Olen lukenut näitä keskusteluja nyt muutaman viikon ja ihmettelen kovasti. Luulin että täältä sais vertaistukea ja myötätuntoa mutta ei aina ihan siltä näytä. Porukka kisailee sillä kenellä on vähiten kavereita tai kuka on ollu pisimpään ilman suhdetta, kuka on ruma ja muutenkin epämiellyttävä ihminen. Jos jollain menee paremmin, on vaikka muutama kaveri niin kirjotellaan ikäviä kommentteja. Luulenpa että itselleni tulis vaan paha mieli jos täältä yrittäisin löytää apua... etenkin kun minulla on pari kamua ja näytän ihan somalta, en siis voi olla tosiyksinäinen ja ansaitsen dissausta. Käsittämätöntä :(
ketä voi sanoa yksinäiseks?
mjau.83
36669
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Juttu ei ole siinä etteikö joku olisi tosiyksinäinen, vaan että ihmiset aloittaa valituksensa tyyliin "On mulla poikkis, 2 ystävää ja 6 kamua mut kun oon silti siis niinku nii yxin. Auttakaa". Mitä vittua sää voit tollaseen sanoa?
Tämä juuri. vittu yrittäkää ymmärtää että täällä on _oikeasti_ yksinäisiä ihmisiä. Jos teillä ei ole koskaan ollut kavereita, vanhempia, koko ikä kiusattu, tms jne jne niin eikö teitä alkaisi vituttamaan kun joku itkee kauheaa yksinäisyyttä kun poikakaveri panee päivittäin ja saa shoppailla akkaystävien kanssa?
Vähän perspektiiviä hei. Menkää itkemään sinne Demiin.
Niin, kuka tahansahan voi tuntea ittensä yksinäiseks, ja jokaisella on oikeus siihen, ei kukaan voi sanoo, ettei joku voi sitä olla. Se on kuitenki subjektiivinen kokemus. Tosin ihmisten yksinäisyyden kokemukset voi olla hieman eri tasosia, joku voi olla lievemmin yksinäinen ku joku joka rypee ihan epätoivossa asian takia.
Toisaalta onhan se hyvä, jos on ees pari kaveria tai puoliso, silloin ei kuitenkaan oo ihan totaalisen yksin, ja on se varmaan parempi ja ehkä helpompaa, ku että ois ihan totaalisesta ilman ihmisiä elämässä. Tietysti jos ei koe olevansa näitten ihmisten kanssa henkisesti samalla tasolla, tarkoittaen ettei koe tulevansa ymmärretyks tai hyväksytyks, ni onhan sitä aika yksin siinäkin.
Ja yksinäinenhän voi olla vaikka ryhmässä..
Hah, siinäpä sitä pohintaa :D
Tää foorumi on vähän tyhmästi suunniteltu, kun tälle yksinäisyyspalstalle pääsee kahta kautta:
1. tapa: Terveys -> Henkinen hyvinvointi ja mielenterveys -> Yksinäisyys
2. tapa: Suhteet -> Tunteet -> Yksinäisyys
Niin..monissa postauksissa huomaan tuon "kilpailutilanteen". Kenellä on vähiten kavereita, kuka on ollut pisimpään neljän seinän sisällä, kuka on viimeksi puhut puhelimessa jonkun kanssa, kuka on yksinäisin tällä palstalla jne. mikä on mielstäni naurettavaa. Valituspalsta tämä monessa mielessä vain on...
Oon lukenu aika vähän tätä palstaa, mutta kun postasin omasta kokemuksestani juurikin noin, että "erakkona ollut neljän seinän sisällä" niin idea oli, että halusin kirjoittaa sen purkaakseni pahaa oloani. Koska ei ollut ketään kelle sanoa sitä, että olen totaalisen yksin, eksyin tänne kirjoittamaan. Tavallaan se oli itselleni myös eräänlainen reality check. En tiedä voiko sitä ymmärtää... ehkä olisin voinut kirjoittaa sen vain päiväkirjaani...
En ollut tullut ajatelleeksi, että joku ottaa sen "valittamisena" (sen enempää kuin mitä täällä muutenkin avaudutaan) tai kilpailuna yksinäisyydestä. Pahoittelen, että toimin ajattelemattomasti.
Muuten...
