… ja vielä hieman Irakgatesta!
Tervehdys Oulusta! Sukua oli koolla runsaasti ja juhlahenki arvokas mutta leppoisa. Eikä paljon puhuttu politiikkaa, vaikka varmaan lähes kaikkien puolueiden kannatusta oli edustettuna. Suvussani on ainakin ollut myös kommunisteja. Vasemmistoliiton oululainen varapuheenjohtaja Martti Korhonen ei kuitenkaan kuulu sukuun, sen sijaan (entinen) kepulainen Paltamon Melalahdesta syntyisin oleva Keijo Korhonen on kaukaista sukua. Kainuussa minunkin juureni ovat.
Pienemmässä piirissä minulla oli ilo esitellä mukanani ollutta Irakgate-kirjaa. Hyvänä ja todenmukaisena sitä pidettiin, ja moni aikoi sen hankkia ja lukea. Jopa eräs kepulaiseksi arvelemani pikkuserkkuni yhtyi näkemyksiin kirjasta ja Jäätteenmäen toilailujen tyhmyydestä. Palkitsimme hänet kehumalla joukolla Matti Vanhasta. Myös kokoomuksen uuden puoluejohtajan valinta tuli hieman puheenaiheeksi, kun minuakin reippaasti vanhempi eläkkeellä oleva metsänhoitaja ei tuntunut olevan tyytyväinen ”nuoren pojanklopin” valitsemisesta tehtävään. Me muut koetimme hieman Kataista puolustella. Tieto kylmän sodan voittaja Ronald Reaganin kuolemasta kirvoitti muutaman myönteisen puheenvuoron hänestä, samoin Yhdysvaltojen ja Ranskan ystävyyden lämmittäminen Normandian maihinnousun vuosipäivänä pantiin tyytyväisin mielin merkille.
Minä luin matkalla tuon mainitun kirjan loppuun, tänään paluumatkalla lentokoneessa viimeiset sivut. Kyllä on todella mainio kirja. Niin jännittävä, että odottaa, että koska murha tapahtuu ja kenet murhataan. Ja kuitenkin niin tosi; siitä ei jää pienintäkään epäilystä; niin hyvin Ervasti kerii auki koko vyyhdin!
Tekisi mieleni referoida tuo mainio kirja tässä läpeensä, mutta kun se ei ole mahdollista, kehotan vain: hankkikaa kirja ja lukekaa; nautitte siitä! Ja kirjan luettuanne tiedätte, mitä tapahtui ja miksi! Kirja on palkitseva lukunautinto myös niille kepulaisille, joilla on hieman henkistä vahvuutta ja halu tietää totuus.
Pieniä referointeja kirjasta haluan kuitenkin vielä esitellä. Tähän minut inspiroi Petri Rissanen matkani aikana tulleella vastineellaan "vanhassa" ketjussa "Irakgate-kirja ilmestynyt". Keskityn tässä vain pariin eri tilanteeseen. Ensiksi hallitusneuvotteluvaiheista:
Jäätteenmäkeä vaivasi suunnattomasti se, kun Lipponen panttasi tietoa siitä, tuleeko hän mukaan hallitukseen vai ei. Jäätteenmäki koetti olla mielin kielin Lipposelle saadakseen tämän mukaa, sillä aivan oikein hän pelkäsi, että sivuun jäävä Lipponen olisi hänelle suurempi vaara kuin hallitukseen sitoutettu. Toistuvasti Jäätteenmäki hoki, että hän ei halua muistella menneitä, ja toivoi sitä samaa muiltakin. Jäätteenmäkeä kiusasi myös se, että Lipponen oli ollut vaalien äänikuningas 26 382 äänellä, kun hän itse oli saanut ”vain” 15 637 ääntä. Se oli kuitenkin riittänyt vetämään perässään eduskuntaan pienimmällä äänimäärällä 1603 ääntä saaneen Pertti Salovaaran. Mutta kun Tanja Karpelakin oli saanut 19 401 ääntä, se kiusasi Jäätteenmäkeä. Hän joutui nyt luovuttamaan Mari Kiviniemelle jo luvatun ministerinpaikan Karpelalle. Ja nyt tuli Kiviniemelle itku silmään.
Annelille oli tärkeintä päästä pääministeriksi. Ei hän ollut niin vahva substanssissa, keskustan neuvottelutiimin jäsen muistelee. Kaikki keskeiset riidat hävittiin. Tuntui siltä, kuin Annelilla olisi ollut joku kumma tarve koko ajan hyvittää demareita. Punamultahallitus syntyi Annelista riippumatta, toinen puolueveteraani sanoo. Kun asiat eivät edenneet, Anneli tuli komentelemaan, mutta ei hänellä ollut mitään uskottavuutta. Kaikki vain katsoivat vaivaantuneina toisiaan. Vanhanen johti kepun ryhmää – jos nyt joku ylipäätänsä johti, keskustavaikuttaja kertoo.
Esimerkkinä juonen jännittävästä etenemisestä pätkä siitä, kun Ilta-Sanomat oli päässyt vuodon jäljille ja saanut tuon paljon paljastavan pöytäkirjan haltuunsa ja toimittaja Mika Lehto oli siitä selvää saadakseen juossut päivän Jäätteenmäen kintereillä hänen Viron vierailullaan ja viimein saanut tämän hetkeksi kiinni:
Lehto kysyi: mitä papereita vilautitte television toimittajille vaalitentin jälkeen? Pääministeri ilmoitti, ettei hän halua enää jankuttaa asiasta. – Minulla ei ole ollut salaisia muistioita. Lehto ei antanut periksi. Kuinka on mahdollista, että siteerasitte salaisista muistioista sanatarkat lainaukset sitaatteineen ja välimerkkeineen nettisivuillanne ennen kuin paperit vuosivat lehdistölle? – Minulla on kaksi korvaa. Kuulevatko ne välimerkitkin? – Minulla on kaksi korvaa. Näin kuultiin jälleen tuo aiemminkin kuultu ja myöhemmin paljon siteerattu lause. Tämän jälkeen toimittaja näki pääministeristä vain tyylikkään jakkupuvun selkämyksen.
Kirjassa kerrotaan kaikki tapahtumat seikkaperäisesti, aikajärjestyksessä edeten. Kerrotaan myös, miten Ilta-Sanomat sai tuon kokouspöytäkirjan, joka todisti Jäätteenmäellä olleen salaisia dokumentteja, ja miten valhe toisensa jälkeen alkoi paljastua ja miten Jäätteenmäki yritti pyristellä niistä irti. Virosta palatessaan Jäätteenmäki piti tiedotustilaisuuden lentoaseman VIP-tiloissa. Suora sitaatti kirjasta: ”Alkoi varttitunnin lehdistötilaisuus, jonka aikana pääministeri ylitti kaikki siihenastiset ennätykset mitä tulee kiertelyyn, kaarteluun ja suoranaiseen harhauttamiseen”. Kokouspöytäkirjasta, jossa oli hänen allekirjoituksensa, Jäätteenmäki sanoi: ”Haluan vain korostaa, että en ole koko pöytäkirjaa nähnyt, minä en ole lukenut pöytäkirjaa… pöytäkirjaa ei ole tarkistettu…en ole nähnyt pöytäkirjaa..jne…” lopulta täysin sanoihinsa seoten. Toimittaja Kallionpää kysyi häneltä: ”Rouva pääministeri, oletteko te tämän asian kohdalla aina puhunut totta?” Jäätteenmäki sanoi toisen paljon siteeratun lauseensa: ”Yritän puhua niin totta kuin voin.” Ei hän tuotakaan lausetta sanonut ensimmäistä eikä tuolloin vielä viimeistäkään kertaansa. Mutta kiemurtelu oli jo nyt turhaa.
Kun eräs puolueen pohjalaisedustaja katsoi puheenjohtajan selittelyjä illan televisiouutisista, hänen oli pakko huutaa vaimonsakin television ääreen: Tuu kattoon! Nyt tuli Annelille noutaja!
Edelleen jokseenkin suorana lainauksena kirjasta: Puoluesihteeri Eero Lankia oli saanut Jäätteenmäen kiemurtelusta tarpeekseen. Eduskunnassa toimittajamuurin edessä hän ampui suoralta kädeltä alas väitteen, että Jäätteenmäen allekirjoitus pöytäkirjassa ei olisi aito. – Ei meillä ole tapana toisten nimiä kirjoitella, hän sanoi. Puoluesihteeri oli kyllästynyt jatkuvaan selittelyyn ja muisti poliitikon koetellun pelastusohjeen: jos mikään muu ei auta, kokeile totuutta! Koska Jäätteenmäki tuntui kantavan huolta vain omasta poliittisesta tulevaisuudestaan, Lankia tarttui tuuliajolla ajelehtivan puolueensa ruoriin ja kurssi muuttui toiseksi kuin puheenjohtajalla, joka näytti väistämättä kyntävän kohti karikoita.
