Olen aina luullut olevani yksinäinen, kun koulussakaan ei ole kuin muutama kaveri ja vapaa-ajalla ei aina ollenkaan kun haluaisi mennä kaverien kanssa ulos. Tänään, kun menin katsomaan vanhaa isoisän taloa itä-suomessa, talolla on iso avara piha, ketään ei asu kilometrien säteellä. Eikä itse talossakaan asu enää ketään nykysin. Kun näin vanhan ystäväni kissan pihalla kävelemässä, tajusin mitä on yksinäisyys. Se elää onnellisena vaan elämänsä ulkona, hankkien itse ruoat, eikä juuri koskaan näe ketään. En itse voisi kuvitella sellaista elämää edes kissana. Emme kukaan, joka käy koulussa tai töissä, ole yksinäinen. Yksinäinen ihminen ei näe ketään.
Yksinäisyys, TÄTÄ on todellinen yksinäisyys
jgjgfch
1236
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuo on totta. Vaikka kontaktit työ- tai koulutovereihin olisivatkin vain pinnallisia tuttavuuksia olosuhteiden pakosta, niin ovat ne kuitenkin kontakteja toisiin ihmisiin - sikäli kun ei ole yhteisönsä vartavasten hyljeksimäksi/ kiusaamaksi joutunut, sekin on jo paljon.