Mutta kun on kerran kokenut rakkauden ei kuka tahansa pysty paikkaamaan sun yksinäisyyttä. Toivo elää, mutta kuinka kauan? Sinua on niin vaikea löytää...
En ole valinnut tätä...
LovelyScorpion
10212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tätähän tämä on... kokemuksesta voin kyllä sanoa, että ajanmittaan siitä pääsee kyllä ylitse. Valitettavasti omasta kokemuksestani voin sanoa myös, että erittäin raastavaa on se, kun viimeinkin olet jälleen tyytyväinen taas elämääsi, niin joku tulee ja herättää ne vanhat kaipuun tunteet taas henkiin ja hylkää... tässä vuoden päivät tullut jo mietittyä, että miten tästä pääsee eteenpäin. Olen päätynyt siihen lopputulokseen että ei taida kannattaa enää yrittää mitään parisuhteita... Vielä kun sattuu olemaan tällainen hölmö...
Jep.. on jo tullut se jokin joka herätti tunteet henkiin ja taas ollaan samassa jamassa.. Miten hemmetin pitkä muisti ihmisellä täytyy olla, parikin vuotta elämästä on pitkä aika olla vaan murtunut...
Onhan se toisaalta ihan inhimillistä tuntea noin. Pitäisin huolestuttavampana, jos ei tuntisi yhtään surua menetettyjä kohtaan... sellaisiakin ihmisiä on. Minä en ainakaan tahtoisi olla kokonaan tunteeton, vaikka tekisihän se varmaan elämästä helpompaa, mutta olisiko sitten edes kokonainen ihminenkään...
Omasta tilanteesta ei ainakaan tee helpompaa se, että molempien tapausten epäonnistuminen oli melko suurelta osin omaa mokaani. En mä nyt ihan mikään palikka ole, mutta sosiaalisilta kyvyiltäni olen aika perhanan kömpelö. Jos virheistään pitäisi jotain oppia, niin mä ainakin olen oppinut, että miten ei pidä toimia.
Mulle jäi mieleen se, kun ensimmäisen välirikon kohdalla viimeistä kertaa tavattaessa totesin ihan suoraan, että helppohan se sen toisen on jatkaa elämäänsä, kun sillä on kaverit ja kaikki joiden luo mennä ja mulla ei ole mitään. Vain tyhjä kämppä odottamassa. Siihen se tyttö sanoi, että pohjimmiltaan onnellisuus on löydettävä itsestään eikä muista ihmisistä. Mä en sitä osannu sillä hetkellä arvostaa yhtään, mutta suurimman murheen mentyä ajan myötä ohi aloin huomaamaan, että onhan mulla omiakin asioita elämässä vaikka miten ja aloin tavoittelemaan niitä ja harrastamaan uusia asioita. Enhän minä voi omaa onneani ripustaa pelkästään muiden varaan. Siitä pääsi hiljalleen jotenkin taas pinnalle. Nyt kun onnistuisi taas sama temppu uudestaan... Niin monet hyvät asiat kun liittyy juuri siihen mitä tuli tämän toisen kanssa koettua.
Onhan se hienoa että on tunteita, itse vaan olen niin tunteellinen ihminen (ehkei päällepäin näy) että ne repii mut palasiks. Paljon on kyllä miettinyt syitä ja syyllisiä tapahtumiin, voisi ne perustella vain sillä ettei ihmiset sovi toisilleen. Mutta kun itse uskoo että hän oli se oikea, eikä edes näe millään niin painavaa syytä eroon.. Se vaan sattuu eikä siitä pääse pois. Helppoa se on heittää sanoja, mutta sen tuskan tajuaa vasta kun itse tulee jätetyksi.. Maailma alkaa hyvää vauhtia mennä juuri siihen ettei kukaan tarvitse/uskalla tarvita toista, keksitytään vain omaan elämään, ettei vaan tule satutetuks. Ja se on mun mielestä heikon ihmisen helppo valinta. Ja tällä en todellakaan halua loukata ketään.
Tee säkin se "helppo valinta", niin eipä ole tunteita enää repimässä sua palasiksi.
En halua enkä osaa :) Ehkä joskus kun ei oikeesti ole enää voimia. Mutta vielä haluan elää ja kokea kaikki tunteet... Ei mua tarvii yrittää piikitellä, vaikka aloinkin arkaluontoisista asioista mielipiteitä kertomaan
No onnea sit vaan seuraavaan ns. "rakkauteen". Jos nyt sellaisen tulet joskus vielä löytämään.