Kun Ervasti kuvaa pääministerin 10.6.2003 valtioneuvoston juhlahuoneistossa Königstedtin kartanossa toimittajille pitämää vastaanottoa, lukija tuntee syvää myötätuntoa Jäätteenmäkeä kohtaan, vaikka hän ei hyväksyisi hänen arvottomia tekojaan. Jäätteenmäki on päivällä kutsuttu seuraavakasi päiväksi poliisikuulusteluun ja hän tietää paljastuvansa. Risto Volanen on jo hänen pyynnöstään käynyt sanomassa Martti Manniselle, että Jäätteenmäki joutuu paljastamaan hänen osuutensa ja Jäätteenmäki tietää tuohon tapaamiseen sisältyneen dramatiikan. Tuossa tiedotustilaisuudessa Jäätteenmäki pystyy urhoollisesti peittämään sisällään myllertävän, joskaan ei pysty juuri seurustelemaan toimittajien kanssa.
Ervasti kertoo, että kun Ilta-Sanomat jo tiesi vuotajan ja miten kaikki oli tapahtunut, lehden johto ei silti tahtonut jaksaa uskoa siihen tarpeeksi voidakseen julkaista kaiken. Ervasti sanoo: ”Suoranainen valehtelu on suomalaisessa politiikassa loppujen lopuksi harvinaista. Kun sellaiseen joskus törmää, kokeneinkin poliittinen toimittaja hämmentyy.”
Kirjan luettuaan täytyy Ervastin tavoin todella hämmästellä sitä, miten vitkastellen ja leväperäisesti poliisi toimi Jäätteenmäen osalta juttua tutkiessaan. Ja miksi kaikessa juoninnassa avainasemassa ollut Jäätteenmäen lähin avustaja Timo Laaninen jätettiin täysin rauhaan, kokonaan kuulematta. Tässäpä olisi mainio aihe salaliittoteorioita harrastaville! Tarttukaa tähän kepulaiset, teillä on siihen rutiinia!
Ovelan juonen Jäätteenmäki punoi pääminiteriksi päästäkseen. Tietysti Jäätteenmäki tiesi toimivansa vastoin parempaa tietoaan, mutta väliäkö sillä, kun juoni toimi. Tiheäsilmäisen valheiden verkon Jäätteenmäki avustajineen punoi myös selviytyäkseen, mutta verkko vangitsi kutojansakin. Mikä voitto totuudelle! Miten hänen pälkähästä pääsemisensä olisikaan rapauttanut poliitikkojemme uskottavuutta kansan silmissä! Ja millaista vahinkoa hän olisi uutta uskoa pelastumisestaan saatuaan vielä aiheuttanut, jos olisi saanut jatkaa paikallaan! Ja nyt hän on menossa EU-parlamenttiin Suomea edustamaan! Ristikäämme kaikki kätemme, ja toivokaamme, että hänen ”maineensa” olisi kulkenut hänen edellään niin ettei hän saisi vaikutusvaltaa liberaaliryhmässään. Se olisi parhaaksi EU:lle, Suomelle, Keskustalle ja myös itselleen Annelille, jonka halu valtaan on osoittautunut kohtalokkaasti suuremmaksi kuin hänen vastuullisuutensa sen käyttämiseen.
K.K.Korhonen
Tervehdys Oulusta! Sukua oli koolla runsaasti ja juhlahenki arvokas mutta leppoisa. Eikä paljon puhuttu politiikkaa, vaikka varmaan lähes kaikkien puolueiden kannatusta oli edustettuna. Suvussani on ainakin ollut myös kommunisteja. Vasemmistoliiton oululainen varapuheenjohtaja Martti Korhonen ei kuitenkaan kuulu sukuun, sen sijaan (entinen) kepulainen Paltamon Melalahdesta syntyisin oleva Keijo Korhonen on kaukaista sukua. Kainuussa minunkin juureni ovat.
Pienemmässä piirissä minulla oli ilo esitellä mukanani ollutta Irakgate-kirjaa. Hyvänä ja todenmukaisena sitä pidettiin, ja moni aikoi sen hankkia ja lukea. Jopa eräs kepulaiseksi arvelemani pikkuserkkuni yhtyi näkemyksiin kirjasta ja Jäätteenmäen toilailujen tyhmyydestä. Palkitsimme hänet kehumalla joukolla Matti Vanhasta. Myös kokoomuksen uuden puoluejohtajan valinta tuli hieman puheenaiheeksi, kun minuakin reippaasti vanhempi eläkkeellä oleva metsänhoitaja ei tuntunut olevan tyytyväinen ”nuoren pojanklopin” valitsemisesta tehtävään. Me muut koetimme hieman Kataista puolustella. Tieto kylmän sodan voittaja Ronald Reaganin kuolemasta kirvoitti muutaman myönteisen puheenvuoron hänestä, samoin Yhdysvaltojen ja Ranskan ystävyyden lämmittäminen Normandian maihinnousun vuosipäivänä pantiin tyytyväisin mielin merkille.
Minä luin matkalla tuon mainitun kirjan loppuun, tänään paluumatkalla lentokoneessa viimeiset sivut. Kyllä on todella mainio kirja. Niin jännittävä, että odottaa, että koska murha tapahtuu ja kenet murhataan. Ja kuitenkin niin tosi; siitä ei jää pienintäkään epäilystä; niin hyvin Ervasti kerii auki koko vyyhdin!
Tekisi mieleni referoida tuo mainio kirja tässä läpeensä, mutta kun se ei ole mahdollista, kehotan vain: hankkikaa kirja ja lukekaa; nautitte siitä! Ja kirjan luettuanne tiedätte, mitä tapahtui ja miksi! Kirja on palkitseva lukunautinto myös niille kepulaisille, joilla on hieman henkistä vahvuutta ja halu tietää totuus.
Pieniä referointeja kirjasta haluan kuitenkin vielä esitellä. Tähän minut inspiroi Petri Rissanen matkani aikana tulleella vastineellaan "vanhassa" ketjussa "Irakgate-kirja ilmestynyt". Keskityn tässä vain pariin eri tilanteeseen. Ensiksi hallitusneuvotteluvaiheista:
Jäätteenmäkeä vaivasi suunnattomasti se, kun Lipponen panttasi tietoa siitä, tuleeko hän mukaan hallitukseen vai ei. Jäätteenmäki koetti olla mielin kielin Lipposelle saadakseen tämän mukaa, sillä aivan oikein hän pelkäsi, että sivuun jäävä Lipponen olisi hänelle suurempi vaara kuin hallitukseen sitoutettu. Toistuvasti Jäätteenmäki hoki, että hän ei halua muistella menneitä, ja toivoi sitä samaa muiltakin. Jäätteenmäkeä kiusasi myös se, että Lipponen oli ollut vaalien äänikuningas 26 382 äänellä, kun hän itse oli saanut ”vain” 15 637 ääntä. Se oli kuitenkin riittänyt vetämään perässään eduskuntaan pienimmällä äänimäärällä 1603 ääntä saaneen Pertti Salovaaran. Mutta kun Tanja Karpelakin oli saanut 19 401 ääntä, se kiusasi Jäätteenmäkeä. Hän joutui nyt luovuttamaan Mari Kiviniemelle jo luvatun ministerinpaikan Karpelalle. Ja nyt tuli Kiviniemelle itku silmään.
Annelille oli tärkeintä päästä pääministeriksi. Ei hän ollut niin vahva substanssissa, keskustan neuvottelutiimin jäsen muistelee. Kaikki keskeiset riidat hävittiin. Tuntui siltä, kuin Annelilla olisi ollut joku kumma tarve koko ajan hyvittää demareita. Punamultahallitus syntyi Annelista riippumatta, toinen puolueveteraani sanoo. Kun asiat eivät edenneet, Anneli tuli komentelemaan, mutta ei hänellä ollut mitään uskottavuutta. Kaikki vain katsoivat vaivaantuneina toisiaan. Vanhanen johti kepun ryhmää – jos nyt joku ylipäätänsä johti, keskustavaikuttaja kertoo.
