Mutta puhuakseni totta ei tästä tule koskaan tulemaan mitään vaikka tiedän, että sinä joskus halusit, minä tahtoisin ja aikaisempien viestien perusteella olisit yhä kiinnostunut.
Tahtoisin, mutten uskalla, koska pelkään liikaa. Muiden ihmisten mielipiteitä ja sitä, että meillä voisi oikeasti ollakin jotain.
En ymmärtänyt aiemmin, nyt tajuan ja minua kaduttaa,
Tahtoisin, mutten uskalla, koska pelkään liikaa. Muiden ihmisten mielipiteitä ja sitä, että meillä voisi oikeasti ollakin jotain.
En ymmärtänyt aiemmin, nyt tajuan ja minua kaduttaa,
Vastaukset 26
Vanhimmat
Herraisä, lopeta pelkäämästä - ainakin noita asioita. Ota oma elämä haltuusi ja katso mitä siitä tulee. Kadut vielä muuten usein, luulisin.
Eikö kaikki ole vielä mahdollista, jos oikeasti sitä haluat?
Mikä voisi olla esteenä??
Voi Petri Petri. Varsinainen tuuliviiri taidat olla.
älä enää. älä.
Eihh!! Kyllä sinun täytyy uskaltaa, et saa tehdä mulle näin! Ei muiden mielipiteillä ole kuitenkaan loppujen lopuksi mitään väliä ja kyllä ne ajatukseen tottuu kun annetaan riittävästi aikaa... Silloin kun tunteet ovat aitoja ja jutusta voisi oikeasti tulla jotain on selvää, että se pelottaa -molempia, silti on pakko uskaltaa, se on ainoa oikea tie!
Minusta asia on harvinaisen selvä! Jos ei toinen uskalla joku muu on minulle Se! Sillä Rakkaus uskaltaa, Rakkaus on suurinta!
Tulet huomaamaan ettei loppujen lopuksi toisten ihmisten mielipiteitä kannata liikaa kuunnella. Tee mikä tuntuu hyvältä ja kyllä muutkin alkaa sitten ymmärtämään. Vielä tuskin on liian myöhäistä jos teillä voisi ollakkin jotain!
Sehän on vain hauskaa jos muiden mielestä on epäsopivaa :DDD
Lisään vielä, että me hädistuskin edes tunnetaan. Tiedetään toisemme tuttujen kautta, mutta omat tunteeni taisivat herätä (taas).
En ymmärrä, että miksi vaikutat minuun näin. Kun ollaan nähtykin vain muutama hassu kerta eikä olla aina oltu ihan selvinpäin kumpikaan.
Tosin tiedän, että sinä et lue näitä, koska en usko, että sinun tarvitsisi.
Siksi uskallan olla näinkin avoin.
Niin oli muuten meilläkin.
Ja minä muuten en ollut ratissa...
Joo, ei aina olla nähty selvinpäin tosiaan. Olisin kyllä halunnut joskus nähdä sinut selvinpäin kaksistaan.
Niin, olen kyllä aika samaa mieltä tästä asiasta.
Kaikki sillat on aika hienosti poltettu takana, että
mitä sitä turhaan miettimään.
Ajattelin viime kesänä, ettei tämän hrveämpää kesää voisi enää
koskaan tulla. Tulkitsin, että olit lähtenyt lopullisesti, ja olin jo aika
pitkälle ymmärtänyt kaikki tapahtumat. Mietin, että pitääkö kaiken
tämän jälkee luopua vielä viimeisistäkin yhteisistä haaveista (enpä
määrittele sen tarkemmin).
Mutta kyllä tämä kesä menee kuitenkin kirkkaasti ohi edellisestä.
Että lopulta et sitten lähtenytkään, ja minun oli taas pakko palata
ja nyt en todellakaan näe itsekään mitään mahdollisuuksia mihinkään
enää koskaan. Ja sitten tämä jatkuva kirjoittelu, joka on toisaalta kuin
veistä haavassa kääntäisi joka kerta ja jolle ei näy loppua (vaikka pitäisi).
Ennen oli kiva käydä häissä, mutta nykyään suhtauden niihin paljon
nihkeämmin. Haluaisin iloita niistä kuten aina ennenkin, mutta en pysty.
Todella toivon, että ensi kesä olisi sitten jo parempi.
kannattee olla tarkkana ,ettei kaduta sit myöhemmin
Kyllä minä tiedän, millainen ihminen on kyseessä.
Solupetos on kyllä hyvä sana kuvaamaan tätä suhdetta.
Tässä vaiheessa toivoisin jo pystyväni yksinomaan vihaamaan häntä,
mutta valitettavasti niin ei ole.
