Siitäkö on kyse, koska tänään HS jatkaa syömishäiriöiden onnettomasta hoidosta, A5 sivulla on suuri puolen sivun artikkeli aiheesta. Suomessa ei oikeaa hoitoa ole ja nimellistäkin hoitoa vain hyvin harvoille ja valituille yhdessä ainoassa julkisen puolen yksikössä koko maassa, jonne jonot ovat hirvittävän pitkiä. Tilanne on ollut sama ainakin 15 v eli sen ajan kuin olen asiaa seurannut. Koskaan ennen HS ei ole puuttunut asiaan tällä tavalla, nyt jo toisen kerran vähän ajan sisällä eli uuteen hallituksen yritetään ilmeisesti kirjoituksilla vedota.
Palstalla edellinen ketju aiheesta on otsikolla "Huostaanotto ei ole hoitoa syömishäiriöisille."
Huostaanotto ei tietenkään paranna lapsen tilannetta mitenkään, koska tyhjästä on paha nyhjäistä oikeaa apua huostaanoton jälkeenkään. Mutta niin järjettömästi lastensuojelumme toimii, että puuttuva lakisääteinen terveydenhuollon palvelu korvataan hyvin mielellään huostaanotolla.
Palstalla edellinen ketju aiheesta on otsikolla "Huostaanotto ei ole hoitoa syömishäiriöisille."
Huostaanotto ei tietenkään paranna lapsen tilannetta mitenkään, koska tyhjästä on paha nyhjäistä oikeaa apua huostaanoton jälkeenkään. Mutta niin järjettömästi lastensuojelumme toimii, että puuttuva lakisääteinen terveydenhuollon palvelu korvataan hyvin mielellään huostaanotolla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niissäkään maissa, joissa hyvää hoitoa on tarjolla, ei ole pystytty todistamaan nimenomaan vanhempien aiheuttavan lapselle syömisongelmaa. Tämä tiedoksi ja muistutukseksi suomalaisille huostahulluille, joiden mielestä lapsen joka ainut ongelma ja vaiva olisi muka huostaanottoon oikeuttava rikos lasta kohtaan vanhempien taholta. Niin ei todellakaan ole.
Eri asia sitten, jos TODISTETUSTI voidaan osoittaa vanhempien laiminlyöneen lapsen hoidon ja kasvatuksen, ja perhe kieltäytyy sen jälkeen oikeasta avusta.
Mutta suomalaisiin huostaanottoihinhan ei todisteita tarvita, eikä oikeaa tukea ole juuri tarjolla suurimmassa osassa kuntia oli huostaanoton syy olevinaan mikä tahansa. Ja syömishäiriöiden kohdalla sitä ei ole tarjolla koko maassa, silti laittomia huostaanottoja tehdään lasten syömishöiriöiden takia, mikä on suomalaisen huostahysterian yksi hulluuden huippuja.
HS kertoo nyt jo aikuisesta naisesta, joka on sairastanut syömishäiriötä 30 vuotta.
"Minulle sanottiin suoraan, että emme voi auttaa sinua täällä, mene yksityiselle", kertoo nainen.
"Syön kerran viikossa hoitajan seurassa ja tapaan kerran pari kuussa psykiatrista sairaanhoitajaa. Sairaanhoitaja on sanonut, että ei ole perehtynyt syömishäiriöihin."
Tällaista "hoito" on, siis nimellistä apua lasten ja nuortenkin kohdalla. Maan ainoaan Ulfåsa-yksikköön halutaan näissä oloissa nuoria potilaita, mutta vain äärimmäisen harvat pääsevät sinne, kaikki muut jäävät hoitoa vaille tai heille tarjotaan jotain nimellistä "hoitoa" korvikkeeksi sellaisten ihmisten antamana, jota eivät ole mitenkään erikoistuneet syömishäiriöiden hoitoon.
HULLUUDEN HUIPPU ON TÄMÄ niin lapsi- kuin aikuispotilaidenkin kohdalla:
"Jos saisin Hyksistä lääkärintodistuksen, jossa todettaisiin minun tarvitsevan hoitoa, jota julkinen puoli ei pysty tarjoamaan, sosiaalipuoli maksaisi terapiani. Yrityksistäni huolimatta en ole todistusta saanut."
Yksityisestä hoidosta on HS:n haastattelemalle naiselle kertynyt jo 20.000:n euron velat ja lisää tulee koko ajan...
Ei lapsillekaan anneta tuollaista todistusta, koska se olisi selkeä todiste oikeudessa kaupunkia vastaan siitä, että terveydenhoitolain velvoitteet on kunnassa laiminlyöty. Sen sijaan lapsille tehdään mieluummin huostaanotto, että poliitikkojen kasvot säilyisivät maineeltaan koskemattomina - vanhempien maineestahan ei mitään väliä ole, se on tuhansien kohdalla painettu lokaan laittomalla huostaanotolla viimeisen 20 vuoden aikana.
Eikä oikeaa hoitoa takaa huostaanottokaan, ei ainakaan syömishäiriön kohdalla, koska sitä ei ole Suomessa tarjolla.
Anoreksiasta on varmaan monille tuttukin kirja "Tapa minut äiti". Ko kirjassa ei ole huostanpelkoa, onhan perhe hyvin toimeentuleva...mutta kun on kyse näin vakavasta sairaudesta, niin on törkeää että nykyisin tavisperheen sairas lapsi otetaan psykiatrisin perustein pois tuttujensa luota.
http://www.teos.fi/fi/kirjat/index.php?sub=2&id=204
"Psykiatrisessa sairaalassa Katarina menee yhä huonompaan kuntoon ja käy ilmi, että sairaalan tarjoama hoito ei auta. Syvästi ahdistunut tyttö luulee, että ruoka tappaa hänet.
Katarinan pelastukseksi koituu ruotsalainen anoreksiaklinikka, jossa keskitytään syömisen opetteluun. Siellä hän syö itse ensimmäistä kertaa lähes vuoteen – yhden maissinjyvän."
------ ko kirjasta löytyy aika paljon kuuklettamalla....myös esim:
http://www.pietarsaarensanomat.fi/story.aspx?storyID=21366
"Marianne Käckon mielestä Suomen anoreksiatilastot ovat virheelliset, sillä moni syömishäiriö kirjataan masennukseksi. Hänestä syömähäiriö tarvitsee omanlaisensa hoidon, jossa masennus on väärä diagnoosi."
-Ja kyllä ton hoitamisen pitää kuulua jo perusturvan takia julkisiin menoihin!!!
Rehellisyyttä viranomaisilta ja poliitikoilta näissä asioissa tarvittaisiin!
Siitä hyötyisivät kaikki potilaat.
Mutta nimenomaan sitä vastuuhenkilöiltä puuttuu.
Julkisella puolella ei ole apua, mutta nimellinen apu valehdellaan oikeaksi avuksi, IHAN KUIN LASTENSUOJELUSSAKIN.
Sossut eivät rohkene puhua puutteista ja väärinkäytöksistä suoraan julkisuudessa, koska rikoksiin syyllistynyt kuntatyönantaja ei katsoisi sitä hyvällä. Sama lienee HS:n haastattelema julkisen puolen lääkärikin, joka yrittää ja yrittää selittää asiat parhain päin, siinä kuitenkaan onnistumatta ainakaan niiden silmissä, jotka asioiden todellisesta tilasta ovat varsin hyvin tietoisia.
EU:n asettaman työryhmän selvitys syömishäiriöistä ja niiden syistä.
Olemmeko Suomessa ajan tasalla?
Lue lisää.
http://web4health.info/fi/answers/ed-causes-overview.htm
---