Esimerkkinä juonen jännittävästä etenemisestä pätkä siitä, kun Ilta-Sanomat oli päässyt vuodon jäljille ja saanut tuon paljon paljastavan pöytäkirjan haltuunsa ja toimittaja Mika Lehto oli siitä selvää saadakseen juossut päivän Jäätteenmäen kintereillä hänen Viron vierailullaan ja viimein saanut tämän hetkeksi kiinni:
Lehto kysyi: mitä papereita vilautitte television toimittajille vaalitentin jälkeen? Pääministeri ilmoitti, ettei hän halua enää jankuttaa asiasta. – Minulla ei ole ollut salaisia muistioita. Lehto ei antanut periksi. Kuinka on mahdollista, että siteerasitte salaisista muistioista sanatarkat lainaukset sitaatteineen ja välimerkkeineen nettisivuillanne ennen kuin paperit vuosivat lehdistölle? – Minulla on kaksi korvaa. Kuulevatko ne välimerkitkin? – Minulla on kaksi korvaa. Näin kuultiin jälleen tuo aiemminkin kuultu ja myöhemmin paljon siteerattu lause. Tämän jälkeen toimittaja näki pääministeristä vain tyylikkään jakkupuvun selkämyksen.
Kirjassa kerrotaan kaikki tapahtumat seikkaperäisesti, aikajärjestyksessä edeten. Kerrotaan myös, miten Ilta-Sanomat sai tuon kokouspöytäkirjan, joka todisti Jäätteenmäellä olleen salaisia dokumentteja, ja miten valhe toisensa jälkeen alkoi paljastua ja miten Jäätteenmäki yritti pyristellä niistä irti. Virosta palatessaan Jäätteenmäki piti tiedotustilaisuuden lentoaseman VIP-tiloissa. Suora sitaatti kirjasta: ”Alkoi varttitunnin lehdistötilaisuus, jonka aikana pääministeri ylitti kaikki siihenastiset ennätykset mitä tulee kiertelyyn, kaarteluun ja suoranaiseen harhauttamiseen”. Kokouspöytäkirjasta, jossa oli hänen allekirjoituksensa, Jäätteenmäki sanoi: ”Haluan vain korostaa, että en ole koko pöytäkirjaa nähnyt, minä en ole lukenut pöytäkirjaa… pöytäkirjaa ei ole tarkistettu…en ole nähnyt pöytäkirjaa..jne…” lopulta täysin sanoihinsa seoten. Toimittaja Kallionpää kysyi häneltä: ”Rouva pääministeri, oletteko te tämän asian kohdalla aina puhunut totta?” Jäätteenmäki sanoi toisen paljon siteeratun lauseensa: ”Yritän puhua niin totta kuin voin.” Ei hän tuotakaan lausetta sanonut ensimmäistä eikä tuolloin vielä viimeistäkään kertaansa. Mutta kiemurtelu oli jo nyt turhaa.
Kun eräs puolueen pohjalaisedustaja katsoi puheenjohtajan selittelyjä illan televisiouutisista, hänen oli pakko huutaa vaimonsakin television ääreen: Tuu kattoon! Nyt tuli Annelille noutaja!
Edelleen jokseenkin suorana lainauksena kirjasta: Puoluesihteeri Eero Lankia oli saanut Jäätteenmäen kiemurtelusta tarpeekseen. Eduskunnassa toimittajamuurin edessä hän ampui suoralta kädeltä alas väitteen, että Jäätteenmäen allekirjoitus pöytäkirjassa ei olisi aito. – Ei meillä ole tapana toisten nimiä kirjoitella, hän sanoi. Puoluesihteeri oli kyllästynyt jatkuvaan selittelyyn ja muisti poliitikon koetellun pelastusohjeen: jos mikään muu ei auta, kokeile totuutta! Koska Jäätteenmäki tuntui kantavan huolta vain omasta poliittisesta tulevaisuudestaan, Lankia tarttui tuuliajolla ajelehtivan puolueensa ruoriin ja kurssi muuttui toiseksi kuin puheenjohtajalla, joka näytti väistämättä kyntävän kohti karikoita.
Kun Ervasti kuvaa pääministerin 10.6.2003 valtioneuvoston juhlahuoneistossa Königstedtin kartanossa toimittajille pitämää vastaanottoa, lukija tuntee syvää myötätuntoa Jäätteenmäkeä kohtaan, vaikka hän ei hyväksyisi hänen arvottomia tekojaan. Jäätteenmäki on päivällä kutsuttu seuraavakasi päiväksi poliisikuulusteluun ja hän tietää paljastuvansa. Risto Volanen on jo hänen pyynnöstään käynyt sanomassa Martti Manniselle, että Jäätteenmäki joutuu paljastamaan hänen osuutensa ja Jäätteenmäki tietää tuohon tapaamiseen sisältyneen dramatiikan. Tuossa tiedotustilaisuudessa Jäätteenmäki pystyy urhoollisesti peittämään sisällään myllertävän, joskaan ei pysty juuri seurustelemaan toimittajien kanssa.
Ervasti kertoo, että kun Ilta-Sanomat jo tiesi vuotajan ja miten kaikki oli tapahtunut, lehden johto ei silti tahtonut jaksaa uskoa siihen tarpeeksi voidakseen julkaista kaiken. Ervasti sanoo: ”Suoranainen valehtelu on suomalaisessa politiikassa loppujen lopuksi harvinaista. Kun sellaiseen joskus törmää, kokeneinkin poliittinen toimittaja hämmentyy.”
Kirjan luettuaan täytyy Ervastin tavoin todella hämmästellä sitä, miten vitkastellen ja leväperäisesti poliisi toimi Jäätteenmäen osalta juttua tutkiessaan. Ja miksi kaikessa juoninnassa avainasemassa ollut Jäätteenmäen lähin avustaja Timo Laaninen jätettiin täysin rauhaan, kokonaan kuulematta. Tässäpä olisi mainio aihe salaliittoteorioita harrastaville! Tarttukaa tähän kepulaiset, teillä on siihen rutiinia!
Ovelan juonen Jäätteenmäki punoi pääminiteriksi päästäkseen. Tietysti Jäätteenmäki tiesi toimivansa vastoin parempaa tietoaan, mutta väliäkö sillä, kun juoni toimi. Tiheäsilmäisen valheiden verkon Jäätteenmäki avustajineen punoi myös selviytyäkseen, mutta verkko vangitsi kutojansakin. Mikä voitto totuudelle! Miten hänen pälkähästä pääsemisensä olisikaan rapauttanut poliitikkojemme uskottavuutta kansan silmissä! Ja millaista vahinkoa hän olisi uutta uskoa pelastumisestaan saatuaan vielä aiheuttanut, jos olisi saanut jatkaa paikallaan! Ja nyt hän on menossa EU-parlamenttiin Suomea edustamaan! Ristikäämme kaikki kätemme, ja toivokaamme, että hänen ”maineensa” olisi kulkenut hänen edellään niin ettei hän saisi vaikutusvaltaa liberaaliryhmässään. Se olisi parhaaksi EU:lle, Suomelle, Keskustalle ja myös itselleen Annelille, jonka halu valtaan on osoittautunut kohtalokkaasti suuremmaksi kuin hänen vastuullisuutensa sen käyttämiseen.
K.K.Korhonen
Vastaukset 25
Vanhimmat
Jälleen kerran asetit sanasi oikein niin sukulaisten kuin poliittisten toimijoidenkin suhteen.
Sukujuhlat järjestettiin paikallisella työväentalolla, ei porvarillisessa puutarhassa. Kokoomuslaisetkin tarinassa olivat väärään osoitteeseen eksyviä jo unohdettuja perussuomalaisia.
Kuten sanoin, suvussani on ollut kommunistejakin, mutta myös kepulaisia ja kokoomuslaisia. Valtaosa niistä, jotka vielä ovat suvun vanhoilla alueilla Sotkamossa, Valtimolla, Paltamossa ja muissa maalaiskunnissa, lienee kepulaisia. Kajaanissa ja Oulussa asuvissa on julkikokoomuslaisia, mutta ehkä vasemmistoliittolaisia ja kepulaisiakin. Mutta kun suurin osa suvusta - kuten minunkin nuoremmat sisarukseni (jotka eivät ole Korhosia, vaan äitini isäni kaatumisen jälkeen solmimasta uudesta avioliitosta) - on hajaantunut ympäri Suomen, niin valtaosa heistä on valistunut demareiksi. Ei tämä ole erityisen poliittinen suku, eikä me keskenämme juuri koskaan politiikasta puhuta.
Kysymyksessä ei ollut varsinainen sukukokous, vaan kokoonnuimme parinkin suvun jäsenen merkkipäivien tiimoilta. Yhteinen iltajuhla oli ravintolassa, mutta muuten tukeuduimme yksityiskoteihin ja jotkut olivat majoittuneet hotelliinkin.
