Apua!
Olen siis aivan neuroottisen ihastunut mieheni kaveriin ja luultavammin hänelläkin on jonkin asteisia tunteita minua kohtaan. Ja me molemmat olemme varattuja. Itse voin sanoa etten elä niin onnellisessa suhteessa koska koko touhu rupeaa maistuu puulta mitä enemmän vuosia tulee mittariin. Olen yrittäny elävöittää kaikella lailla suhdettamme mutta jokapäivä mä rakastan miestäni vain vähemmän. Mutta sitte tuntuu niin pahalta jos ottaisin erot sillä mun mies menis todella alas ja mitää pahaa en hänelle tahdo..Ja sitte taas jos kertoisin totuuden se vois tehä vaikka itsemurhan. Ja enemmän mä oikeastaan sitä satutan kun en kerro..Hankalaa!!
Ja sit sattu tulee tää ihastus hommeli..mille en voi mitää!!Siis tunteet on nii villinä ja se vieläpä tuntuu niin hyvälle ja oikealle olla tähän kyseiseen ihmiseen ihastuksissa.Se on täysin mieheni vastakohta: fiksu, viisas ja komea ja osaa pukeutua.Odotan seuraavaa kertaa millon saan taas nähä ihastukseni ja se on jo paha kun tää ihastus on jatkuvalla syötöllä mielessä. oon yrittäny unohtaa ja unohtaa mutta se ei oo niin helppoo..mä en tiiä itekää mitä seuraavaks.
Olen siis aivan neuroottisen ihastunut mieheni kaveriin ja luultavammin hänelläkin on jonkin asteisia tunteita minua kohtaan. Ja me molemmat olemme varattuja. Itse voin sanoa etten elä niin onnellisessa suhteessa koska koko touhu rupeaa maistuu puulta mitä enemmän vuosia tulee mittariin. Olen yrittäny elävöittää kaikella lailla suhdettamme mutta jokapäivä mä rakastan miestäni vain vähemmän. Mutta sitte tuntuu niin pahalta jos ottaisin erot sillä mun mies menis todella alas ja mitää pahaa en hänelle tahdo..Ja sitte taas jos kertoisin totuuden se vois tehä vaikka itsemurhan. Ja enemmän mä oikeastaan sitä satutan kun en kerro..Hankalaa!!
Ja sit sattu tulee tää ihastus hommeli..mille en voi mitää!!Siis tunteet on nii villinä ja se vieläpä tuntuu niin hyvälle ja oikealle olla tähän kyseiseen ihmiseen ihastuksissa.Se on täysin mieheni vastakohta: fiksu, viisas ja komea ja osaa pukeutua.Odotan seuraavaa kertaa millon saan taas nähä ihastukseni ja se on jo paha kun tää ihastus on jatkuvalla syötöllä mielessä. oon yrittäny unohtaa ja unohtaa mutta se ei oo niin helppoo..mä en tiiä itekää mitä seuraavaks.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirjoituksessasi pisti silmään kun kuvailit ihastuksesi olevan "täysin mieheni vastakohta: fiksu, viisas ja komea ja osaa pukeutua." Pakosti nykyisessä miehessäsi on (ainakin ollut) ko. piirteitä, kun olette kerran yksiin päätyneet :) Tuskin hänessä mitään mainittavampaa vikaa on objektiivisesti katsottuna, taidat vain itse olla kypsynyt suhteeseenne ja valmis jatkamaan matkaa. Tämä ihastus on hyvä pakoreitti. No, eihän siinä mitään pahaa ole...mieti mitä haluat ja toivot elämältäsi jatkossa ja toimi sen mukaan. Nykyiselle miehellesikin olisi varmaan parempi, jos hän saisi jatkaa elämäänsä "sopivamman" kumppanin kanssa.
Sulla on tarve rakastua ja olet löytänyt siihen oivan kohteen - valitettavasti vaan se kohde ei ole nykyinen siippasi.
Toi onkin kai se maailman tavallisin ansa, johon ihminen voi itsensä ajaa. Sen kun vaan menettää toivonsa nykyisen suhteensa suhteen ja hyppää uuteen sitä onnea etsimään. Uusiahan löytää aina kun vaan on kyky ihastua ja hullaantua jostakin.
Jos haluat ja uskallat olla realistinen loppuun saakka, niin aloita tarkastelemalla sitä koko skenaariota, joka sua odottaisi miehesi (ex)kaverin uutena naisystävänä. Yritä kuvitella miten se kahden elämän hajoittamisprosessi kenties muuttaisi teitä molempia siitä mitä te nyt vielä ehjinä olette.
Siihen raunioiseen maisemaan teidän tulisi kyetä rakentamaan jotakin pysyvää vielä sittenkin kun rakastumisen sokeus ja sileä idealistisuus on muutunut karheaksi realismiksi.
Aina se ei ole sen prosessin läpikäymisen arvoista sittenkään. Joskus on rohkeampaa olla hajoittamatta kaikkea maantasalle ja keskittyä vain muuttamaan pienempiä yksityiskohtia itsessään.
Kuin myös.Alkoi vuosia sit kaverillisesti. Tekstareita ja ujuttautumisia yhtä aikaa illan istujaisiin. Viihdyttiin ylipäätään toistemme seurassa. Keskusteltiin syvällisii, asioita joita omat parimme eivät tiedä. Hänestä tuli paras kaverini. Pusut silloin tällöin meni humalan piikkiin. Pari vuotta sitten tunteet syventyivät ja katseen alkoivat ns. kohtailla. Mieheni ehkä tietää jotain. Hänen avokki ( myös ystäväni ) tietää yhteyksistämme.Ja yhdistääkin jo sen heidän parisuhde ongelmiin. Ja toisaalta pallo on mulla ( ehkä ). Mutta ajattelen lapsiani ja miestäni joka ei halua eroa. Ja pelkää tulevaisuuttaan jos niin kävisi. Uhkaillut itsarilla. Niinpä sanoin yhteydet irti koko kaveriin. Menetin siis samalla parhaan ystäväni. Olo nyt aika tyhjä ja yksinäinen. Ehkä joskus voimme olla vielä ihan vain ystäviä. Kunhan itse saan ajatukseni nollattua. Tai sitten joskus kadun syvästi.