Itselleni oli joskus aivan selvää, että opiskelisin itselleni yliopistotutkinnon, arvosanat kun olivat lukiossa kiitettävät ja lähipiirikin ympärillä ohjaili siihen suuntaan. Nyt pari vuotta ylioppilaaksi pääsyn jälkeen olen sinne yliopistoon sisään päässyt. Olen ehtinyt vuoden verran opiskella amk:ssa alaa, joka työllistävyytensä kannalta olisi varmasti hyvä vaihtoehto. Mutta nämä sairaanhoitaja-opinnot eivät tuntuneet omilta, joten tartuin pääsykoekirjaan ja sitä lukiessa koin että todella haluan päästä sisään. Nyt pääsykokeiden ja tulosten julkistamisen välissä iski kuitenkin hirveä epäilys... kannattaako turvallista ja hyvät työllisyysnäkymät tarjoavaa amk-alaa vaihtaa usean vuoden -opiskeluihin jotka johtavat ei-mihinkään-tiettyyn-ammattiin ja epävarmaan työllisyyteen? Pääsin siis opiskelemaan alaa joka antaa laajat työmahdollisuudet, mutta ei valmista mihinkään täsmäammattiin.
Mitä mieltä olette?
Mitä mieltä olette?
Vastaukset 9
Vanhimmat
"usean vuoden -opiskeluihin jotka johtavat ei-mihinkään-tiettyyn-ammattiin ja epävarmaan työllisyyteen?"
Voihan töitä hakea ulkomailta, jos ei töitä Suomesta löydy. Missään toisessa maassa ei ole samanlaista ylitarjontaa korkeasti koulutetuista kuin Suomessa.
Oliskohan mahdollista laittaa amk-paikka jäihin odottelemaan, jos aloitat yo-opinnot? Ilmeisesti amk:ta olisi niin paljon jäljellä, että jos anot vuoden lykkäystä yo-opintoihin, et ehdi suorittaa siinä ajassa amk:ta loppuun.
Toisekseen tulee mieleen että yksi vuosi yliopistossa voi mennä pelkästään ihmetellessä ja siksi tuo yksi vuosi siellä ei välttämättä tuo selvyyttä asiaan (no, tämä riippuu ihmisestä ja monestakin asiasta).
Mielestäni joudut puntaroimaan sitä, mikä itsestäsi tuntuu hyvältä ja oikealta juuri sinulle ja tämän asian selviämiseen voi vielä mennä aikaa. Varma työllistyminenkään kun ei välttämättä takaa sitä, että on tyytyväinen elämäänsä.
Yliopistoon sinänsä ei kannata vain yliopiston takia mennä.
Mutta ilmeisesti sait yliopistosta opiskelupaikan alalta, joka eroaa melko paljon terveydenhoitoalasta. Kannattaa miettiä tarkkaan, kumman alan koulutuksen tarjoamia työmahdollisuuksia pidät omalle luonteellesi sopivampina. Hoitoalalla on paljon työmahdollisuuksia, mutta mieti sitä, jaksatko todella työskennellä alalla. Hoitoalan työthän ovat sekä fyysisesti että henkisesti raskaita ja vaativia. Tiedän ihmisiä, jotka ovat olleet hoitoalalla vasta muutamia vuosia ja ovat alkaneet jo miettiä alan vaihtamista.
Eli vaikka työnäkymät ovatkin "turvalliset", on ihan eri asia, jaksatko todella tehdä hoitoalan työtä - etenkin jos opiskeluvaiheessakaan ala ei tunnu omalta.
Mikäli pääaineesi yliopistossa on jokin yleissivistä oppiaine eikä näin ollen pätevöitä suoraan mihinkään ammattiin, kannattaa miettiä, onko olemassa jokin sivuaine, joka antaa jonkinlaisen ammattipätevyyden. Opettajan pedagogiset opinnot on kenties yksinkertaisin ratkaisu, mutta muitakin vaihtoehtoja varmasti on.
Yliopisto-opinnoista on todellakin hyötyä sivistyksen kannalta, mutta työllistyminen voi olla vaikeaa. Jos tiedät, mitä haluat jo opiskeluaika ja hankit oman alan työtä opiskelun oheen, voit työllistyä hyvinkin jo heti valmistuttua. Paras ohje on kai, että käytä mahdollisimman laajasti niitä lahjoja, mitä sulla on, koska sillä tavalla tulet olemaan onnellinen. Jos et vielä tiedä sitä, ota ensin selvää. Ajattele siis asiaa myös muuten kuin pelkän työllistymisen näkökulmasta. MIllainen ihminen olet, oletko käytännön läheinen vai ajatteleva ja analyyttinen, kuinka paljon siedät epävarmuutta, mitä teet mieluiten, millaisten haasteiden saavuttamisesta nautit jne. Jos päädyt yliopistoon, älä vain kahlaa kirjoja läpi, vaan lue sillä tavalla että ymmärrät. Suodata tietoa oman minuutesi kautta kunnolla ja kasva oman alasi asiantuntijaksi. Sillä tavalla työllistyt. Sairaanhoitajana viihtyminen edellyttää sinulta vilpitöntä ja aitoa auttamisen halua ja kiinnostusta ihmisiin, jotta nautit työstäsi. Ei kannata koskaan ryhtyä leipäpapiksi.