Olet tosi naivi tyyppi. Tämän päivän teiniä naurattaa. Olet kuin 50-luvun poikakirjoista repäisty. Sinänsä hassu ja harmiton hölmö.
Mutta yksi pyyntö: Älä ala selvittää näitä sukujuuriasi täällä verkossa, joudumme häpeään me vähän fiksummat korhoset.
>>joudumme häpeään me vähän fiksummat korhoset
Irak-gate -kirja sattui ilmestymään sopivasti juuri vaalien alla, muka vahingossa. Ihan kuin elintarvikekioski Lipposelle eduskuntavaalien alla. Miksiköhän demarit eivät ikinä joudu tilille(no jaa joku naikkonen aina silloin tällöin uhrataan Lipposen pelastamiseksi) tekemisistään ja sanomisistaan?
Kysymyksen voisi asetella toisinkin: miksi Erkon pulju (siis esim. Hesari ja Ilta-Sanomat, jonka pikkupomona häärii Ervasti) niin kritiikittömästi palvoo SDP:n ylivaltaa Suomen politiikassa? Mitä palveluksia SDP on tehnyt Erkolle? Mitä pahaa Keskusta on tehnyt Erkolle? Johtavina median mielipidevaikuttajina Hesarilla ja Iltiksellä on mielettömästi valtaa.
Demareilla on enemmän valtaa Suomessa kuin heillä ääniosuutensa puolesta kuuluisi olla. Yksi syy siihen saattaa olla tämä median ja politiikan epäpyhä allianssi. Lipponen ja Berlusconi saattavat olla yllättävän samanlaisia valtansa pönkittämiseen keinoja hakiessaan.
Tärkeä kysymys jää edelleen leijumaan: mitä Sanoma oy saa vastalahjaksi SDP:n vallan pönkittämisestä ja SDP:lle kiusallisten tahojen nujertamisesta? Vastauksen paljastajalle kuuluisi ehdottomasti Suomen Kuvalehden journalistipalkinto, ei tälle Pekka Ervastille, joka ei ole pätevä lehtimies.
p.s. Suomen Kuvalehden välissä oli kokoomuksen EU-vaalimainos. Olisin muuten ostanut irtonumeron.
Kehoittaisin kertomaan minkä hyvänsä(?)keskustan linjan, mikä on uskottava? Kepulogiikka mielestäni perustuu Kantin ajatteluun: "minä, perheenjäsenet, sukulaiset, kaupunkilaiset(kuntalaiset), kaikki pahat.
Ilta - Sanomat heiluu vähemmän.
Anneli Jäätteenmäki oli ilmoittanut julkaisevansa oman vaalikirjansa ennakkoäänestys päiväksi; ei hetkeäkään ennen sitä, koska muutoin kirja vuotaisi vastapuolelle ja ne ehtisivät kommentoimaan kirjan puhki, jolloin se menettäisi vaalitehonsa. Samalla julkisuuden laimeneminen ei yltäisi vaaleihin asti.
Koska tämä tieto vuoti - niin kuin Keskustassa aina - myös SDPlle ja kun Jäätteenmäen oli asiasta tehtävä julkisuuttakin Iltalehdessä, päätti Sanoma lähteä vastahyökkäykseen vastavalkean sytyttämisellä.
Ervasti jäi palkalliselle lomalle ja kirjoitti asiasta sen, mikä jo oli ollut julkisuudessa, jotta ei tulisi paljastaneeksi lähteitään enempää.
Teoksen kustantajaksikin valittiin Gummerus, vaikka Helsingin Sanomat olisi voinut kustantaa kirjan SDPlle vaalikirjaksi vaikka ilmaiseksi.
Irakgate on siis panssarinyrkkiä Anneli Jäätteenmäen ilmoitetulle vaalikirjalle, mitä ei koskaan ilmestynytkään.
Laaniselta ja Melleriltä meni siis jo sisu kaulaan tai sitten Vanhanen ja Pekkarinen ovat kieltäneet enää kampanjoimasta kaikkein oleellisimmalla asialla, millä he itse pääsivät ministeriksi 6 000 äänen kaulalla, minkä Keskusta sai hopealle tulleeseen SDPhen nähden.
"Mikään ei ole ilmaista".
Tässä yksi fakta.
Siis mitä SDP ja myös Kokoomusdemarit saavat tästä palvelusta?
Olen vahvasti jo kauan epäillyt jonkinlaista korruptiota. Muusta tässä ei voi olla kysymys. Olisi mielenkiintoista lähteä selvittämään tätä asiaa. Juuria myöten. Ei yksikään "rahamies" tee pelkästä "aatteenpalosta" tällaista. Siitä täytyy olla jonkinlaista taloudellista hyötyä.
Mikä se hyöty on?
>> Tärkeä kysymys jää edelleen leijumaan: mitä Sanoma oy saa vastalahjaksi SDP:n vallan pönkittämisestä ja SDP:lle kiusallisten tahojen nujertamisesta?
...uskoa totuuteen?
>> Olen vahvasti jo kauan epäillyt jonkinlaista korruptiota. Muusta tässä ei voi olla kysymys. Olisi mielenkiintoista lähteä selvittämään tätä asiaa. Juuria myöten. Ei yksikään "rahamies" tee pelkästä "aatteenpalosta" tällaista. Siitä täytyy olla jonkinlaista taloudellista hyötyä.
Kun liikenneministeri Tuula Linnainmaa (kok.) oli myöntämässä Radio Luxemburgin rahoittamalle Markus Leikola Ruutu A4:lle televisiokanavalupaa, tuli yht´äkkiä SDP väliin ja myönsi luvan Sanomalle.
Tähän loppui SDPn perinteinen kanta Yleisradion ensisijaisuudesta. Sanoma maksaa suosituimmuusasemansa SDPlle hyvänä journalismina, millaista Pekka Ervastikin esitää.
Kokdem ei pysy koossa kuin marxilaisella luokkavihalla ja Venäjän pelottelulla.
Mikäpä minä olen Erkkojen puolesta puhumaan, mutta kun he itse tuskin vaivautuvat sitä tekemään, sanon sanasen, en niinkään Erkkojen, kuin vapaan, puolueettoman tiedonvälityksen periaatteen puolesta:
Kun Eero Erkko perusti HS:n edeltäjän Päivälehden, teki hän se nimenomaan vakaumuksesta puolueettoman tiedon levittämisen tarpeellisuuteen. Vakaumuksensa mukaisesti hän toimi niin, että sortokausien aikana lehti oli usein toimituskiellossa. Samaa puolueettomuutta noudattava linja jatkui lehdessä myös vapaussodan aikana, jolloin Helsinki oli punaisten vallassa. Ja taas oli lehti toimituskiellossa.
Helsingin Sanomat ovat jatkaneet tuota perustajan vakaumuksellista linjaa nyt jo kolmessa omistajasukupolvessa. Kun Urho Kekkonen oli saanut yleisradion, "Repo-radion" täysin hallintaansa ja sensuurin alle ja kun näin oli tapahtunut niin oikeisto- kuin vasemmistolehtienkin suhteen ("Simppa" oli saanut lähteä Demarista, M.o.t. Uudesta Suomesta jne..) niin Hesari vain jatkoi pystypäin totuuden puolustajana.
Kekkonen yritti saada potkut toimittaja Lauri Karenille, mutta ei siinä onnistunut. Kun lehti oli ottanut Uudesta Suomesta potkitun M.o.t:n palvelukseensa ja lehti teki Kekkosen NL:n matkalta asiallisia juttuja, joissa kylläkään ei ollut Kekkosen kuvia eikä paljon hänen sanomisiaankaan, niin Kekkosen oli todettava, että valtakunnassa oli yksi linnake, jolle hänkään ei voi mitään. Sen jälkeen Kekkonen oli aivan asiallinen lehteen päin ja lehti häneen päin.
Niin, ei se Yleisradiokaan ole enää entisensä, kun sen johto on parlamentaristen voimasuhteiden mukainen. Kyllä peli on mennyt kieroksi.
>> Kokdem ei pysy koossa kuin marxilaisella luokkavihalla ja Venäjän pelottelulla.
Onko se poliittisesti värittynyt kuva tapahtuneesta, vai...
