Minulla on aina ollut hyvät ja turvalliset vanhemmat. He eivät ole ikinä painostaneet minua "olemaan jotain" eivätkä lytänneet tai haukkuneet. Mitään traumaattista en lapsuudessani kokenut eikä minulla ole mitään sairautta.
Silti sain jo päiväkodissa kuulla olevani "hiljainen tyttö", ja naapurin kavereiden kanssa en paljoa pukahtanut, muistan vieläkin kun en ollut pidetyimpiä kun en puhunut tarpeeksi. Siitä menin ala-asteelle, jossa kyllä kiusattiin, mutta en kuitenkaan usko tämän olevan se ujouden juuri koska jo ennen tätä olin hiljainen.
Uskon että ujouteni johtuu geeneistä ja mahdollisesti siitä että olen jotenkin imenyt rauhallisuuden/hiljaisuuden vanhemmiltani, eikä varsinkaan äidilläni taida kovin suuri itseluottamus olla. Olen kasvanut ympäristössä jossai ei paljon smal talkia harrastettu.
Silti sain jo päiväkodissa kuulla olevani "hiljainen tyttö", ja naapurin kavereiden kanssa en paljoa pukahtanut, muistan vieläkin kun en ollut pidetyimpiä kun en puhunut tarpeeksi. Siitä menin ala-asteelle, jossa kyllä kiusattiin, mutta en kuitenkaan usko tämän olevan se ujouden juuri koska jo ennen tätä olin hiljainen.
Uskon että ujouteni johtuu geeneistä ja mahdollisesti siitä että olen jotenkin imenyt rauhallisuuden/hiljaisuuden vanhemmiltani, eikä varsinkaan äidilläni taida kovin suuri itseluottamus olla. Olen kasvanut ympäristössä jossai ei paljon smal talkia harrastettu.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mut on opetettu liian kiltiksi, ainakin vanhemmille vastaan sanominen on lähes mahdotonta, kahdella pikkuveljellä ihan erilainen kasvatus tapa, ja niillä molemmilla on tyttöystävät, mulla... ei mitään.
Välillä tuntuu että tarvitsee lupa pyytää jos haluaa johonkin mennä, no ei oo pitkään aikaan tarvinnu murehtia, mulla oli viimeks kavereita v 2001
Lisätään vielä että omasta mielestä hiljaiset ja ujot tytöt on seksikkäimpiä
vanhemman virkamiehen kokrmuksella, ujo on vain kuliissi. ootas ku se pääsee sopivaan tilanteeseen, niin napit lentää kun se tiputtautuu päälles puusta ja vie sut luolaan, näin on käynyt.
Ja kun tollainen tapahtuu,nii sitten se vasta onkin ujo. Ujous on myös merkki että se on ihastunut/rakastunut. Tosin se voi olla parisuhteessakin.
Olen itse myös ollut aina hiljaisempaa sorttia, ujokin. Sain samanlaisen kasvatuksen kuin sinäkin, eli kiireettömän ja tukevan. "Naisia kerkeää hankkia sitten joskus, ei kannata murehtia vielä nuorena" - tyyliin. Kävin joskus ala-asteella kotibileissä mutta eihän ne mitään ollut, juotiin vähän limua ja naureskeltiin.
Olin tenavana aika villi ja kaikkea rajamain laitontakin tuli tehtyä, kunnes joskus melkein päässä napsahtaen tajusin, että tämä on tyhmää ja lopetin sen. Kiinni en jäänyt tai muutakaan ulkoista painetta ei tullut, muutos tuli sisältä.
Tuon jälkeen olen aina pitänyt valtaosaa ikäisistäni lapsellisina enkä ole juuri halunnut viettää aikaani yhteisissä tapahtumissa, koska pidin yleistä meininkiä niissäkin lapsellisena. Nyt reilusti parikymppisenä tuntuu, että muutkin alkaa hieman aikustumaan ja voisi kuvitella alkavansa taas johonkin, mutta kymmenen vuoden erakoituminen pieneen piiriin on tehokkaasti tehnyt minusta ujon.
Sosiaaliset taidot jäi oppimatta, ja pidänkin niiden puutetta suurimpana syynä nykyiselle ujoudelle. Painetta lisää ettei ulkoisesti ole mitenkään erikoinen, ei ruma muttei komeakaan, jolloin naiset pitäisi nimenomaan voittaa puolelle niillä sosiaalisilla taidoilla.
...and the world keeps screwing with you...
Vastaan...
Ehkä itsellä tuo ujous on tullut kotoa, tai saattoiko sitä sanoa kodiksi, kun todella oli niin omituista se meno siellä, ja kun oli van toinen vanhempi olemassa, niin se pystyi hallitsemaan ja pakottamaan siihen,että vielä nytkin kun ikää on jo yli 40 v niin ei ole kykyäkään ihmissuhteeseen.
Sitten kun ei ole terve, niin ei usko, että kukaa välittäisi. Ja auta armias, jos joku sanoo jotain, niin ei edelleenkää ole valmis mihinkään.Ja miehenä kun olen katsonut parisuhteita hyvin ulkopuolisena, niin mietin mikä menee pieleen. Kyllä se on se, että ne joilla oikeastii ole varaa mihinkään mitä niillä on, niin ne kaatuu. Itse olen ainakin sitä mieltä, että ne joilla on massia ja kykyä hoitaa asiat tyylikkäästi, niin niillä on lupa rakastaa. Palaan asiaan sitten kun tiedän yhtenä päiväna 20 vuoden massit eteenpäin.
On olemassa ihmisiä joilla puuttuu jonkin syyn vuoksi kyky päästää toinen lähelle. Anteeksi se, että en halua päästää ketään lähelleni. Tiedän mille tuntuu tulla torjutuksi ja torjua. Arvostan rehellisyyttä yli kaiken, eikä torjuminen tarkoita etten rakasta.
Elämä on kuliissi silloinkin kun sitä ei enään ole
Mun äiti oli juoppo ja on vieläkin. isä läks kun olin 7 vuotta. Ei ollut häävi lapsuus.
Jaa, no ajattele asiaa tältä kannalta: Ainakaan sulla ei ole ollut liian helppoo
Geenit ja ympäristö määräävät. Minullakin perinnöllinen taipumus ujouteen, sillä olin äärimmäisen ujo koko lapsuuteni. Se tietysti sai muut suhtautumaan epäilevästi minuun, mikä vahvisti tunnetta siitä, että olen erikoinen ja teki minusta entistä ujomman. Vaikka olisikin kotikasvatus kunnossa, voi muu ympäristö esim koulussa vaikuttaa sekä tietysti juuri ne geenit. Mutta ajattele asiaa niin, että sen ei tarvitse jatkua täysin samanlaisena koko elämän. Olen minä ainakin huomannut muutosta positiiviseen suuntaan, joskaan nyt en täysin eri ihmiseksi ole muuttunut.