Olen nyt syönyt lääkkeitä pari kuukautta, eikä ne ihmeemmin oloani auta, hyvin vähän, ehkä. Olen jo lähelle 40v oleva nainen ja käynyt ensimmäisen kerran psykiatsilla 23v, silloin olin liian ujo puhumaan ongelmistani. Lääkkeidenkään en huomannut minua auttavan. Nyt vuosien ja taas vuosien tauon jälkeen lähdin psykiatrille, eihän minulla olluit mitään menetettävää ENÄÄ, lapset vietiin jo koska ovat perineet isältään hitaan kehityksen ja käytöshäiriön, itse olen kuulemma ollut kiltti lapsi. Lapset vietiin, koska heillä ei ollut käsitystä niiden hoidosta ja lasten käytös "osoitti" että hoito ei ole riittävää. (tiedämme itse, että vamma on peritynyt isältä) Tutut ilmoituksia eivät ole tehneet, mutta tuntemattomien mielikuvitus on riittävä. Eli riittää, että täysin tuntematon henkilö tekee päätelmiä lapsen käytöksen vuoksi.
NIMIMERKKI voimaton kohta, mutta jostain voimaa piisaa.
NIMIMERKKI voimaton kohta, mutta jostain voimaa piisaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.