Ainakin tällä seudulla herätti erittäin suurta hämmennystä ja ihmettelyä nimenomaan Demaleirissä se tidotustilaisuus jonka Lipponen piti joulukuussa 2002 palattuaan Amerikasta. Hesarikin aluksi totesi Lipposen toimineen väärin, mutta ei mennyt kuin muutama päivä, niin se oli Hesarin mielestä jo ihan normaalia että Lipponen lupasi lähteä "sotaan" Irakia vastaan. Siis jälkien siivoojaksi, mutta osaksi sotatoimia. Jos Lipposen lupaus olisi toteutunut nyt olisi suomalaisia siellä sotimassa, ns. humanitaarisesti, mutta sotatoimissa kuitenkin, niin kuin siellä on ne jotka lähtivät.
Luepa se kirja, Kuikan huuto. Se avaa silmiä.
Väität siis että Erkon team on niin atteenpalon vallassa että tekee näitä asioita siitä. Höh, tuskin. Erkolla ja kumppaneilla tahto rikastua entisestäänkin, joten siitä tässä on kysymys. Tapahtuu se Demareiden maksamana, tai muuten. Mutta jotakin ISOA korvausta tämä tiimi saa tästä. Siis mitä?
"Jopa eräs kepulaiseksi arvelemani pikkuserkkuni yhtyi näkemyksiin kirjasta ja Jäätteenmäen toilailujen tyhmyydestä."
Vaikka olenkin sitä mieltä, että poliittisesti Jäätteenmäki oli kuin tshetseenileski, joka Lipposta pommittamalla teki isänmaalle ja Jumalalle palveluksen, on kuitenkin Irakgate hyödyllinen kirja kolmesta syystä:
1) se kertoo alkulehdillään, että Pekka Ervastikin on sitä mieltä, että Lipposen olisi pitänyt saada jatkaa pääministerinä vielä kolmannessa hallituksessa, jotta Suomi olisi voitu liittää Natoon sen kummempia pohtimatta puolustusulottuvuuden mannermaista ulottuvuutta. Ervast ei ole tyylillisesti yhtä sujuva kuin Lasse Lehtinen eikä yhtä räävitön kuin Aarno Laitinen, mutta silti hyvä kokoomuslaista arvomaailmaa tunnustava sosialidemokraatti kuitenkin.
2) se kertoo, miten politiikka toimii aivan oikeasti. Eero Lankia raportoi Ervastille kaiken tämän kirjaa varten lunnaiksi linnarauhasta Heinäluoman kanssa.
3) se kertoo politiikan moraalista ja menettelytavoista, missä Ervasti pitää itseään Bob Woodwardin veroisena sankarina, mutta ei tunnusta edustavansa vapaan länsimaisen lehdistön sijasta suomalaista tupo- ja puoluekartellia.
4) kirja kertoo siitä, miten Anneli Jäätteenmäki on Kari Hokkasen, Erkki Laatikaisen, Timo Laanisen ja Jorma Mellerin varassa, mistä kömmähdykset paljolti johtuvat.
Irakgate on ajankuva.
"Palkitsimme hänet kehumalla joukolla Matti Vanhasta. Myös kokoomuksen uuden puoluejohtajan valinta tuli hieman puheenaiheeksi, kun minuakin reippaasti vanhempi eläkkeellä oleva metsänhoitaja ei tuntunut olevan tyytyväinen ”nuoren pojanklopin” valitsemisesta tehtävään. Me muut koetimme hieman Kataista puolustella."
Miten vanha kaikkien kokoomuslaisten sankari, Juha Rihtniemi oli, kun hänestä tuli puheenjohtaja? Entä Harri Holkeri?
"Tieto kylmän sodan voittaja Ronald Reaganin kuolemasta kirvoitti muutaman myönteisen puheenvuoron hänestä, samoin Yhdysvaltojen ja Ranskan ystävyyden lämmittäminen Normandian maihinnousun vuosipäivänä pantiin tyytyväisin mielin merkille."
Juhlitte varmaan Suomen ja Saksan veristä tappiota kuohuviinillä!
"Minä luin matkalla tuon mainitun kirjan loppuun, tänään paluumatkalla lentokoneessa viimeiset sivut. Kyllä on todella mainio kirja. Niin jännittävä, että odottaa, että koska murha tapahtuu ja kenet murhataan."
Ketään ei kirjassa murhattu.
"Ja kuitenkin niin tosi; siitä ei jää pienintäkään epäilystä; niin hyvin Ervasti kerii auki koko vyyhdin!"
Ei keri, koska oleellinen osa tiedoista on salaisia vuosikymmeniä. Ervasti ohittaa kokonaan Jan-Erik Enestamin, Jari Vilénin ja Paavo Lipposen petaamat AMOS-kaupat sekä asian valtio-oikeudellisen puolen.
Jäätteenmäen ja Mannisen paljastus oli todiste siitä, että asiat olivat niin karmealla tolalla kuin mitä Lipponen ehti julkistamaan 9.12.2002.
"Tekisi mieleni referoida tuo mainio kirja tässä läpeensä, mutta kun se ei ole mahdollista, kehotan vain: hankkikaa kirja ja lukekaa; nautitte siitä!"
Pekka Ervasti liittyy pitkään sarjaan tositovereita: Väinö Leskinen, Kaarlo Pitsinki, Arvo Salo, Aimo Kairamo, Aarno Laitinen, Lasse Lehtinen ...
"Ja kirjan luettuanne tiedätte, mitä tapahtui ja miksi! Kirja on palkitseva lukunautinto myös niille kepulaisille, joilla on hieman henkistä vahvuutta ja halu tietää totuus."
Keskusta on tiennyt totuuden jo alusta alkaen... monelle kokdemille se lienee ollut yllätys - jos heillekään.
"Jäätteenmäkeä vaivasi suunnattomasti se, kun Lipponen panttasi tietoa siitä, tuleeko hän mukaan hallitukseen vai ei. Jäätteenmäki koetti olla mielin kielin Lipposelle saadakseen tämän mukaan, sillä aivan oikein hän pelkäsi, että sivuun jäävä Lipponen olisi hänelle suurempi vaara kuin hallitukseen sitoutettu. Toistuvasti Jäätteenmäki hoki, että hän ei halua muistella menneitä, ja toivoi sitä samaa muiltakin. Jäätteenmäkeä kiusasi myös se, että Lipponen oli ollut vaalien äänikuningas 26 382 äänellä, kun hän itse oli saanut ”vain” 15 637 ääntä."
Miksi se Jäätteenmäkeä kiusasi?
"Mutta kun Tanja Karpelakin oli saanut 19 401 ääntä, se kiusasi Jäätteenmäkeä."
Miksi se Jäätteenmäkeä kiusasi?
"Hän joutui nyt luovuttamaan Mari Kiviniemelle jo luvatun ministerinpaikan Karpelalle. Ja nyt tuli Kiviniemelle itku silmään."
Tämä on vanha asia ja Keskustan piirissä käsitelty.
"Annelille oli tärkeintä päästä pääministeriksi. Ei hän ollut niin vahva substanssissa, keskustan neuvottelutiimin jäsen muistelee."
Eero Heinäluoma julisti joulukuussa 2002 pääministerivaalin. Siksi kamppailusta tuli niin totaalinen. Tämä on luonnollinen seuraus SDPn sodanjulkistuksesta.
"Kaikki keskeiset riidat hävittiin. Tuntui siltä, kuin Annelilla olisi ollut joku kumma tarve koko ajan hyvittää demareita."
Filatov kävi kysymässä ohjeita koko ajan SAKlta Säätytalolla viereisestä huoneesta. Lipponen hiihteli Lapissa ja oli kännykkähallituksenmuodostaja niin kuin Esko Aho oli kännykkäisä.
"Punamultahallitus syntyi Annelista riippumatta, toinen puolueveteraani sanoo. Kun asiat eivät edenneet, Anneli tuli komentelemaan, mutta ei hänellä ollut mitään uskottavuutta. Kaikki vain katsoivat vaivaantuneina toisiaan. Vanhanen johti kepun ryhmää – jos nyt joku ylipäätänsä johti, keskustavaikuttaja kertoo."
Ja missä oli Pekkarinen?
"Lehto kysyi: mitä papereita vilautitte television toimittajille vaalitentin jälkeen? Pääministeri ilmoitti, ettei hän halua enää jankuttaa asiasta."
Ei ennenkään tällaisia ole kuulusteltu.
"Näin kuultiin jälleen tuo aiemminkin kuultu ja myöhemmin paljon siteerattu lause. Tämän jälkeen toimittaja näki pääministeristä vain tyylikkään jakkupuvun selkämyksen."
Jäätteenmäen karkailu varmaan harmittaa kyttäileviä Ilta-Sanomien toimittajia.
"Kerrotaan myös, miten Ilta-Sanomat sai tuon kokouspöytäkirjan, joka todisti Jäätteenmäellä olleen salaisia dokumentteja, ja miten valhe toisensa jälkeen alkoi paljastua ja miten Jäätteenmäki yritti pyristellä niistä irti."