Suoli24 vois tehdä alaryhmän yksinäisyys-palstalle esim erakot, jonne me toivottomat tapaukset voitais mennä.
Sit yksinäisyys-palsta ois ns normaalien ihmisten paikka. kaikki vaatimaan ylläpidoltä tätä :)
Mun mielestä juuri tuollaisia asioita tänne sopii varsin mainiosti tulla "valittamaan", purkamaan tuntojaan. Itelleni tuli lähinnä mieleen että tässä tarkoitettiin sitä, että kun joku, vaikkapa sinä, tulee kertomaan "erakkoudestaan neljän seinän sisällä" niin jostain aina ilmestyy joku jonka on pakko päästä laittamaan vielä paremmaksi. Siis että kommentoidaan vastaukseksi tyyliin "niin mutta sulla on sentään yksi kaveri/äiti/naapuri/kassatäti/puhelinmyyjä/kissa jonka kanssa olet jutellut ja et oo sentään kuin YHDEN viikon ollut yksin kotona, MINÄ taas en ole poistunut neljän seinän sisältä kokonaiseen KUUKAUTEEN, enkä jutellut edes omalle peilikuvallenikaan, MINÄ olen sinuakin yksinäisempi!". Jos hoksaat, mitä meinaan?
Oolrite, ehkä hoksaan... Oon ehkä niin vähän aikaa palstalla ollut, etten tunne vielä tapoja.
Toisten kokemuksien mitätöinti ei ole oikein. Se, että itsellä on jalka poikki, ei poista kipua, jonka toisen sormen murtuma aiheuttaa siitä kärsivälle...
Ei täällä ole mitään palstan "tapoja"
Tällä palstalla ei ole kuin muutama muille keskustelijoille vittuilija jotka yrittävät kilpailla sillä kuinka kauan he ovat olleet yksin. Tässäkin ketjussa he jaksavat edustaa kun luet vähän alaspäin.
Heistä ei tarvitse välittää. Yksinäiset tukevat muita ja yrittävät auttaa, mutta nuo kitisijät eivät ole kuin muiden kimpussa ja yrittävät syödä muiden itseluottamuksen ja pyrkimykset voittaa yksinäisyytensä, koska pelkäävät että he jäisivät "yksin" jos joku vaan pääsee jaloilleen. Täällä oli eräs ketju kuukausia sitten jossa joku yksinäinen kertoi kuinka oli päässyt jaloilleen. Ihan asiallista tekstiä ja tueksi muille, mutta eiköhän nuo luuserit hyökenneet sitäkin haukkumaan ja yrittämään syömään itseluottamusta.
Tuo on sinällään ihan yleinen ilmiö joka tulee ilmi esimerkiksi silloin kun alkoholisti alkaa parantumaan ja saamaan itseään jaloilleen ja jättää viinan. SIlloin ympäristö, se hyväkin ympäristö, voi kääntääkin selkänsä tai alkaa syömään perustuksia koska yksi ihminen alkaakin osoittamaan voimaa ja itseluottamusta, eli muuttuu. Se muutos pelottaa muita jotka ovat saaneet tuntea ylemmyyttä auttaessaan.
Kirjoittelin täällä muutamia kuukausia sitten aktiivisesti ja nuo muutamat luuserit tulivat kyllä erittäin tutuiksi. Kun sitten heille ehdotti esimerkiksi tapoja joilla yrittää päästä jaloilleen, niin he aloittivat valittamisen siitä kuinka kukaan ei heitä sääli, eikä kukaan välitä ja naiset ei anna pillua. Kun sitten kommentoin muiden kanssa että heidän asenne on sellainen jota ei jeesuskaan kestä, niin siitäkös he vasta riemastuivatkin.
Jättäkää ne muutamat ääliöt vain omaan arvoonsa koska he itse HALUAVAT olla yksinäisiä, siitähän se koko kilpaileminen kertoo. Heidän ongelmansa ei ole yksinäisyys, vaan heidän oma asenteensa, eli vittumaisuus muita kohtaan ja mielisairas kieroutuneisuus yrittää voittaa jossakin elämässään, vaikka sitten siinä yksinäisyydessä. Se ongelma aiheuttaa heille oireen jonka nimi on yksinäisyys!
Minä olen ollut kymmenen vuotta yksin, mutta minäkään en noita muutamaa palstan kusipäätä kestä.
