Meillä on nyt vajaa 8kk takana uusperhekuviota: Kummallakin on pari lasta aiemmista liitoista ja kaikki on, olosuhteisiin nähden, mennyt varsin hyvin. Siispä yhteen ollaan muuttamassa ja vakaa aikomus on yhdessä jatkaa.
Nyt tuli jostain syystä puhetta ensi joulusta (joka siis olisi ensimmäinen yhteinen). Molempien lapset ovat tapaamissopimusten mukaan silloin ex-puolisoilla, joten olin ilman muuta olettanut, että me vietämme joulun uuden mieheni kanssa yhdessä. Mies kuitenkin ilmoitti, että viettää joulun todennäkösiesti ex-vaimonsa ja lastensa kanssa "lasten toiveesta". Minä saan joko tulla mukaan tai sitten olla yksin. Ei kuulemma ole reilua vaatia muuta, kun tämä on siis lasten toive.
Olen yrittänyt olla kaikessa todella joustava, ymmärrän, että lapsilla on toiveita ja tarpeita jne.jne. Mutta ylireagoinko, kun en pysty nyt hyväksymään tätä? Miten te toimisitte ja mitä asiasta ajattelisitte?
Nyt tuli jostain syystä puhetta ensi joulusta (joka siis olisi ensimmäinen yhteinen). Molempien lapset ovat tapaamissopimusten mukaan silloin ex-puolisoilla, joten olin ilman muuta olettanut, että me vietämme joulun uuden mieheni kanssa yhdessä. Mies kuitenkin ilmoitti, että viettää joulun todennäkösiesti ex-vaimonsa ja lastensa kanssa "lasten toiveesta". Minä saan joko tulla mukaan tai sitten olla yksin. Ei kuulemma ole reilua vaatia muuta, kun tämä on siis lasten toive.
Olen yrittänyt olla kaikessa todella joustava, ymmärrän, että lapsilla on toiveita ja tarpeita jne.jne. Mutta ylireagoinko, kun en pysty nyt hyväksymään tätä? Miten te toimisitte ja mitä asiasta ajattelisitte?
Vastaukset 40
Vanhimmat
Vetäisin ihan hullut pultit.
Ei jestas.. Entisen lehmän nurkkiin ei tarvi lähtee viettämään joulua eikä yhtään mitään muutakaan.
Jättäisin muuttamatta ja jättäisin koko ukon, jos edes harkitsisi tollasta.
..ai muka äitejä ei haukuta täällä??? Hm... sullakin selvää katkeruutta ja vihaa itseäsi kohtaan! Tätä se on täällä palstoilla exiä saa mollaa mielin määrin, mutta kun joku sanoo uusoista jotain ylläolevaa vastaavaa, niin kahta kauheemmin näitä äitejä haukutaan, että kuis sie kehtaat uusiota haukkuuu....????
( Ootan, et tuleeko mun vastukseen " Lissuuuu... oot sairas...!!! " )
Miehesi ei ole aidosti kanssasi, kerran mieli tekee eksän luo. Tekosyy se että lasten tahdosta, kyllä se on hänen itsensä tahto. Minä en muuttaisi yhteen, enkä jatkaisi koko suhdetta enään, tuollaisen vätyksen kanssa. Et ylireagoi, eikä sinun tarvitse tuota hyväksyä.
Et voi kieltää häntä menemästä, mutta voit osoittaa käytökselläsi, että sinun kanssa ollaan toississaan eikä leikitä.
Jos ollaan erottu, niin silloin myös pysytään erossa. Juhalat yms. vietetään vuoronperään jommankumman vanhemman kanssa, eikä ex-puolisot yhdessä.
Lapsethan toivoo vaikka kuuta taivaalta, mutta sitäkään ei voi saada. Miehesi tod.näköisesti on vielä ex-kumppaninsa hyppyytettävissä ja eksä sanelee taustalta kuinka hänen tulee toimia.
Ei ihan niinkään, että jos ollaan erottu, niin silloin myös pysytään erossa. Kyllä monet eronneet pariskunnat pitävät edelleen yhteyttä, ja jotkut palaavat yhteen, jopa menevät uudelleen naimisiin.
Eihän ole niinkään, että jos ollaan menty naimisiin, silloin myös pysytään naimisissa.
Ihmiset tekevät erilaisia ratkaisuja ja muuttavat mieltään. Elämä on.
Tärkeintä on tietysti, että lapsilla on hyvä olla. Aikuiset ovat väistyvä sukupolvi.
