Olen 17-vuotias tyttö ja käyn lukiota. Kärsin koko ensimmäisen vuoteni koulussa esiintymiskammosta. Tunnilla meidän piti lukea kirjaa ääneen ja kun tuli minun vuoroni ääneni tärisi ja haukoin vain henkeäni paikallani. Jotenkin pitkiä taukoja pitämällä sain aina tekstin lopulta luettua. Traumat siitä kuitenkin jäi. Kerroin ongelmastani vanhemmilleni ja kävin puhumassa asiasta lääkärin kanssa. Minulle määrättiin lääkkeitä, joiden ansiosta fyysinen jännittäminen vähenee. Eli pystyn lukemaan ilman, että ääneni tärisee. Ongelma on tavallaan ratkaistu, mutta en kuitenkaan ole tyytyväinen sillä en halua elää elämääni lääkkeiden varassa.
Kerran ennen tuntia huomasin unohtaneeni lääkkeet kotiin ja minulla iski järkyttävä paniikki ja lintsasin tunnin. Olen siis pelottavan riippuvainen lääkkeistäni.
Nyt toisen lukiovuoteni alkaessa haluaisin eroon esiintymiskammostani ilman lääkkeitä. Mitä minun kannattaisi tehdä? Olen lukenut että esiintymsikammosta pääsee eroon esiintymällä, mutta aina kun yritän niin ääneni vain tärisee ja tuntuu etten saa henkeä. Saan aina esiintyessä sellaiset traumat, että esiintymiskammo vain pahenee pahenemistaan, enkä todellakaan totu siihen sillätavalla. Mikä siis neuvoksi vai elänkö loppuelämäni lääkkeiden varassa?
Kerran ennen tuntia huomasin unohtaneeni lääkkeet kotiin ja minulla iski järkyttävä paniikki ja lintsasin tunnin. Olen siis pelottavan riippuvainen lääkkeistäni.
Nyt toisen lukiovuoteni alkaessa haluaisin eroon esiintymiskammostani ilman lääkkeitä. Mitä minun kannattaisi tehdä? Olen lukenut että esiintymsikammosta pääsee eroon esiintymällä, mutta aina kun yritän niin ääneni vain tärisee ja tuntuu etten saa henkeä. Saan aina esiintyessä sellaiset traumat, että esiintymiskammo vain pahenee pahenemistaan, enkä todellakaan totu siihen sillätavalla. Mikä siis neuvoksi vai elänkö loppuelämäni lääkkeiden varassa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Meillä piti laulaa omalta paikaltaan alaluokilla(3.-4.) ja se oli kohdallani vain puhumista tai muminaa. Opettaja tiesi minun olevani kovin ujo ja antoi todistukseen kasin. Myöhemmin sain seiskan, vaikka lauloin ainostaan opettajan läsnaollessa.
Minullekin on tuttua tuo äänen värinä esitelmiä pitäessäni. Yläasteella luokallani oli poika, joka suoraan sanottuna itki pitäessään esitelmää. Puheesta ei saanut mitään selvää. Itse selvisin pitämällä lyhyen esitelmän, mitä opettaja joskus kritisoi.
Lukion kävin aikuislukiossa ja sielläkin jännitti, jos oli seuraavaksi minun vuoro olla edes vähän aikaa äänessä.