Tästä Ervasti vaikenee tiukasti. Hän ei kertonut edes kirjan julkistamistilaisuudessa asiasta. Itse kirjassa puoluesihteeri Eero Lankia saa merkittävän osan todennäköisenä paljastajana.
"Kokouspöytäkirjasta, jossa oli hänen allekirjoituksensa, Jäätteenmäki sanoi: ”Haluan vain korostaa, että en ole koko pöytäkirjaa nähnyt, minä en ole lukenut pöytäkirjaa… pöytäkirjaa ei ole tarkistettu…en ole nähnyt pöytäkirjaa..jne…” lopulta täysin sanoihinsa seoten. Toimittaja Kallionpää kysyi häneltä: ”Rouva pääministeri, oletteko te tämän asian kohdalla aina puhunut totta?” Jäätteenmäki sanoi toisen paljon siteeratun lauseensa: ”Yritän puhua niin totta kuin voin.” Ei hän tuotakaan lausetta sanonut ensimmäistä eikä tuolloin vielä viimeistäkään kertaansa. Mutta kiemurtelu oli jo nyt turhaa."
Jäätteenmäki oli omaksunut lipposlais-sasimaisen taktiikan. Ellei asiasta ole virallisesti sovittu tai sitä ei ole virallisesti dokumentoitu tai jos dokumentti on salainen, ei siihen voi vedota eikä asiaa siis ole olemassa "de jure".
"Puoluesihteeri oli kyllästynyt jatkuvaan selittelyyn ja muisti poliitikon koetellun pelastusohjeen: jos mikään muu ei auta, kokeile totuutta!"
Lankia kokeili ja tunnustautui isäksi. Rajalakin tunnustautui, mutta erotettiin...
"Koska Jäätteenmäki tuntui kantavan huolta vain omasta poliittisesta tulevaisuudestaan, Lankia tarttui tuuliajolla ajelehtivan puolueensa ruoriin ja kurssi muuttui toiseksi kuin puheenjohtajalla, joka näytti väistämättä kyntävän kohti karikoita."
Lankia ryhtyi verrattain varhaisessa vaiheessa SDPn ja Ilta-Sanomien kanssa yhteistyöhön selvän tekemiseksi Annelista. Siksi Ervasti tekee hänestä kirjassaan isänmaan sankarin, vaikka periaatteessa vain poliittisesti "kuollut kepulainen on hyvä kepulainen".
"Ervasti kertoo, että kun Ilta-Sanomat jo tiesi vuotajan ja miten kaikki oli tapahtunut, lehden johto ei silti tahtonut jaksaa uskoa siihen tarpeeksi voidakseen julkaista kaiken. Ervasti sanoo: ”Suoranainen valehtelu on suomalaisessa politiikassa loppujen lopuksi harvinaista. Kun sellaiseen joskus törmää, kokeneinkin poliittinen toimittaja hämmentyy.”"
Demaritoimittajat eivät näemmä tunne Lipposta ja Heinäluomaa riittävän hyvin.
"Kirjan luettuaan täytyy Ervastin tavoin todella hämmästellä sitä, miten vitkastellen ja leväperäisesti poliisi toimi Jäätteenmäen osalta juttua tutkiessaan."
Ervasti tökki poliisin liikkeelle ja sai neljä tunnustusmainintaa Anneli erotuttamisesta jo ennen juhannusta. Hän provosoidutti Annelin ja kiihotti SDPn eduskuntaryhmän puhtaaseen tulipunaiseen vihan tilaan. Moisesta riidankylvöstä pitäisi antaa lehdistöneuvoksen arvonimi.
"Ja miksi kaikessa juoninnassa avainasemassa ollut Jäätteenmäen lähin avustaja Timo Laaninen jätettiin täysin rauhaan, kokonaan kuulematta."
Jospa Laaninen on Annelille läheinen niin kuin Melleri?
Miksi ei Alpo Rusin tapauksesta tutkita Seppo Nevalaista, vaikka koko Stasi-jahdin jäljet saattavat johtaa Lipposeen?
"Ovelan juonen Jäätteenmäki punoi pääminiteriksi päästäkseen. Tietysti Jäätteenmäki tiesi toimivansa vastoin parempaa tietoaan, mutta väliäkö sillä, kun juoni toimi. Tiheäsilmäisen valheiden verkon Jäätteenmäki avustajineen punoi myös selviytyäkseen, mutta verkko vangitsi kutojansakin. Mikä voitto totuudelle! Miten hänen pälkähästä pääsemisensä olisikaan rapauttanut poliitikkojemme uskottavuutta kansan silmissä! Ja millaista vahinkoa hän olisi uutta uskoa pelastumisestaan saatuaan vielä aiheuttanut, jos olisi saanut jatkaa paikallaan!"
Eero Heinäluoma julisti pääministerivaalin joulukuussa 2002, kun Paavo Lipponen ei katunut eikä tunnustanut Suomen olevan liittoutumaton ja EUn sekä YKn linjalla.
Tämän vuoksi suurimman puolueen puheenjohtajasta, joka ei kuitenkaan ollut Paavo Lipponen, oli tulossa pääministeri.
"Ja nyt hän on menossa EU-parlamenttiin Suomea edustamaan! Ristikäämme kaikki kätemme, ja toivokaamme, että hänen ”maineensa” olisi kulkenut hänen edellään niin ettei hän saisi vaikutusvaltaa liberaaliryhmässään."
Ei ELDRllä ole merkittävää valtaa.
"Se olisi parhaaksi EU:lle, Suomelle, Keskustalle ja myös itselleen Annelille, jonka halu valtaan on osoittautunut kohtalokkaasti suuremmaksi kuin hänen vastuullisuutensa sen käyttämiseen."
Amen!
Luin muuten juuri tosi hyvän kirjan.
Barbara Delinskyn, Kuikan huuto. Kirja on ainakin lyhennelmänä Valittujen palojen Kirjavalioissa.
Siinä on median toiminta todella suoralla ja totuudenmukaisesti kuvattu.
Tämän Ervastin kirjan ja median toiminnan viime kesänä voi vetää täysin yhteen tämän kirjan taphtumien kanssa.
Lukekaa ja tutustukaa median toimintatapoihin.
Ei huono! Tuo Sinun vastauksesi, nimittäin. Oletpa nähnyt paljon vaivaa ruotiaksesi kirjoitukseni (joka oli kyllä suurimmaksi osaksi sittaateja Ervastin tekstistä) lause lauseelta ja siinä sivussa kytket asian laajempiinkin yhteyksiin ja esität myös omia ajatuksiaso. Hienoa!
Poikkeuksellista sekin, että jaksat myös kirjoittaa noin pitkään. Siitähän minua on syytetty ja on sanottu, että ei sellaisia kukaan jaksa lukea. Minä luin mielenkiinnolla tuon kirjoituksesi, jota vielä kerran kehaisen: Yrityksesi oli hyvä! Eikä tuloskaan siis ihan huono. Mutta ethän Sinä kepulainen taida ollakaan.
Enkä minä asiankaan puolesta halua kirjoitustasi tyhjänpäiväiseksi leimata. Kyllä monet näkemyksesi voivat olla yhtä oikeita kuin eräät toisetkin. Minähähän kirjoituksessani esittelin enemmän Ervastin näkemyksiä kuin omiani. Omiin nimiini laittaman takana kyllä seison ja sen totuudenmukaisuutta tarvittaessa puolustan, sillä minulla on mielestäni vahvat perusteet uskoa asian niin olevan. Kuten esimerkiksi tämän:
"Ovelan juonen Jäätteenmäki punoi pääminiteriksi päästäkseen. Tietysti Jäätteenmäki tiesi toimivansa vastoin parempaa tietoaan, mutta väliäkö sillä, kun juoni toimi. Tiheäsilmäisen valheiden verkon Jäätteenmäki avustajineen punoi myös selviytyäkseen, mutta verkko vangitsi kutojansakin. Mikä voitto totuudelle! Miten hänen pälkähästä pääsemisensä olisikaan rapauttanut poliitikkojemme uskottavuutta kansan silmissä! Ja millaista vahinkoa hän olisi uutta uskoa pelastumisestaan saatuaan vielä aiheuttanut, jos olisi saanut jatkaa paikallaan!"
Kysyt monta kertaa eri asioita tarkoittaen:
>>Miksi se Jäätteenmäkeä kiusasi?> Miksi ei Alpo Rusin tapauksesta tutkita Seppo Nevalaista, vaikka koko Stasi-jahdin jäljet saattavat johtaa Lipposeen?