En kuitenkaan ole tekemässä mitään ellei ole pakko.
Miten voin ottaa miehen jolle muiden mielipiteet meistä/minusta/sinusta ovat tärkeämpiä kuin minä tai omat mielipiteesi??!
Kaikki muut ja huhu puheetkin on tärkeämpiä kuin minä ja meidän onni.
Olen siis vähemmän kuin naapurin alman juoru tai työkaverisi mielipide vekkimekkoni sopivuudesta elämääsi.
Nehän ne tietää paremmin.
Nehän ne tietää mltä sinusta tuntuu 10 vuoden päästä
tai kuka on sinulle sopivin?
Ei, ei toimi
Tämä menee miehelle.
Jos oikea henkilö lukisi, hän ymmärtäisi.
Kummallista miten joskus tuntuu että me naiset pelkäämme usein paljon enemmän aitoa rakkautta kuin miehet. Mulla se suurelta osalta johtuu taustasta, asioista joita olen kokenut. Mutta joskus miettii että onko meillä naisilla tapana ajatella asioita liian monimutkaisesti. Huolehdimme kaikesta jo etukäteen. Mä kyllä haluaisin niin yritää hänen kanssaan, jos joskus saan siihen mahdollisuuden koska hän on jostain syystä herättänyt mussa halun taistella pelkojani vastaan. Mulla olisi jo todella voittaja olo jos saisin edes tutustutta häneen.
Niin totta. Itsekin tahtoisin tutustua tähän henkilöön mutta kun pelkään, että menetän yhden toisen itselleni tärkeän ihmisen, jos teen niin.
Ja kun olen saanut tältä henkilöltä nyt vain pelkkiä positiivia vihjeitä, en siis tunnustusta tai mitään, niin en edes uskalla yrittää.
Tosin eipä sillä väliä.
Lähden kaupungista huomenna ja eiköhän hän ole keksinyt toisen mielenkiinnon kohteen siihen mennessä, kun tulen takaisin. :/
Mitä tunnustusta haluat häneltä, jos olette vasta pari kertaa tavanneet? Jos olet naimisissa ja hänkin varattu, on ehkä parempi, että annat olla ellet halua menettää puolisoasi. Eikä sinullakaan näytä riittävästi olevan mielenkiintoa viimeisen lauseesi perusteella, kun arvelet hänen löytävän aina uusia mielenkiinnon kohteita kuin se olisi itsestään selvä asia. Älä vaan narsistiin sekaannu.
Kumpikaan ei ole varattu. Ja mielenkiinnosta ei ole puutetta, oma itsetunto taas on ihan toinen asia.
Kenet tärkeän ihmisen luulisit menettäväsi? Jonkun joka varoitellut kyseisestä ihmisestä tai jotain muuta hämärää?
Pitää heittäytyä eikä miettiä järjellä. Rakkaus on tunnetta rakkaudessa ei ole pelkoa. Järki on se joka saa meidät ajattelemaan ja pelkäämään asioita etukäteen, jos sen antaa vallata rakkaudelta tilaa.
Mitä pelkoja ja esteitä voi ihmisellä olla niin paljon, että ei anna rakkaudelle mahdollisuutta päästä hoitamaan ja hoivaamaan ne pois tieltä?
Pelko siitä, että häpäisee itsensä hänen ja muiden silmissä.
Ja olisikin kyse rakkaudesta mutta kun ei ole. Pelkkä ihastuminen (tosin on - off molemminpuolinen) on tässä kyseessä.
Hänen tämänhetkisistä tunteistaan en ed. tiedä mitään, ennen kuin taas näemme.
Vaikka ja mitä siis pelkoja. Mutta tuo on ihan totta. Joskus täytyy elää tunteella ja uskaltaa.
Mitä häpeät? Onko häpeän tunne suurempi kuin tarpeesi tutustua ja ottaa tunteistanne selvä. Eikö ole kiduttavampaa jatkuvasti ikävöidä sellaista josta ei ole varma. Varmuus siitä, että teillä ei ole tulevaisuutta, tunteet eivät riitä ja mitään yhteistä ei sittenkään löydy lopettaa tuon kaiken pohtimisen ja kiduttavan kaipauksen tunteen. Realiteetti on hyvä tunteen tappaja ja oiva keino selvitä turhista unelmista ja haaveista.
Ei ollut kovin rohkaisevaa, mutta kiitos tästä silti.:) Tuo on ihan totta. Ja en tarkoittanut häpeää vaan pelkoja. Olisin hänen kanssaan valmis voittamaan niitä tai ainakin puhumaan niistä avoimesti jos ja kun tutustuisimme. Ja olet niin oikeessa, yhteys irl on paljon parempi tapa ottaa asioista selvää.