Syitä ja syyllisiä tietenkin miettii ja mielessä pyörii se ikuinen kysymys, että "miksi näin kävi?", etenkin jos tunsi olleensa sen oikean kanssa. Se tyhjyyden tunne voi olla aivan pohjaton, kun yhtäkkiä häviää se tuki johon on aiemmin voinut aina turvautua. Surut kannattaa ja pitääkin surra pois ajan kanssa eikä kannata kiirehtiä mihinkään, mutta ei kannata myöskään jäädä siihen pyörteeseen, että vaan pohtii olisiko pitänyt tehdä jotakin toisin ja miksi tuli tehtyä näin. Sitä noidankehää saa kiertää vaikka koko loppuikänsä - ja vieläpä yksin. Pahimmassa tapauksessa ajat vielä luotasi pois jonkuin tärkeän...
Se on vaikeaa päästä eteenpäin, jos tuntee että menetti juurikin sen oikean tyypin, joka oli ainoa jonka kanssa olisi voinut kuvitella olevansa lopun ikäänsä. En mä tarkota olla ilkeä, mutta oikeasti sellaista ehdottoman "se oikeaa" tyyppiä ei ole olemassakaan. Me kaikki ollaan kuolevaisia ihmisiä sekalaisine hyvine ja huonoine puolinemme. Toivotaan vaan, että kohdataan taas joskus sellaisia, joissa ne puolet kolahtaa yhteen. :)
Kun totaaliyksinäinen saa kerran kokea suuren rakkauden ja joutuu sitten jätetyksi, paluu entiseen yksinäisyyteen on niin raskas ettei sieltä pohjalta enää pysty nousemaan. Hetken sai olla jonkun kanssa, jakaa kaiken, olla onnellinen, luottaa, tulla hyväksytyksi. Kun se päättyy, Sydän on tyhjä, eikä sinne silti enää mahdu mitään eikä ketään.
Tämä on hyvä aihe ja myös tyypillinen never ending story. Oli kyse sitten mistä tahansa suhteesta, niin kyseisiä eroja ja jätetyksi tulemisia tapahtuu massoittain.
Voi olla, että tähän aiheeseen ei olla missään paneuduttu kunnolla, koska se otetaan itsestäänselvyytenä.
Huono juttu on ihmisten pahoinvointi eron aikana ja pitkäaikainen paranemisprosessi. Siis osalla ihmisiä.
Keskityn kommenteissani nyt niihin (lukuisiin) ihmisiin, joilla todella vaikeuksia toipua.
- erot ovat niin yleisiä, että ne tulee ottaa huomioon jo suhteen alussa
- kaikki ihmiset voivat pettää ja valehdella
- ihmiset voivat tulkita omat tunteensa voimakkaiksi, vailla suurempaa sitoumusta
- monet kaipaavat itselleen myöntämättä useita vakavia suhteita
- sitoutuminen ei ole nykypäivää
- ihmiset mittaavat rakkauttaa SINUN ominaisuuksilla, jotka ovat MUUTTUVAISIA ja YKSILÖLLISIÄ
Kun nuo mainitut asiat ottaa huomioon, niin jokaisen (varsinkin miehen) tulisi tajuta, että jos oikeasti kaipaa luotettavaa ja pitkäaikaista suhdetta, niin pitää olla itserakas. Pitää olla itsenäinen ja haluttu.
Jos et noita tajua, niin muutut tylsäksi ja moni ei halua roikkua tylsän ihmisen kanssa.
Riski erolle ei lopu koskaan. Vaikka olisit 60 vuotta yhdessä jonkun kanssa.
Jos havaitset jotain vikaa suhteessa, niin ÄLÄ ALA PUHUMAAN ASIASTA. Ota etäisyyttä ja muutu viileäksi.
Jos joku ottaa sinuun etäisyyttä, tee samoin. Tällöin asioiden todellinen laita suhteessa tulee nopeasti esille ja henkinen loukkaantumisriski on alhaisempi. Asiat eivät tule yllätyksenä. Lisäksi kun et ole ITSESTÄÄN SELVYYS, niin olet toiselle tärkeämpi ja hänenkin tulee tehdä töitä suhteen eteen.
Mutta nämä asiat eivät tietenkään auta tunnenarkomaaneja ja pilvilinnoissa eläviä hömppääjiä, jotka etsivät sielunkumppania joka hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet.
KUKAAN EI HYVÄKSY SINUA SELLAISENA KUIN OLET.