Saat nähdä että he tunnistavat itsensä ja tulevat tähänkin valittamaan.
Monien vastauksista ei ole vaikeuksia päätellä syytä heidän yksinäisyyteensä...
Ovatko he mielestäsi vittumaisia kusipäitä vai? Herätys ja tutkipa vähän maailmaa. Milloin kusipäisyys tekee yksinäiseksi? Urheilijat, poliitikot, näyttelijät, muusikot, miljonäärit...
Mutta enpä oikeestaan havainnut mitään tälläistä kusipäisyyttä tässä keskustelussa. Lähinnä sinun passiivis aggressiivisen syyllistämisesi.
mä olen yksinäinen koska en ole livenä jutellut kenenkän kanssa moneen kuukauten. Jos ei kaupan kassa neitiä oteta lukuuun.voi suoraan sanoa et olen ihan orpo ja et kukaan nainen ei minun kanssa halua jutella eikä tutustua minuun. voin lyödä 10 tonnin vetoa et yökerhossakukaan nainen ei mulle juttele vapaa ehtoissti
Tämä tyyppi päätti sitten tulla antamaan esimerkin palstan tasokkaista kirjoittelijoista suoraan tähän ketjuun. "Valivalivalivalivalivalivali minä olen kaikista surkein, säälikää minua". Ei olla kykeneväisiä edes kirjoittamaan siitä, mitä aloitus koskee, koska on niin helvetin suuri tarve saada vain valittaa omaa yksinäisyyttään ja surkeuttaan.
Tai mitä jos kyseessä on avunhuuto? Mitä jos sinä..vaikka kysyisit henkilön sähköpostia tai antaisit omasi? Ja vaikka pyrkisit tapaamaan henkilöä että hän saisi ystäviä ja sitä kautta kiinni sosiaaliseen elämään?
Ai niin, ethän sinä niin voi tehdä. Tekosyynä nyt voi vaikka toimia se ettet halua kuulla kokoaikaista itsesäälissä rypemistä mutta totuus on kuitenkin se ettei sinua kiinnosta muu kuin oma paremmuutesi. Kyllä sinä ehkä välittäisit jos kyseessä olisi nuori tyttönen joka itkee viikon jälkeen yksinäisyyttä ja kun poikakaveri petti, tai jos olet nainen niin välittäisit sitten jos kyseessä olisi hyväpalkkaisessa työssä käyvä vanhempi mies joka tuntee niin kamalaa tyhjyyttä kun ero naisestakin raakasti iski sydämeen pari kuukautta sitten ":("
Miksi ihmiset ovat näin kapeakatseisia, vai eikö se enää nykyaikana kapasiteetti kykene ottamaan huomioon useampia mahdollisia skenaarioita? Minä luulin että nykyaikana koulutus olisi hyvää, ei se ole eikä ole koskaan ollutkaan. Pelkästään apinoita kopioimassa jo vanhentunutta tietoa. Einstein sanoi että tietoakin tärkeämpi väline ihmiskunnan kehityksen kannalta on mielikuvitus.
Eikö se ole selvää että hyvinvointia ja iloisuutta voi tuottaa ainoastaan tekemällä rehtiä työtä toisten vuoksi. Samalla voi miettiä syitä miksi koko systeemi on romahtamassa ja yhtä ahneat poliitikot kuin kansa kinastelevat siitä että saisi velkakattoa vähän ylemmäs. Itse esityksissä ei ole mitään eroa mutta republikaanit haluavat nostaa kattoa vaalien jälkeen jolloin tähän saataisiin pieni kriisi väliin ja kannatus nousuun ja demokraatit nostoa ennen vaaleja että saisivat kannatusta. Lähes sama kuin kaksi pientä teiniä kinastelemassa poikien suosiosta ja yrittävät lisätä suosiotaan jakamalla pilluaan ja yhä enemmän meikkaamalla. Sietää romahtaakkin tällainen maailma, toisin oli ennen.
Ja eikös se joku sanontakin ole hiljaisten aarteesta kun ovat sitä varjelleet kaiken elämänsä, onnellinen joka sen löytää. :)
Joo noh enpä välitä lähemmäs nelikymppisten miesten kanssa sähköpostia vaihdella saati muuten kaveerata. Ja eipä taida mitään kaveria edes kaivata vaan naisystävää, jos yhtään tuota ylläolevaa viestiäänkään osaa tulkita. Sitä paitsi miten tuollaiselle mitään voisi edes ehdottaa, tuolla toisessa ketjussa juuri haukkui toisen tapaamisten järjestämissuunnitelmia.
