Meillä on puolisoni kanssa hieman erilainen elämänkatsomus ja tämä tulee esille ristiäisten vs. nimiäisten kanssa. Lapsemme ovat kastettuja. Puolisoni jyräsi ylitseni, vaikka hän ja koko lähisuku tiesi kantani asiaan ja näki silloin suuren ahdistukseni. Vuosien jälkeenkin koen asiasta edelleenkin suurta surua ja ahdistusta. Koen olevani uskonnon uhri. Ja ehkä lapsetkin ovat. Minun mielestäni jokaisen ihmisen pitää tehdä itse päätös kuulumisesta johonkin uskontokuntaan ja vauva ei sitä osaa päättää.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kuinka olette päässeet asiasta yli?
Anteeksi en kykene antamaan, en edes tiedä kuinka se tapahtuu. Mieleni ei vain muutu asian suhteen. Koen että elämän ainutlaatuiset hetket ovat pilattuja osaltani. Valokuvia en edes pysty katsomaan ko. tilaisuudesta.
Huvittavinta on, että puolisoni ei kuitenkaan elä ns. kristillisten elämää ja lapsemme käyvät puolisonikin toivomuksesta et-tunneilla. Ilman tätä, elämä ja parisuhde olisi edes hieman enemmän mallillaan.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kuinka olette päässeet asiasta yli?
Anteeksi en kykene antamaan, en edes tiedä kuinka se tapahtuu. Mieleni ei vain muutu asian suhteen. Koen että elämän ainutlaatuiset hetket ovat pilattuja osaltani. Valokuvia en edes pysty katsomaan ko. tilaisuudesta.
Huvittavinta on, että puolisoni ei kuitenkaan elä ns. kristillisten elämää ja lapsemme käyvät puolisonikin toivomuksesta et-tunneilla. Ilman tätä, elämä ja parisuhde olisi edes hieman enemmän mallillaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos kerran lasten ei ole pakko käydä koulussa uskonnontunneilla, vaan saavat osallistua et:hen, eikä vauva varmasti siitä veden päähän valuttamisesta kastetilaisuudessa ymmärtänyt yhtikäs mitään -
- niin millä ihmeen logiikalla lapsi tässä olisi uskonnon uhri?
Sori vaan, mutta tuo takertuminen siihen, että vuonna X ja Y et saanut tahtoasi lävitse ja vieläkin itkettää katsoa valokuvia aiheesta vaikuttaa lähinnä siltä, että parisuhteessa on aivan muut seikat pielessä ja KANAVOIT ahdistuksesi tähän yhteen aiheeseen. Ahdistus voi olla aivan todellista, mutta tuo syy kuulostaa kummalliselta. Paremmin pääset eteenpäin, kuin tutkiskelet itseäsi lisää ja puhut oikeasta asiasta. Jos parisuhteesi ja ELÄMÄSI ei ole mallillaan tällaisen asian tähden, niin kovinpa vähästä sinä horjahdat - sori vaan.
Ja miksi hitossa SINUN olisi pitänyt saada tahtosi lävitse - saatko sinä aina tahtosi lävitse? Vai oletko sinä sellaista herkästi traumatisoituvaa ja uhriutuvaa sorttia? Ainako sitä on mennyt kaikki niinkuin sinä haluat? Synnyttiinkös sitä kultalusikka kitarisoissa?
Mitä jos miehesi olisi taipunut sinun tahtoosi tässä kasteasiassa? Olisiko se sitten ollut oikein? Olisiko sitten miehesi uskonnottomien uhri?
Minä olen kovaksikeitetty ateisti ja odotan vauvaa. Mieheni sen sijaan on kristitty. Olenkin hänelle sanonut, että koska asia on minulle yhdentekevä, saa mieheni päättää kastetaanko vauva vai ei ja että tuleeko ortodoksi vai ev.lut, vai mikä. Koska olen ateisti, en myöskään ajattele, että vauva saa mystisen vesimyrkytyksen siitä vedestä, mitä hänen päähänsä kasteessa valutetaan. Mielestäni koko nimiäis/kasterumba on ihan helvetin rasittavaa, kuten kaikki ankeenvaikeet sukujuhlat ja ne bileet järkätköön, ketä kiinnostaa ja tanssikoot vaikka uugabuugarituaalitanssin, kunhan juovat kahvinsa, syövät leipomani pullat ja LÄHTEVÄT SITTEN KOTIIN. Minä kutsun vauvaani nimeltä jo kohdussa.
Meillä mies on ehdoton ateisti ja minä hänen mukaansa tapakristitty...kompromissinä sain kastaa lapset 4kpl ja sen jälkeen heidät otettiin pois kirkonkirjoista,pointtini oli se, että jos he haluavat joskus rippikouluun ei tarvitse silloin mennä kasteelle,vanhin nyt 17v kävi rippikoulun, koska halusi kummiksi,nuoremmat eivät ole vielä sitä ikää, mutta kaikki ovat koulussa ja elämänkatsomus tunneilla.
Päätös on myös heidän oma kunhan ovat rippikoulu iässä ja muut sellaiset asiat...itselleni asia oli aika samantekevä olisiko ollut nimijuhlat vai ristiäiset,mutta äidilleni kastaminen oli tärkeää ja olen nyt iloinen kun kunnioitin päätöstä koska äitini poistui täältä kovin yllättäen..juhlat olivat pienet ja kotona ja lyhyen kaavan mukaan:)