Jokainen tavallaan, mutta minulle ei kävisi että mieheni roikkuisi vielä eksänsä helmoissa. Tarkoitin että kun olleen erottu, pysytään erossa, mutta lapsiin liittyvät asiat hoidetaan asiallisesti, muttei muuta tällaista "perheenä erosta huolimatta"-sälää ei tarvita.
Minäkin olen hyvissä väleissä eksäni kanssa, mutten silti vietä hänen kanssaan juhlapäiviä, vaan ne vietän nykyisen mieheni ja paikalla olevien lasten kanssa.
Mitä järkeä on antaa lapsille mielikuva, että äippä ja iskä on perhe, vaikka oikeesti ollaan erottu ja asutaan toisen kanssa ja saatta olla toisia lapsiakin jo. Lapsille voidaan osoittaa että he ovat tärkeitä ja heistä välitetään, vaikka sen eksän luona ei majailla. Mutta kuten sanoin jokainen tekee tavallaan ja minulla (sekä miehlläni) ei ole tällaista tapaa.
Jotakuinkin noin minäkin asian näen...
Siitähän ei todella ole kyse, ettenkö tahtoisi kunnioittaa tässä myös lasten toiveita ja edesauttaa heidän sopeutumistaan tilanteeseen. Mutta en vaan saa tätä mätsäämään. Etenkään, kun tässä sopassa ovat myös minun lapseni. Senkin tiedän, että lapset todellakin toivovat (myös minun lapseni!) esim. aina vanhempien yhteen palaamista jne. Siksipä juuri vanhemmat tekevät nämä isommat päätökset. Tai niin ainakin pitäisi olla.
Lisää mielipiteitä kuulisin mielelläni. Ei ole pahemmin aiempaa kokemusta tällaisesta sopasta,
Älä muuta vielä , ja keskustelkaa asioista vakavasti.
Miehesi on ex riippuvainen, hän ei ole vielä käsitellyt eroaan loppuun, jos olisi niin hän ei menis exän luo jouluksi, toinen vaihtoehto olis et hänen lapset tulee teille jouluksi, mutta asiat voi vielä muuttua moneen kertaan, onhan jouluun vielä aikaa.
En väittäis että joulunvietto exän kanssa olis muuta kun lapsista välittämistä ja helpottaa tärkeän juhlapyhän yli. Itse vietin exän kanssa kolme yhteistä joulua eron jälkeen, eikä siinä muuta ollut kun lasten toive. Sanoivat kolmannen joulun jälkeen että ei enään tarvitse. Sitten alkoi rumba vanhemmalta toiselle. Nykyään yksi lapsista päättänyt että joulu vietetään hänen luonaan koska ravaaminen joka puolelle on ressaavaa. Minä autan valmisteluissa ja joulupäivänä tulee exän porukat syömään yhdessä rippeitä. Tämä kuvio sopii vallan mainiosti ja itse pääsen nykyään vähemmällä höösämisellä, siis sulassa sovussa kaikki. Muutkin vuosien varella olleet juhlat vietetty yhdessä. En ymmärrä miksi riidellä, ihan tarpeeksi sotia maailmassa muutenkin. Elämässä pitää mennä eteenpäin eikä jämähtää vanhoihin kaunoihin.
Minä menisin ilmanmuuta mukaan, olis kiva päästä valmiiseen pöytään, yötäkin vois olla, jos miehen exälle sopii.;D ;D
No johan pomppas!
Muutamia tapoja suhtautua:
voit tietysti ensinnäkin vetää hrneet nenuun ja ilmoittaa että vain kuolleen ruumiini yli tms.
tai voit sanoa että jees jees... ymmärrettävää,,, lähenkin lasteni kanssa tästä jonnekin ehkä.
Tai voit ilmoittaa että minne tiesi kulkenee sinne lastesikin tie... jos on miehen esän vuoro, niin tulet sitte sinne omien lastesi kanssa.
Voit puhua miehellesi että mites olis nyt kun ollaan yhdessä, niin jos lähdettäis siitä että ollaan joulutkin yhdessä; ja ne lapset on joulussa mukana kutka kulloinkin on.
Tai voit kutsua koko sakin teille, sinun ja hänen lapset ynnä kaikkien exät, kun sitten ollaan kaikki yhdessä, ja ehkä kaikki anopitkin myös.
Juu tsemppiä...
Meillä on aina ollut niin. Aina omien lasten kanssa joulut ym juhlat ja synttärit. Ei ole muuta vaihtoehtoa miehellä. Hän on hyvä isä. Eihän uudet ihmiset ole sama kuin omat lapset ja oma suku. Ennemmin oman suvun ja perheen kesken kuin vieraiden ihmisten. En näe siinä mitään omituista. Omituista olisi jos olisi vieraiden ihmisten kanssa, johan lapsetkin sitä ihmettelisi.
