Onnistuuko lykkäys opiskelujen takia?

opiskelujen takia voi lykätä mutta ei missään nimessä suositeltavaa mennä korkeakoulutettuna lastentarhaan mistä et voi enää käytännössä mitenkään hyötyä. vituttaa vaan jos pitäisi mennä töihin/olla aikaa perheelle mutta joutuukin viettämään aikansa jossain ryynäämässä.

Miten vältät tilanteessasi armeijan:
käy lukioaikanasi kunnallisella puolella lääkärillä joka pistää lähetteen psykologille/psykiatrille ja kerro ongelmistasi (rehellisesti tai liioittelemalla) ja jos saat diagnoosiksi masennuksen ym. niin hyvissä ajoin (3-6kk) ennen syksyn 2013 kutsuntoja käy uudestaan psykiatrilla valittamassa ongelmistasi niin saat lähes pomminvarmasti vapautuksen (C-paperit) jos saat uudestaan F-luokan diagnoosin (mielenterveyden ongelmat) kuten masennuksen ym.

Ei kannata siirtää jos ei ole aivan pakko, sinne "lastentarhaan" ei varmaan ole kiva enää mennä joskus kaksvitosena :). Sitäpaitsi armeija on hyvä paikka kerätä sitä itsevarmuutta ja sieltä voi saada uusia hyviä ystäviä. Onhan sulla vielä kuitenkin joku vuosi aikaa miettiä asiaa.

Totta mooses armeijasta saa lykkäystä opiskelujen takia.
Itse kävin armeijan opiskelujen takia 25-vuotiaana, ja muutama oli 28-vuotias.
Jos henkinen tilasi ei ole ylitsepääsemätön, niin älä armeijan takia ala lääkärirumbaan, josta voit saada vinksahtaneen leiman loppuiäksesi.
Soita sotilaspiirisi esikuntaan, niin neuvovat lisää.

Huumorilla poika, huumorilla sinun kannattaa armeijaan suhtautua. Ei se mikään kamala paikka ole. Ulkoilmaa saa ja ohjattua toimintaa, josta jotkut ovat valmiita jopa maksamaan. Olen ihan samaa mieltä tuon yhden kirjoittajan kanssa, ettei vinksahtaneen papereita loppuiäkseen kannata hommata. Niin ja lykkäystä opintojen vuoksi varusmiespalvelusta aina saa, kunhan ennen kolmekymppisiä homman hoitaa pois päiväjärjestyksestä.

Liekö armeijaa helpompaa paikkaa olemassakaan?
Menee vain porukan mukana, ja aina kaikki ohjattuna; nyt pesulle, nyt harjoituksiin, nyt syömään, nyt rättivarastolle, nyt sotkuun, nyt nukkumaan.
Raitista ilmaa ja liikuntaa. Ei armeijan takia tarvitse stressata ollenkaan.

Aivan aivan, kiitos.

Noista "vinksahtaneen papereista" - jos siis onnistun repimään jostain ne C-paprut, niin tuleeko jossain virallisissa tiedoissa olemaan loppuelämäni ajan maininta psyykkisistä ongelmista, joiden takia en kyennyt palvelusta suorittamaan...? Hienoa!

No joka tapauksessa helpotti kuulla että armeijaan menoa voi siirtää. Katsoo tilannetta seuraavien vuosien ajan ja miettii mille alkaa. Jospa onnistun välttelemään sotaväkeen astumista siihen asti kunnes palvelusajan pituus lyhenee neljään kuukauteen, mistä kuulemma käyvät keskustelua. Ovela minä. Muuten, miten paljon nykysysteemissä pystyy itse vaikuttamaan siihen kuinka kauan armeijassa täytyy/haluaa olla?

Joo.Armeijassa pelko tilat lähtee. Siellä sinusta tehdään mies! Mene nyt nuorena niin ei vanhenpana tarvitse murehtia enää sitä.

Lopettakaa jo lässyttäminen siitä, miten "armeijassa pelkotilat lähtee". Jos henkilöllä on vahva käsitys omasta henkisestä tilastaan, on hänen itse kyettävä hakeutumaan sellaiseen hoitoon, jossa hänen ongelmansa käsitellään ja hän saa apua. Asiat eivät ratkea hyssyttelemällä eikä painostamalla! Tunnutte tietävän paremmin toisten asiat kuin he itse. Menkää itseenne ja miettikää vähän, mitä sanotte.

Oletteko lukeneet tilastoja? Joka vuosi asepalveluksen keskeyttää n. 30 %. Keskeyttäminen on usein henkisesti todella raskas kokemus. Eikö olisi parempi seuloa jo järjestelmän ensimmäisillä asteilla nämä tapaukset, jotka todennäköisesti joutuvat keskeyttämään syistä, jotka eivät ole heidän itse aiheuttamiaan? Emmekö ole lukeneet jo tarpeeksi, miten henkisestä pahoinvoinnista kärsivät henkilöt päätyvät itsemurhatilastoihin, joita armeija hyssyttelee. Tänä vuonna jo kolme henkilöä on "menehtynyt".

Missään nimessä ei pitäisi mennä inttiin tolla systeemillä...