uusiutuva reuma?

elikkäs minulla todettiin kolmevuotiaana lasten reuma, joka alkoi varpaiden ja sormien nivelistä, sairaus aiheutti minulle suurta kipua ja jatkui toiseen luokkaan asti ala-asteella. Lääkitystä en muista, mutta sairaala kammoni alkoi tuona aikana, sekä ikuinen veri- ja piikkikammo. Kävin nuorena noin neljän kuukauden välein lastenklinikalla otattamassa kortisoni-pistoksen nilkkaani, jonka seurauksena jouduin "opettelemaan" uudestaan kävelemään. Toisen luokan jälkeen reumalääkitys lopetettiin, sillä oireet olivat pysyneet poissa vuoden verran. Sain vihdoin ja viimein "normaalin" elämän, kunnes... yläasteen kahdeksannella luokalla leukaniveleni alkoivat paukahdella todella ikävästi, ja syöminen sattui. Tuona aikana aloitin unissani myös hampaiden narskutuksen. Menin lääkäriin omalle terveyskeskukselle josta minut johdatettiin suoraan kirurgiseen sairaalaan. Otettiin röntgenkuvia ja erilaisia testejä. Muutama kuukausi oireiden alkmisen jälkeen sain tulokset ja reuma oli levinnyt päänalueen leukaniveliin. Tuon aikainen lääkärini sanoi, että ala-asteella oli huomattu jo joitakin muutoksia leukanivelissäni, mutta hammaslääkärit eivät tohtineet puuttua asiaan. Tämän turhautumisen ja lääkäreiden "laiskuuden" takia olen menettänyt sivuprofiilini lähes kokonaan. alaleukani on vetäytynyt taaksepäin, ja oli lähellä ettei leukaniveleni poksahtanut lopullisesti. Reuma oli uusiutunut. Nyt vuonna 2009 oxiklorin- lääkitys päätettiin lopettaa sillä reuma oli jälleen ollut oireettomana vuoden päivät. Hihkuin innosta ja riemusta jälleen. Nyt vuonna 2011 vasemman puolen lonkkani on ruvennut paukkumaan ja lonksumaan järjettömästi ottaessani askeleita ja pelkään lääkäriin menoa ja tuloksia siitä, olisko reuma palannut entistä ärhäkkäämpänä. olen nyt 19-vuotias ja taistellut koko elämäni tämän riivaavan sairauden kanssa. se mitä muut lapset tekivät mielellään leikkien ja juosten on minulla mennyt sairaalapedillä maaten ja itkua päästäen kun joka paikkaan sattuu ja aristaa. jos kellään on samanlaisia kokemuksia, niin kiitos, tänneppäin kommenttia...