Pääsykokeista kysymyksiä...

1. Hyvällä tuurilla voit saada hyväksiluettua joitakin kieliopintoja, riippuu tosin tiedekunnasta. Yristysjuridiikan kursseista tuskin saat hyväksiluettua mitään.

2. Valmennuskurssi ei tietenkään ole välttämätön, mutta erittäin hyödyllinen ja suurin osa opiskelijoista on jonkun kurssin käynyt. Parhaimmat kurssit ovat ehdottomasti oikeustieteen opiskelijoiden ainejärjestöillä. Koe on todella erilainen verrattuna kauppikseen, joten näitä ei valitettavasti voi verrata mitenkään toisiinsa.

3. Itse olen 5. vuotta tiedekunnassa ja en juurikaan ole luennoilla käynyt. Toki niistä on toisille paljonkin hyötyä. Pakollista läsnäoloa ei juurikaan ole, ainakaan Turussa.

4. Suurimmat asianajotoimistot tarjoavat koko ajan harjoittelupaikkoja ja -ohjelmia opiskelijoille. Helsingissä työllistyminen omalle alalle opintojen ohessa on tietenkin helpompaa kuin muualla Suomessa.

Olen tupla itsekin, kokemusta ei ole Helsingin ulkopuolelta.

1. Kuten yllä sanottiin jo, tuskin saat hyväksiluettua oikeastaan yhtään mitään. Korkeintaan esim. kirjanpidon kurssin (kuuluu Helsingissä oikeusnotaarin tutkintovaatimuksiin). Kieliopinnot tuskin menee läpi kun sanasto on alakohtaista, en itse niitä yrittänyt.

2. Ei se valmennuskurssi ole välttämätön, mutta oikiksen pääsykoe on täysin erilainen kuin kauppiksen. Kauppikseen riittää kun informaatio on muistissa, monivalinnat eivät vaadi vastaustekniikkaa. Oikikseen ei riitä, että tiedot ovat muistissa, vaan oikeat tiedot pitää saada myös paperille oikealla tavalla. Valmennuskurssiopetus ei anna mitään salatietoa mitä kirjoista tankkaamalla ei saa, mutta itselle oli mukavaa vaihtelua kuulla samaa asiaa välillä eikä vain lukea. Vastaustekniikkaa itsekseen ei oikein opi.

3. Läsnäoloa Helsingissä on lähinnä alussa jonkun verran. Itse diggaan joistakin luennoista jos proffa on hyvä.

4. Riippuu omasta aktiivisuudesta. Paikkoja on kyllä tarjolla.

Pikku korjaus edelliseen: "Vastaustekniikkaa itsekseen ei oikein opi." No, sitä ei kyllä kamarilla k-e-k-s-i-m-ä-l-l-ä opi, mutta väite siitä, että valmennuskurssi on tie ja totuus on täyttä puppua. Itseäni kiinnostaisi tietää, mitä vittua "vastaustekniikalla" tarkoitetaan? Väitän, ettei sellaista ole. Mutta jos leikitään, että on, niin sellainen on olemassa kaikissa tieteissä. Esim. matemaattisia tehtäviä ratkaistaan tietyillä "tekniikoilla", mutta kukaan ei näissä tieteissä puhu mistään vastaustekniikasta. Oikeustapauksissa ratkaisut ja ratkaisuehdotukset perustuvat sääntöihin ja periaatteisiin. Ei se ole mitään vitun "vastaustekniikkaa". Eikä lääkärin kirjoittama reseptikään edellytä mitään "vastaustekniikkaa".

Vastaustekniikalla ei ole suurta merkitystä. Jos kokeessa on suora kysymys, ladot siihen kaikki tiedot mitä sinulla aiheesta on. Jos kyseessä on oikeustapaustehtävä, ladot siihen kaikki tiedot mitä sinulla aiheesta on, plus tehtävän loppuun selventävä "näin ollen nönnönnöö". Kyse ei ole mistään äidinkielen esseestä joten vain oikeilla tiedoilla on merkitystä.

Mielestäni kannattaa heti alkuun unohtaa kaikki ylimiellisyys ja nöyrtyä pääsykoehaasteen edessä. Pääsykokeiden vastaustila on rajattu ja siksi on kertakaikkiaan osattava vastata oikealla tavalla. Vastaustekniikka on kieltämättä hieman mystinen käsite, mutta sillä tarkoitetaan käytännössä sitä, millaisiin asioihin tulisi kiinnittää huomiota vastatessa. Miten minimaalisesta vastaustilasta revitään irti maksimaalinen pistehyöty on kai miten tiivistäisin vastaustekniikkakäsitteen.

Jos alla on jo yksi maisterin tutkinto, oikean juridisen vastaus- ja ajattelutavan haltuunottamien tuskin tuottaa suuria ongelmia. Sen sijaan lukiosta juuri valmistuneen abin kohdalla se on paljon haasteellisempaa.