Mua kiinnostaisi ehkä enemmän, jos kyse olisi sellaisesta ihmisestä, joka ei ole ainoastaan sen takia yksinäinen, että on yksinkertaisesti päättänyt olla sellainen.
Näinhän tämä näyttää valitettavasti olevan tällä palstalla.
Se yksinäisyys on kai aika suhteellinen käsite. Vaikka olisikin se seurustelusuhde ja pari kaveriksikin nimettävää henkilöä, niin kai sitä sitä voi tuntea itsensä yksinäiseksi, jos se eletty elämä ei enää ole sitä mitä sen olisi halunnut olla. Sanotaanhan ettei rahakaan tee onnelliseksi. (mä olen tosin sitä mieltä, että noin sanovat kärsivät pahasta mielikuvituksen puutteesta...)
Mua kyllä myös joskus ihmetyttää se agressiivisuus mitä tällä palstalla esiintyy. Kyllä mä ymmärrän, että se pistää pinnan tiukalle, kun ei mistään tule mitään. Olenhan mä itsekin ollut yksin aika pitkään. Muutin 18 vuotiaana omilleni eikä sen jälkeen kanssani samassa osoitteessa ole muita henkilöitä asunut vaikka ikää on tullut jo 30. Opinnot veny ikuisuuksiin ja olin vuosia pitkäaikaistyöttömänä ja tuli elettyä muutama vuosi lähestulkoon vain sielä neljän seinän sisällä. Sen tajusin kuitenkin, että vaikka vituttaakin, niin sillä tuittuilulla ajaa vaan ne vähätkin seuran mahdollisuudet pois elämästään.
No mutta elämä on. Koitetaan silti elää sitä parhaamme mukaan. :)
No jos olisin ollut vuosikymmenen yksin niin vaikeaa olisi varmasti samaistua henkilöön joka valittaa yksinäisyydestä vaikka olisi kumppani ja pari ystävää ja useampi tuttu. Monilla palstalle kirjoittajista on tuommoinen tilanne ainakin kirjoituksien perusteella.
Viha juontaa juurensa yleensä kateudesta ja siitäkin että huonot asiat halutaan ulkoistaa muille.
Toisaalta jos on kaksi tyyppiä ja toinen valittaa kun ei ole varaa uuteen bemariin ja toinen miettii että mistähän saisin päivittäisen ruokansa, niin ei siinä välttämättä ymmärrys sitä toista henkilöä kohtaan ole ihan maailman parhain.
Samalla lailla tuo tilanne on tälläkin palstalla eli henkilöillä on usein täysin erilaiset tilanteet ja siinä missä toinen tyyppi tietää että on huomennakin yksin ja seuraavalla viikolla ja seuraavalla jne.. niin toinen tietää että huomenna on jo ystävien seurassa.
Itse olisin ollu tämänkin viikonlopun yksin ellen olis yrittänyt soitella niin monelle tutulle ja puolitutulle kuin mahdollista. Lopulta onnisti ja tapaan myöhemmin jonkun. Ei mitään hyvää kaveria mutta pääseepä tuulettumaan. Silti olen mielestäni yksinäinen ja kuulun yksinäisten porukkaan vaikka en olekaan ollut koko elämääni ilman suhdetta, vuositolkulla juttelematta vastakkaiselle sukupuolelle tai kuukauteen jutellut muille kuin kaupantädille. Pinnalliset tapaamiset ja keskustelut ei välttämättä poista yksinäisyyttä, ei ainakaan mun kohalla toimi. Tapaan työssä kymmeniä ihmisiä päivittäin, juttelen, flirttaan ja nauran paljon. Kotiin mennessä on tyhjä olo ja uskon etten kukaan ajattele minua jälkeenpäin. Sitten kun täältä saa vielä haista ***** kommenttia niin tulee kyllä kurja olo. Ne jotka täällä on aggressiivisimpia TOSIyksinäisiä.. ymmärrän hyvin ettei teitä haluta jos käyttäytytte aina noin. Saahan siellä omassa itsesäälissä rypeä mutta jos asenne on alusta asti niin negatiivinen ettei kukaan tohdi lähestyä niin olis varmaan syvällisen itsetutkiskelun paikka.