"Poikkeuksellista sekin, että jaksat myös kirjoittaa noin pitkään. Siitähän minua on syytetty ja on sanottu, että ei sellaisia kukaan jaksa lukea. Minä luin mielenkiinnolla tuon kirjoituksesi, jota vielä kerran kehaisen: Yrityksesi oli hyvä! Eikä tuloskaan siis ihan huono. Mutta ethän Sinä kepulainen taida ollakaan."
- Onko kepulaisuus, kokoomuslaisuus tai demarius jokin henkisen kapasiteetin ja sivistyksen mitta?
"Ovelan juonen Jäätteenmäki punoi pääminiteriksi päästäkseen. Tietysti Jäätteenmäki tiesi toimivansa vastoin parempaa tietoaan, mutta väliäkö sillä, kun juoni toimi. Tiheäsilmäisen valheiden verkon Jäätteenmäki avustajineen punoi myös selviytyäkseen, mutta verkko vangitsi kutojansakin. Mikä voitto totuudelle! Miten hänen pälkähästä pääsemisensä olisikaan rapauttanut poliitikkojemme uskottavuutta kansan silmissä! Ja millaista vahinkoa hän olisi uutta uskoa pelastumisestaan saatuaan vielä aiheuttanut, jos olisi saanut jatkaa paikallaan!"
- Eikö tämä ole lähinnä naiivia uskonnollisperäistä, jopa reaganilaista propagandaa? SDP toimii kylmäverisesti eikä ripottele jälkeensä johtolankoja niin kuin Keskustan politbyro, työvaliokunta, mistä sitten asianomaiset joutuvat kiemurtelemaan irti kuin mato ongenkoukussa.
>>Miksi se Jäätteenmäkeä kiusasi?> Miksi ei Alpo Rusin tapauksesta tutkita Seppo Nevalaista, vaikka koko Stasi-jahdin jäljet saattavat johtaa Lipposeen?
Siteeraan KK Korhosen vuodatuksesta
vain yhtä riviä
"Mikä voitto totuudelle!"
--------------------------------------
Aivan.
-AMOS-kranaatinheitinjärjestelmän kauppaaminen sota-alueelle. (aijaijai...)
-Jälleenrakennus- ja humanitaarisen avun lupaaminen Irakiin ( TÄH...? )
->ennen Irakin valloitusta (auts)
->Irakin valloitusta suunnittelevalle sotakoalitiolle (oivoi..)
->>> ILMAN YK:N hyväksyntää (OHO..!)
->>> ILMAN YK:N pyyntöä ( EI VOI OLLA TOTTA..)
-rauhanturvalain rikkominen (eijei..)
-hallituksen ulkopoliittisen linjan rikkominen (oijoi..)
-perustuslain rikkominen (AUTS..! )
jokainen näistä edellämainituista on ollut voitto totuudelle...
Vai mitä Korhonen...muttakun eikun muttakun eikun..
seliseliseliseliseliseli...
Korhonen, julkinen lynkkaus omien tekojen peittelemiseksi tapahtui Alhon kohdalla. Samaa yritettiin Jäätteenmäen kohdalla. Luuletko tosiaan, että kansa on sivistymätöntä eikä ymmärrä mitä näkee. Lipponen on valtaansa käyttänyt ja kaiken lisäksi - väärin.
Katsotaan sunnuntai-iltana mitä mieltä kansa on Jäätteenmäen toiminnasta. Kansan syvät rivit kertovat mitä heidän mielestään tarkoittaa oikeudenmukaisuus ja yhteiskunnan asettaminen omien etujen edelle.
Korhonen, sunnuntaina siis.
...
Olen vastannut tässä ketjussa yhdelle pitkään ja hyvin kirjoittaneelle ja jo monelle noita salaliittoteorioita esittävälle niin, että en enää viitsi vatvoa samaa. Katso noista vastauksistani. Kyllä ne käyvät vastauksiksi noihin Sinun yhtä lailla tukevasti tuulessa leijuville harhoillesi.
Liitän tähän pätkän eräästä toisesta vastauksestani tuolla aikaisemmassa ketjussa:
Mutta mistä pahasta teosta Sinä oikein Paavo Lipposta syytät? Mikä on se hänen aiheuttamansa vahinko, josta hänen pitäisi saada rangaistus? Tuo oleellinen seikka ei vain käy selville. Kyllä Jäätteenmäen ja Mannisen tapauksessa syyte oli helposti yksilöitävissä ja saihan Manninen tuomionkin, mutta Jäätteenmäki ei - kun valehtelusta ei syyetty oikeudessa, siitä hän sai tuomionsa muuten, kuten tiedetään.
Kerron lain opiskelun alkuvaiheissa aikanaan käytetyn esimerkin:
Eräs mies oli vuosikausia suunnitellut naapurinsa murhaamista. Hän oli perehtynyt seikkaperäisesti tämän elämäntapoihin ja todennut, että tämä joka päivä töistä tullessaan oikaisee samaa metsäpolkua ja on polun mutkassa klo 16.30. Hän oli tutkinut ympäristön, ja löytänyt itselleen hyvän passipaikan ja läheltä upottavan suonsilmän aseen kätkemiseksi murhateon jälkeen.
Niin tuo mies sitten meni eräänä iltapäivänä passiin tuon polun varteen kaksipiippuisen haulikon kanssa vakaana tarkoituksenaan panna tuo vihaamansa naapuri pois päiviltä. Klo 16.30 hän näki naapurin tulevan polun mutkassa, ja ampui haulikon molemmat piiput tyhjiksi päin häntä. Sen jälkeen hän riensi tuolle lähisuolle ja upotti haulikkonsa suonsilmään.
Mutta teon tehtyään ja kotiin palattuaan hänen omatuntonsa alkoi soimata häntä niin, että hän ei kestänyt sitä. Hän meni poliisilaitokselle ja tunnusti tekonsa. Kun poliisit menivät tutkimaan tapahtumapaikkaa, eivät he huomanneet mitään jälkiä tapahtuneesta. Sitten he menivät ”surutaloon” ja siellä tuo ”tapettu” isäntä istui kaikessa rauhassa kiikkustuolissa lehteä lukien. Hän oli sinä päivänä ollut tavallista myöhempään töissä ja oli juuri tullut kotiin.
Kävi ilmi, että tuon murhaa suunnitelleen hermot olivat ruvenneet reistaamaan kriittisellä hetkellä niin, että hän oli ampunut mielikuvituksensa loihtimaa näkyä.
Mies oli syyllistynyt harkitun murhan suunnitteluun ja oli sen mielestään myös aikomuksensa mukaisesti toteuttanut, mutta edellä kuvatulla tuloksella. Saiko hän rangaistuksen? Syytettiinkö häntä harkitun murhan – erittäin raskaan rikoksen – suunnittelusta ja yrityksestä? Vielä mitä. Hänen tekonsa katsottiin ns. kelvottomaksi yritykseksi, joka ei ainoastaan lievennä rangaistavuutta vaan poistaa sen kokonaan.
Jos Paavo Lipponen aikoi tehdä noita pahojaan, mistä kepulaiset häntä syyttävät, niin hänen aikomuksensa jäi ns. kelvottoman yrityksen asteelle, jolloin häntä ei voida mistään syyttää. Tietenkään Paavo Lipponen oikeasti ei mitään tuollaisia kepulaisten näkemiä harhoja suunnitellutkaan, mutta jos… Jokohan uskot, että vaivannäkösi on ollut turhaa. Olisikohan tämä Sinun kelvoton yrityksesi!
-rauhanturvalain rikkominen -
Erikoistuin hallintoon ja sotilaslainsäädäntöön jo puolustusvoimissa palvellessani, kuten olen kai maininnut, ja olin lähes neljä vuotta "kentällä" noissa rauhanturvatehtävissä Lähi-idässä. Opetin noita asioita YK-palvelukseen lähteville muutamassa rotaatiossa (miesten vaihdossa) YK-koulutuskeskuksessa Niinisalossa. Rauhanturvalaista voisin pitää Sinulle luennon, sillä tunnen sen läpikotaisin.
Silti siinä luennossani ei olisi mitään tuota esittämääsi näkemystä tukevaa, koska sellaista ei laista löydy. Se siitä. Se on hyvä peruste arvioida kaikki muukin esittämäsi yhtä "päteväksi".
Mutta mistä pahasta teosta Sinä oikein Paavo Lipposta syytät?
