisen tarpeentullen edes kerran auttanut.
Ei ole ollut eikä tule olemaan kiinnostusta häneen olkoon omissa oloissaan.
Olit siis ensin *juonessa mukana*.
Juu nää on näitä.
Exän veli vaimoineen oli aina valmis työntämään lapsiaan meille hoitoon. Toisinpäin onnistui tuskin koskaan - no kerran onnistui kun ilmoitin että eiköhän nyt ole näin päin vuoro kerran.
Ja nyt kun me molemmat pariskunnat olemme jo aikoja sitten eronneet, tämä exän rouva on suvainnut mennä asumaan korpeen uuden miehensä kanssa, ja on sitä mieltä että minä voisin vallan hyvin joutaa hänen lapsenlastaan kaitsemaan kerran viikossa... että äitinsä pääsisi jumppaan, taiteilemaan ja mihin milloinkin. Kun lapsi on niin ihana. ja mumminsa niin sitä rakastaa. Sieltä korvesta käsin vaan on niin vaikeaa tulla hoitamaan... ja kuukausi vuodesta vietetään ulkomailla, ja sieltäkin on vaikeaa tulla hoitamaan mummin kultaa.
Hohhohhoijaa. Meni kauan että ymmärsi todella joidenkin olevan ihan narsistisia hyväksikäyttäjiä. Onneksi ymmärsin edes joskus...