Näinhän se on. Positiivisella asenteella pääsee aina pidemmälle. Hauskaa iltaa sinulle! :)
On helppoa olla positiivinen kun ON jotain positiivista...
No joo. Kyllä mää ainakin olen yleensä tyytyväinen siihen mitä on, mutta en voi puhua kenenkään puolesta.
Jotenkin vaan tuntuu että täällä on ei-niin-yksinäisiä ihmisiä (yleensä naisia), taputtelemassa toisiaan selkään ja kutsumassa "tosiyksinäisiä"(tm) (yleensä miehiä) negatiivisiksi koska puhuvat tilanteestaan, ehkä siksi koska vinkuvat miehet on ällöttäviä?
Ei täällä minun mielestäni kukaan ole ketään haukkumassa negatiiviseksi sen takia, koska puhuu tilanteenstaan, vaan sen takia kun yleensä nämä "tosiyksinäiset" (tm) samaan hengenvetoon syyllistävät koko ympäröivän maailman, mutta eivät viitsi itse tehdä mitään oman tilanteensa eteen.
Mä olen kyllä itsekin mies ja elänyt yksin viimeiset 12 vuotta. Mulla on sentään koulutus ja työ vaikkei kummassakaan mitään hirveän loistokasta nyt ole. Jos mä olisin istunu vaan kotona märehtimässä omaa kovaa kohtaloa ja haistattelemassa kanssaihmisille netissä, niin ei mulla olisi tätäkään vähää. Kyllä positiivisella asenteella pääsee pidemmälle.
"syyllistävät koko ympäröivän maailman, mutta eivät viitsi itse tehdä mitään oman tilanteensa eteen."
No ompas ihmeellinen johtopäätös.
"Mulla on sentään koulutus ja työ vaikkei kummassakaan mitään hirveän loistokasta nyt ole. Jos mä olisin istunu vaan kotona märehtimässä omaa kovaa kohtaloa ja haistattelemassa kanssaihmisille netissä, niin ei mulla olisi tätäkään vähää."
Palstan nimi on Yksinäisyys, ei Työt ja duunit. Epäonnistun näkemään tämän relevanttiuden.
No kukas oman tilanteensa voi muuttaa kuin tämä henkilö itse? Turha siitä on ympäröivää maailmaa syyttää, jos et saa muuta aikaiseksi kuin itsesäälissä piehtarointia neljän seinän sisällä. Onhan se tietenkin helppo ratkaisu, kun ei tarvitse itse ottaa mitään vastuuta omasta tilastaan, mutta eipä se tilanne tule siitä ikinä muuttumaankaan sillä menolla.
Meinaatko sä ihan tosissasi, että jos sä haistettelet jokaselle vastaantulijalle, niin joku niistä haluaisi olla sun kaverisi?
Yhteiskunta asettaa aina rajat sille kuinka paljon ihminen voi tehdä tilanteensa eteen. Monet sopeutuu eikä niiden ikinä tarvitse nähdä vaivaa tai ainakaan isoa luodakseen ison kaveriporukan. Harvemmin mää täällä luen viestejä ja ajattelen että toi henkilö varmaan on kusipää ihan kaikille. Negatiivisia ihmisiä on paljon mutta negatiivisuus on usein draamaa = jännittävää. Mutta...
...relataan ja kuunnellaan hyvää musiikkia. Ei jaksa enää. :)
Wings - Maybe I'm Amazed.
http://www.youtube.com/watch?v=cm2YyVZBL8U
Noh, kai se on näkökulmasta kiinni. Itse en ole yhteiskuntaa koskaan kokenut rajoittavana tekijänä. Se on kai vähän siitäkin kiinni, että miten paljon antaa muiden mielipiteiden johtaa omaa elämää. Tietty jos haluaa sen ison kaveriporukan, niin se varmaan vaatii melkosta vaivaa, että löytää samanmielistä porukkaa tai sitten pitää vaan itse sopeutua muiden normeihin, jotta tulee toimeen sen porukan kanssa.