Oikeustapausten vaikeusaste vaihtelee. Joskus kysymykset voivat olla hyvinkin spesifejä ja joskus taas pyydetään vain yleisluontoisesti oikeudelista arviota tms. Silti vastaustavan tulisi noudattaa aina hyväksihavaittua mallia: Oikeussääntö>sovellus>johtopäätös.

Vaikka kyse olisi monimutkaisesta ja moniselitteisestä tapauksesta tulisi pyrkijän ratkaista aina yksi asia/kysymys kerrallaan, eikä hyppiä asiasta toiseen epäloogisesti tai epäjohdonmukaisesti. Myös turhaa jaarittelua kannattaa välttää: Kerrotaan vain kysytty asia, eikä ainakaan käytetä aikaa kauniiden lauseiden muodostamiseen. Kyse ei ole äidinkielen kokeesta, eikä vivahteikkaasta tai rikkaasta kielestä saa lisäpisteitä. Kannattaa opetella oikeussääntöjen sisältö kutakuinkin ulkoa. jotta voisi pääsykoetilanteessa suorittaa nopeamin. Aika kuluu pääsykokeessa huomattavan nopeasti, siksi kannattaa etukäteen hieman miettiä omaa ajankäyttöään ja tehdä harjoitustehtäviä kellon kanssa.

Kannattaa myös opetella kirjoittamaan mahdollisimman pientä käsialaa, jotta vastausriveille mahtuu mahdollisimman paljon tekstiä. :)

Kiitos todella asiallisista vastauksista!

Kuten sanottua, nöyryyttä kyllä löytyy - mutta itseluottamusta sitäkin enemmän. Olen kuitenkin ollut siinä uskossa, että oikeustieteellinen pääsykoe on loppupeleissä aivan samaa kuin kauppakorkeassa: suurten kokonaisuuksien sekä pienten nippelitietojen hallintaa, joita osaa tarpeen mukaan soveltaa tehtävissä.

Mielestäni oikiksen pääsykoe tuntuu siinä mielessä reilummalta, että ei ole mitään tulkinnanvaraisia monivalintoja: asiat joko osataan tai ei. Ei ole jossiteltavaa: "Se tehtävä oli niin monitulkintainen!". Olenko oikeassa?

Eli käytännössä suurin valmennuskurssilta saatava apu on oikeanlaisen vastaustekniikan oppiminen.

"Täysin ummikolle tulee helposti mieleen sekoitella sääntöjä ja tosiseikkoja tai jättää pois sääntöjä ja siirtyä suoraan "vastauksiin" (eli lopputulemiin, jotka taas eivät ole se vastauksen pihvi josta pisteitä ropisee)."

Uskoisin, että tässä suhteessa yritysjuridiikan opinnoista on hyötyä.

...Viimeinen kysymys: uskotteko, että huhtikuun alusta lähtien täysipäivinen lukeminen riittää? Tosin muutama tentti vielä huhtikuun puolivälissä, mutta muuten voin antaa selkärangastani kaiken kokeen alkuun saakka :)

Tuohon kommenttiin että "alan lukea maaliskuusta" yms se että ei hätää, kirjat tulevat kuitenkin vasta maaliskuun lopussa tai huhtikuun alussa! joten ehdit hyvin lukea noin täysipäiväisesti :)


Sanoisin että ei Oikiksen koe sen reilumpi ole. Monivalintoja on nyt useampana vuonna löytynyt ja nekin ovat kinkkisiä. Samoin on eriasia muodostaa lauseet paperille oikein kuin lukea eri vaihtoehdoista täysin oikea. En siis vähättele kauppakorkean pääsykoetta ollenkaan, mutta nämä kokeet ovat aika erilaisia. Samoin kauppiksen kokeesta erittäin haastavan tekevät pelkät monivalinnat.
Mutta kuitenkin kummassakin pitää tietää nippelitietoa ja suuret kokonaisuudet hallita hyvin!
Ajan käyttö on myös erilaista oikiksen kokeessa juurikin omanvastauksen kirjoittamisen takia.

Valmennuskurssista on paha sanoa. En usko sen olevan välttämättömyys. Etenkin etä kurssit voivat monelle mielestäni olla parempi vaihtoehto ja tällöin pääsee kuitenkin harjoittelemaan kokeita ja tehtäviä.
Itse kaipasin kyllä opetustakin ja tämän vuoksi koin valmennuskurssin tarpeellisena.

Vastaustekniikka on aika yksinkertainen asia ja jos vain sisäistää ajatuksen että kertoo tosiaan säännön, tapauksen, näin ollen... niin pärjää :) Ihan niinkin yksinkertaista jos ajattelee näin "koska laki on X, tilanteessa on näin, näin ollen X lopputulos" :)

Vähän ehkä epäselvä vastaus :D