Mene Lissu pois mun netistä!
Sinulle Omat ensin.
Väistämättä heräsi kysymys, että miksi sitten ollenkaan erosittekaan.
Mies ei ole irti entisestä perheestään, joulu vietetään uuden suhteen kanssa ja lapset vuorotellen vanhempiensa luona. Kyllä tuosta kajastaa ja kauas mikä on paikkasi jatkossakin, jos tähän suostut on seuraava "ohitus" lähempänä kuin arvaatkaan.
Minä antaisiin miehen seurustella exänsä kanssa ja perustelisin perhettä ihan muiden miesten kanssa.
Lasten toiveen varjolla voi teettää ja olettaa entisen ukon joustavan ja osallistuvan ja tekevän toisen suhteiden kustannuksella niin paljon...
Mitä kummallista siinä on, jos mies haluaa olla omien lasten ja lasten äidin kanssa?? Se pitää muistaa, että eka perhe on aina se ykkönen ja muut sitten perässä.
Piti lisää vielä, että meillä mies ei ole sen koommin lapsistaan välittänyt, kun tapasi uuden suhteen. Nainen painosti miestä jättämään omat lapset, ja niin mies teki. Niin katkera ja epätoivoinen on uusi suhde, että lapset maksaa, jotta nainen olisi iloinen. Onneksi lapsillani on uusi isä, paljon parempi kuin biologinen isä, tuskin enää omaa isää muistaakaan , sillä kaikki kuvat ollaan revitty ja hävitetty.
Niinkö? Miksi se "eka ykkös ihanin mahtavin" perhe ja eukko on sitten jätetty?
Haaveilua tuo sinun teksti, jos olisit rakkain ja tärkein, sulla olisi vielä mies vierellä, eikä siellä jonkun toisen naisen vierellä.
Itsepetosta ajatella noin.
Minä olen eronnut, minä olen äiti, minulla on uusi mies ja yhteisiä lapsia. Minun eksäni on eronnut minusta, hänellä on lapsia minun kanssa, hänellä on uusi vaimo ja heillä yhteisiä lapsia. Kumpikaan meistä ei kuvittele, että olisimme tärkeämpiä kuin uudet kumppanit ja lapset?
En usko että yksikään mies (tai äiti) laittaa lapsiaan tärkeys järjetykseen, sen teet vain sinä (eli eksä joka olet vielä kiinni eksässäsi, etkä ole osannut käsitellä eroa oikein).
Miksi se olisi toinen eukko sitten parempi? En voisi kuvitella, ettei mies ajattelisi enstisiä lapsia ja entistä vaimoa! Se vaan ei olisi mahdollista. Aina he ovat sydämessä, vaikkei uusi eukko sitä tunustakkaan, tai halua uskoa, ksoka pelkää.
Hm, me emme halua enää miestä takasin, se on selvä, nyt saa kärsiä ihan omat mokansa.
Pettu Leipänen on täysipäinen ja kirjoittaa asiaa.
Hei,
Itse painin ihan samanlaisten asioiden kanssa kuin sinä! Minun avomiehelläni on kaksi lasta edelisestä avoiliitosta, viime joulu oli sovittu, niin että he ovat aaton äidillään ja sitten meillä. Mies kuitenkin päätti aattoaamuna, että haluaa mennä lastensa luo ja minä vietin aaton yksin. Mieheni on myös kaksi kertaa lähtenyt lyhyellä varoituajalla viikon ulkomaanmatkoille lastensa ja ex-vaimon kanssa, minua ei ole pyydetty mukaan. Lasten takia tämä kaikki.. Ja mies sanoo, että haluaa olla osallisena näissä.
Miehen lapset on minullekin tärkeitä ja olen käyttänyt paljon aikaa heihin tutustumiseensa (olemme olleet 4 vuotta yhdessä), mutta tuntuu kuin matto vedettäisiin aina uudestaan jalkojen alta, en tiedä pystynkä enää jatkamaan, onko tämä oikein?
On ainakin muutama kunnon mies, joka on omien lasten kanssa joulun! Minusta on hienoa toimintaa. Saapahan vähän näpäytettyä uusikkoja. Hienoa että on tuommosia miehiä.
Ai, se pääasia olikin että saa näpäytettyä uutta puolisoa, eikä suinkaan ne lapset niinkuin silmät kirkkaina väitetään? Taisi tulla Freudilainen lipsahdus = totuus lipsahti. Ei hätää, kyllähän se jo on tiedossakin, vaikka muuta esitätte ;)
Uusioperheessä pitää luottamuksen olla 100% kunnossa ja kaiken loppujenlopuksi lähdettävä lasten parhaaksi-ajatuksesta.