- Paavo Lipponen on osallistunut hyökkäyssodan valmisteluun joulukuussa 2002 lupautumalla tai antamalla ymmärtää Suomen tasavallan olevan valmis tukemaan hyökkäyssodan toteuttajaa rauhanturvaamiseksi nimikoidulla miehittämisellä.
Mikä on se hänen aiheuttamansa vahinko, josta hänen pitäisi saada rangaistus?
- Paavo Lipponen on vaarantanut Suomen suhteet vieraisiin valtoihin.
Tuo oleellinen seikka ei vain käy selville.
- Kun poliittinen päätös Irak-syyllisyydestä on olemassa, löytyvät perustelut hyvin helposti http://www.finlex.fi :stä.
Kyllä Jäätteenmäen ja Mannisen tapauksessa syyte oli helposti yksilöitävissä ja saihan Manninen tuomionkin, mutta Jäätteenmäki ei - kun valehtelusta ei syyetty oikeudessa, siitä hän sai tuomionsa muuten, kuten tiedetään.
- Ei ollut. Oikeudenkäynti jäi kesken ja Manninen otti pienimmän riskin vanhana ja poliittisen koneiston hylkäämänä virkamiehenä.
Kerron lain opiskelun alkuvaiheissa aikanaan käytetyn esimerkin:
Eräs mies oli vuosikausia suunnitellut naapurinsa murhaamista. Hän oli perehtynyt seikkaperäisesti tämän elämäntapoihin ja todennut, että tämä joka päivä töistä tullessaan oikaisee samaa metsäpolkua ja on polun mutkassa klo 16.30. Hän oli tutkinut ympäristön, ja löytänyt itselleen hyvän passipaikan ja läheltä upottavan suonsilmän aseen kätkemiseksi murhateon jälkeen.
Niin tuo mies sitten meni eräänä iltapäivänä passiin tuon polun varteen kaksipiippuisen haulikon kanssa vakaana tarkoituksenaan panna tuo vihaamansa naapuri pois päiviltä. Klo 16.30 hän näki naapurin tulevan polun mutkassa, ja ampui haulikon molemmat piiput tyhjiksi päin häntä. Sen jälkeen hän riensi tuolle lähisuolle ja upotti haulikkonsa suonsilmään.
Mutta teon tehtyään ja kotiin palattuaan hänen omatuntonsa alkoi soimata häntä niin, että hän ei kestänyt sitä. Hän meni poliisilaitokselle ja tunnusti tekonsa. Kun poliisit menivät tutkimaan tapahtumapaikkaa, eivät he huomanneet mitään jälkiä tapahtuneesta. Sitten he menivät ”surutaloon” ja siellä tuo ”tapettu” isäntä istui kaikessa rauhassa kiikkustuolissa lehteä lukien. Hän oli sinä päivänä ollut tavallista myöhempään töissä ja oli juuri tullut kotiin.
Kävi ilmi, että tuon murhaa suunnitelleen hermot olivat ruvenneet reistaamaan kriittisellä hetkellä niin, että hän oli ampunut mielikuvituksensa loihtimaa näkyä.
Mies oli syyllistynyt harkitun murhan suunnitteluun ja oli sen mielestään myös aikomuksensa mukaisesti toteuttanut, mutta edellä kuvatulla tuloksella. Saiko hän rangaistuksen? Syytettiinkö häntä harkitun murhan – erittäin raskaan rikoksen – suunnittelusta ja yrityksestä? Vielä mitä. Hänen tekonsa katsottiin ns. kelvottomaksi yritykseksi, joka ei ainoastaan lievennä rangaistavuutta vaan poistaa sen kokonaan.
- Kyse on ainoastaan siitä, katsotaanko suunnittelu yritykseksi.
Jos Paavo Lipponen aikoi tehdä noita pahojaan, mistä kepulaiset häntä syyttävät, niin hänen aikomuksensa jäi ns. kelvottoman yrityksen asteelle, jolloin häntä ei voida mistään syyttää.
- Luet nyt väärää lakia. Jo Nurnbergin oikeudenkäynnissä oli neljä syytekohtaa, joista kaksi koski hyökkäyssodan suunnittelua ja hyökkäyssodan toimeenpanoa. Nurnbergin perintö hyökkäyssodan tuomittavuudesta, mikä oli jo vastoin Kansainliitonkin sääntöjä, siirtyi myöhempään normistoon. Popularisoidessakin pitäisi noudattaa jotain sääntöjä.
- Taidat muuten olla Jukka T Helin, kokoomuksen puoluejuristi :-)
Tietenkään Paavo Lipponen oikeasti ei mitään tuollaisia kepulaisten näkemiä harhoja suunnitellutkaan, mutta jos…
- Meillähän ei ole muuta näyttöä kuin Ilta-Sanomat, koska SDP pitää huolen siitä, että todisteet ovat salaisia vielä Lipposen kuolemaan saakka. Lipponen ei voi elää niin kauaa, että asiakirjat tulevat julkisiksi.
-rauhanturvalain rikkominen -
Erikoistuin hallintoon ja sotilaslainsäädäntöön jo puolustusvoimissa palvellessani, kuten olen kai maininnut, ja olin lähes neljä vuotta "kentällä" noissa rauhanturvatehtävissä Lähi-idässä. Opetin noita asioita YK-palvelukseen lähteville muutamassa rotaatiossa (miesten vaihdossa) YK-koulutuskeskuksessa Niinisalossa. Rauhanturvalaista voisin pitää Sinulle luennon, sillä tunnen sen läpikotaisin.
- Jälleen irrelevantti viite. Ei YK-joukolle opeteta sotarikoksista kuin oman toimintansa osalta. Suomalainen YK-joukko ei suunnittele hyökkäyssotia ulko- ja pääministereiden tai pääesikuntien tapaan, vaan toimeenpanee tehtäväänsä, joka tosin voi olla osana hyökkäyssotaa sitä tukevana miehityksenä.
Silti siinä luennossani ei olisi mitään tuota esittämääsi näkemystä tukevaa, koska sellaista ei laista löydy. Se siitä. Se on hyvä peruste arvioida kaikki muukin esittämäsi yhtä "päteväksi".
- Onko luentosi koko kansainvälinen oikeus?
ilmaissut siellä Bushin luona ollessaan vain ja ainoastaan Suomen virallisen kannan (ulkoasiainvaliokunnan yhteisesti hyväksymän)??
Tuo valiokuntahan on parlamentaarisesti valittu ja edustaa useammankin puolueen kantaa. Miksi siis kauhea meteli jostain "väärästä" lupauksesta??
Kun noita pilkuntarkasti asioita selaavia henkilöitä löytyy, niin voisiko joku rivi riviltä selvittää, missä kohdi todellisuudessa Paavon lupaukset ja tuo Suomen virallinen kanta eroavat? Olisi sitten tämäkin juupas-eipäs-leikki loppu.
Lyhyt puheenvuorosi osuu naulan kantaan. Tätä olen minäkin koettanut sanoa, mutta en ole pystynyt tekemään sitä noin ytimekkäästi.
Mutta...
>> Miksi siis kauhea meteli jostain "väärästä" lupauksesta??>voisiko joku rivi riviltä selvittää, missä kohdi todellisuudessa Paavon lupaukset ja tuo Suomen virallinen kanta eroavat?>Olisi sitten tämäkin juupas-eipäs-leikki loppu.
tätä nykynuorisoa, kun kunnollinen politikointi on hukkunut johonkin omaneduntavoittelun ja toisten mustamaalauksen välimaastossa olevaan nykysuomella "harmaaseen alueeseen". Kun tuollaista annelimaista kieroilua harrastetaan, ei ole ihme, ettei nuoret ole yleisesti kiinnostuneita politiikasta. Nukkuvien puolue on ainoa, joka todella voi sanoa voittavansa lisää kannattajia joka vaaleissa!
Nytkin käy niin, että Jäätteenmäki siirtyy (siirretään) päiväraha-automaatilla keräämään rahaa vain itselleen ja sitten pikkuhiljaa unohdetaan vanhat rikkeet. Ennenvanhaan vastaavia siirreltiin hyville valtion tai vastavien firmojen hyvinpalkatuille viroille pois tekemästä lisää pahaa. Silloin siirrot tehtiin vain ennen paljastumisia.
Mutta älä sinä K.K. vain lannistu. Olen tyydytyksellä seuraillut asiallista ja asiantuntevaa kirjoitteluasi. Jäisin paljosta tiedosta vaille ilman sinun uurastamistasi näillä palstoilla. Aion itsekin jatkaa puuttumista juttuihin "kuin rakkikoira" aina, kun joku "oivamaisesti" yrittää valkopesuohjelmalla tehdä paskaisista haalareista vitivalkoisia nimettömiä.