Ei kaikki edes halua mitään isoa kaveriporukkaa. En minä ainakaan. Minä olisin vaan halunnut löytää jonkun mukavan tytön, tehdä muutaman mukulan sen kanssa ja sitten vanheta yhdessä ja elää yleensäkin rauhallista ja mukavaa elämää. Vaikkapa siinä punaisessa mökissä ja perunamaata viljellen. Noh, life sucks eikä aina saa sitä mitä toivoo. Niinpä sitten koitan tehdä tästä elämästä jotenkin elämisen arvoista minkä olen itselleni saanut. Toivottavasti seuraavassa elämässä menee asiat paremmin.
Negatiivisuus on vähä sama, kun jos yrittäis satuttaa toista heittämällä sitä palavilla kekäleillä. Ainoastaan itse siinä polttaa näppinsä pidemmän päälle.
No mutta relataan vaan... se mun pointti alunperin olikin. :) Musiikki on aina hyvää ja kaikessa yksinäisyydessä se on aina tuonu jotain iloa sentään. Ihan aiheeseenkin liittyen...
Mamas & Papas - Make Your Own Kind Of Music
http://www.youtube.com/watch?v=MkBwNEferV0
Kuulostaa tutulta, eräs vaan.
Itsekin tunnen itseni niin pirun yksinäiseksi, vaikka päivät olen töissä aktiivisena, iloisena ja nauravana ihmisten keskellä.
Ennen oli paljon kavereita, menoa ja meininkiä... ei ollut yksinäistä hetkeä. Sitten - kuten elämässä käy - ihmistet perustavat perheet. Kaikille niin onnellisesti ei vaan käy.
Nykyään en jaksa enää aktiivisesti koko ajan kysellä seuran perään. Yleensä siis lomat, joulut yms. menee yksin. Heh, kukaan ei arvaakaan, miten väsyneen yksinäinen olen.
Ongelmahan on (minun mielestäni) siinä,
että yksinäisyys, siis "pakollinen" aiheuttaa masennusta,
ja päinvastoin.
Kaiva siinä sitten se positiivisuus esiin.
Olen koettanut löytää netistäkin ystäviä, muita yksinäisiä,
jopa tyrkyttänyt meiliosoitettani, vaan eipä vastauksia...
Kyllähän se joskus ottaa päähän, kun yksinäisyyttä valittavat ne,
ketkä nyt sattumalta eivät pariin viikkoon ole käyneet missään.
Minulla tuo "eristyksiin" jääminen on jatkunut jo vuosia,
ja koska olisin sosiaalinen luonteeltani, kärsin siitä kovasti
Yksi asia, mikä saattaa aiheuttaa suuttumusta, joka purkautuu
agressiivisuutena on se, että "vähän" yksinäinen pelkää
ajautuvansa myös siihen totaaliseen yksinäisyyteen.
Elikkä pelko puhuu, ei välttämättä vihainen ihminen.
Haluisitko sä sitten postia?
Ei kai sitä meiliosoitetta muuten laiteta?
Jonnajokunen, mistä päin olet? Olen 22-vuotias nainen ja jooooo, etsin kavereita/ystäviä etenkin esimerkiksi musiikkitapahtumiin. Jos olet pääkaupunkiseudulta niin hyvä, koska niin minäkin. P.S. En edes tiedä miksi minulla on vain muutaman ystävä/kaveri. Kai näytän muutenkin pärjäävältä, vaikka ihmiset tietävät, etten sitä aina ole. Olisi todella mukava tutustua uusiin ihmisiin, en vielä ainakaan ole kovin pahasti eristäytynyt.
[email protected]
23 v. mies PK-seudulta. Musatapahtumiin vois lähteä.
Mihin sä sitä vertaistukea ja myötätuntoa sitten tarvitsit? Tunnetko sä itsesi kaikesta huolimatta yksinäiseksi? Vai onks sun isi ja äiti vaan ilkeitä? Vai eiks sun kamut ota yhteyttä suhun, niin usein kuin sä haluaisit?
hei minusta meidän tulisi olla kiltejä kaikille.miksi pahotaa toisen mieli
Niin, hyvä pointti. Saako joku jotain kicksejä siitä, että väkipakolla koittaa satuttaa toista? Tietysti täällähän on niin helppo laukoa kasvottomana mitä tahansa, että ehkä houkutus on joillekin liian suuri..
KUKA voi sanoa yksinäiseks