Sairaanhoitajaopinnot kestävät vain 3,5 vuotta, josta yli puoli vuotta on harjoittelua ja lopputyötä. Erityisesti toisena vuonna on paljon harjoittelua, joitten jälkeen vasta oikeastaan tietää onko ala oikea vai ei. Oletko miettinyt, mitä kaikkea voisit tehdä, jos sinulla olisikin kaksi tutkintoa? Sairaanhoitaja ja tuo toinen, yliopistotutkinto?
Ei missää tapauksessa kannata vaihtaa, jos et saa sivuaineillakaan valitsemastasi alasta mitään ammattiin valmistavaa!
Juuri noita akateemisen yleissivistävän tutkinnon suorittaneita, ei-ammattiin valmistuneita on työttömänä pilvin pimein. Ja he joutuvat sen ammatin
hankkimaan sitten jälkikäteen joka tapauksessa, tavalla tai toisella. Tämä on nähty niin monta kertaa. Lähtemään vaikka sairaanhoitajaopintoihin.
Järki siis käteen. Onneksi sulla on selvästi jalat maassa, kun mietit asiaa jo nyt, etkä vasta sitten, kun on armottoman myöhäistä.
Koska olet jo epäröinyt sairaanhoitajaopintojasi, luulisin, ettei epäröinti tulevaisuudessakaan siitä vähene. Varmuutta työpaikasta ei ole monellakaan alalla, mutta pelkästään sen pelossa ei ole mitään syytä hylätä haaveitaan.
Oma ehdotukseni on, että ilmoittautuisit poissaolevaksi sairaanhoitajan opintoihin ja ottaisit yliopistopaikan vastaan. Yliopistopaikan saaminen ei ole mikään itsestäänselvyys. Kun olet käynyt vuoden yliopistoa, voit tehdä valistuneemman päätöksen, kumpi on enemmän sinun juttusi.
Myös molempien tutkintojen suorittaminen olisi hyvä vaihtoehto, mutta käytännössä sen toteuttaminen on hankalaa, koska poissaolevana opinnoista ei voi yleensä olla kuin kaksi vuotta.
Järkeä ei saa unohtaa, mutta mun mielestäni sydäntäkin kannattaa kuunnella. Varmaahan työpaikan saanti ei ole koskaan. Omien haaveiden toteuttaminen on kuitenkin aika tärkeää elämässä ja siinä auttaa sydämmensä kuunteleminen. Yliopisto-opinnot tarjoavat loistavan pohjan rakentaa omaa elämäänsä. Eivät ne tietenkään yksin onnea tuo, mutta ainakin laajentavat omaa maailmankuvaa.
Työpaikan hankkiminen voi olla haastavampaa, mutta ainakin mahdollisuudet mieleiseen työpaikkaan ovat korkeammat kuin jos olisi pelkästään opiskellut sellaista alaa, mikä tuntuu jo opiskeluvaiheessa ihan tervan juomiselta.
Kyse on lopulta siitä mitä haluat tehdä elämässäsi. Tuossa ylempänähän tuli jo aika oiva neuvo. Hoitsuopinnot voisi vaikka laittaa tauolle ja ilmottautua läsnäolevaksi yliopistoon. Ainakin näkisit mitä se on. Mielestäni ei kannata heittää kovalla työllä haettua paikkaa hukkaan. Ainakin sain kuvan tekstistäsi, että sait keväällä oikean motivaatiopiikin.
Itse menin kauppakorkeakouluun, juuri korkean palkan ja hyvän työllisyyden perässä. Ei mennyt kuin puolivuotta kunnes tajus että kuinka tyhmästi olen tylsän ja kuluttavan alani valinnut.
Siinä aikani mietin tosiaan kiinnostavia aloja ja
seuraavalla keväällä hain lukemaan filosofiaa. Tämä siis ala jossa varmin työpaikka löytyy opettajan pestistä, vaikka sekään ei itseä niin (vielä) kiinnosta.
Tärkeintä on kuitenkin että pidän aineestani ja tunnen sen kasvattavan ja viisastavan minua päivä päivältä. Jälkikäteen ajatellen se tuo varmasti enemmän onnea kuin iso palkkapussi.