Anna miehen mennä viettämään joulua lastensa kanssa ja nauti omasta ajasta täysin rinnoin!
Hyvää ja pitkäpinnaista mieltä sinulle. Täällä on paljon noiden asioiden kanssa painivia uusperheisiä naisia ja noi arvottomat kommentit voit jättää huomioimatta!
Uusperheessä elävän äisin arki on aina haastellisempaa kun ydinperheessä eikä aina sitä muisteta. Ja osa ydinperheiden äidestä on myös kateellisia meille rakkausliitossa eläville uusperheellisille =)
Kateellisia mistä? Siitä että joku rikkoi perheen vai? Siitäkö pitää olla
kateellinen?
Kuule, ydinperhe on paras perhe, kun se hajotetaan, se hajotetaan kateellisuuden ja epätoivon nimissä!!!
Jos et ymmärtänyt niin kerran vielä: kateellisia meille RAKKAUSLIITOSSA eläville uusperheellisille =) (mehän olemme liitossa, joten sitä ei ole kukaan rikkonut)
Mikään perhe (ydin tai uusio) ei hajoa jos asiat on kunnossa. Kukaan (edes se tällä palsatalla usein mainittu kusipääukko) ei tahallaan "hajoita" perhettä vaan siitä syystä, että exää sattuisi ja lapset joituisivat uusiin perhekuvioihin. Täällä on kummallisesti vallalla ajatus, että ihmiset tekisivät kaikki omaa ja muiden elämää koskevat päätökset vaan kiusallaan ja tarkoituksenaan satuttaa sitä ex-naista.
Olen eronnut ja miehelläni on uusi. Ja nainen on mukava ja toivon heille kaikkea hyvää. Elämä jatkuu!
Katkeruudellasi teet ainoastaan hallaa itsellesi ja unohdat elää omaa elämääsi kun tongit muiden ongelmia. Ihana syksy on tulossa ja varmasti elämääsi mahtuu myös positiivista kun avaat silmäsi.=)
P.s Myös sellainen perhe, jossa ukko on ollut sinkkuna 2v ja sitten löytää onnen kutsutaan uusioperheeksi. Eli aina ei se "uusi" koidu ydinperheen "tuhoksi" niin kun kirjoituksestasi arvoisa "Voi sua pientä!" voisi käsittää.
Ei lapsillekaan tarvii eikä aina voi luvata kaikkea mitä ne tahtoo! Siis tiukka ei ja piste.
Höpöhöpö. Jestas mikä mies. Meillä on joulu "jaettu" niin että lapsi on jouluaattona iltapäivään asti isänsä ja nyk. vaimon lasten kanssa ja tulee illaksi kotiin. Seuraavana päivänä menee sitten lopuiksi joulun pyhiksi taas isälleen(asuu melkein naapurissa). Lapsen toive on että haluaa viettää joulua molempien luona,jouluaattoyön tahtoo olla kotona. Näin menty 8 vuotta.
Jos olisin sinun asemassa,voisin minäkin reagoida ja negatiivisesti todellakin..
Niin ei ongelmia aikuisista, muta kysyppä lapselta? Uskaltaako vastaa totuudenmukaisesti? Tekisitkö itse samoin, puolipäivää muualla ja kptiin illaksi??
Voi kauhistus, milalsia perheitä voi olla!!!!! Kyllä mua käy lapsiasi sääliksi, eikä vielä uskalla edes kertoa, miten pahalta hänestä tuntuu! Ja vielä jouluaattona!
Miksi et jaa kaikkia päiviä niin että 6 tuntia kotona, 6 t isällä, 6 t mummolla ja vaarilla 6 tuntia toisella mummolla ja vaarilla... joka päivä, ai niin koulu vielä unohtu...
No en kyllä minäkään hyväksyisi!!
Oikeesti on sillää edes otsaa ehdottaa moista!
Hyväksyisikö se sun puoliso, että sinä viettäsit joulun sun exän kanssa? sama asiahan se ois niin olipa lapsia tai ei.
Mitä omituista siinä on, että isä menee lastensa kotiin joulua viettämään?? Niinhän sen pitää olla, että lapset ovat tärkeimmät!
Aivan loistava mies, jos rakastaa lapsiaan noinpaljon.
kunnonmies on,kun ei lapsiaan hylkää, mutta eiköhän ne lapset voi tulla isän luo joulua viettämään. Tai jos isä menee sinne entiseen kotiin, niin samallahan siitä voi taas sitten jatkaa sitä entistä elämää sulassa sovussa jatkossakin. Luulisi lastenkin olevan hieman ulapalla tilanteessa.
Jos on erottu, on erottu, mutta lapsista ei erota. Se taas ei tarkoita sitä, että pitäisi luikkia sinne entiseen torppaan lasten luo jouluksi, jotenkin se antaa kieron kuvan koko kuviosta lapsillekin. Kuten joku kirjoitti, onhan lapsilla niitä toiveita, mutta ei kai kaikkia ole tarpeen eikä hyväksikään toteuttaa.
Mutta kukin taaplaa tyylillään.
En itse näkisi lapsen rakastamisen määrän mittarina tuota, että meneekö isä jouluksi lasten luo vai ei.
Tietenkin lapset voivat äitinsä kanssa isän luo mennä jouluksi ihan miten vaan, kunhan perhe on koossa edes jouluna.
Mutta olisihan se sinänsä omituista jos siellä olisi vieraita ihmisiä, niin hehän voisivat mennä sitten omiin sukulaisiin! Joulu on perhe juhla. Vieraat ei kuulu siihen.
Tuskin lapset haluavat olla ilman äitiään jouluna joten exillä olisi lasten kanssa ihan kiva joulu.
Olet harhaoppinen tässäkin asiassa, valitettavasti. Jouluhan on lasten juhla. Ei ole missään kuulutettu, että joulu olisi pelkästään eronneen pariskunnan ja heidän yhteisten lasten keskinäinen juhla.
Niin onkin, se on kaikkien perheidenj uhla. Olisi kohtuutonta vaatia lapsia olevan jouluna erossa äidistään,joka kuitenkin koko vuoden lähes yksin heistä huolehtii, sitten isä keräis juhlat päältä!
Aivan uskomatonta. Äiti kuuluu jouluna lasten luokse, samoin kuin isä. Vieras ihminen kakruineen ei kuulu.
Outoa, kun ollaan jo uudessa suhteessa.
Ehdota sinä, että menet entisen poikaystävän kanssa sitten vaikka kreikkaan. Kuka nyt joulua yksin haluaa viettää ! =)
Jospa ukko sitten heräisi... nää on näitä uusperheellisten ongelmia,,,,, harva tajuaa ajoissa mihin on ryhtynyt.
Suurin osa olettaa, että isä on menossa viettämään eksänsä kanssa joulua, vaikka isä on menossa viettämään lastensa kanssa joulua. Joulu on lasten juhlaa, etenkin, jos lapset ovat pieniä. Onhan se kivaa nähdä lasten joulupukki-kuumeilut ja joulun odotus.
Se, että mies viettää joulun eksänsä kanssa, ei välttämättä ole miehelle millään tasolla mieluisaa, vaan hän joustaa ja luopuu omasta mukavuudenhalustaan, sopeutuu, voidakseen viettää lastensa kanssa joulua. On se kummallista, että jos erotaan, täytyisi välit eksään lyödä täysin poikki, mitään yhteistä ei saisi tehdä lasten kanssa niin, että toinen vanhempi on myös läsnä. Keneltä sellainen on pois? Kyllä lapset näkevät vanhempien kanssakäymisestä, että eivät vanhemmat ole palaamassa yhteen. Asialliset välit vanhempien välillä tukee lapsen hyvinvointia, myös eroperheissä. Päinvastoin, lapset (ainakin isommat) saattavat huomata, että on turha toivoa vanhempien yhteenpaluuta. Moni eroperheen lapsi toivoo, että vanhemmat edes joskus olisivat yhdessä lapselle tärkeässä tapahtumassa; katsomassa tärkeää jääkiekko- tai jalkapallo-ottelua, koulun juhlassa, syntymäpäivillä jne.. Onko se liikaa vaadittu? Eivätkö aikuiset ihmiset osaa olla muutamaa tuntia toistensa seurassa jakamassa lapsen tärkeitä hetkiä? Eikö aikuiset voi joustaa?
Samaa joustoa vaaditaan uusilta puolisoilta. Joulusta voidaan irrottaa joku osa, jolloin vietetään aikaa ihan kahdestaan. Tai tehdään muita ratkaisuja. Ei kaikessa tarvitsee joustaa, mutta valmis pitää olla tekemään myönnytyksiä. Ei suhde voi olla jatkuvaa mittausta siitä, meneekö eksä minun edelle vai ei. Sehän tässä aloittajan viestissä kaikista eniten kuultaa läpi.
Juu, ei sellanen mies olekkaa eikä varsinkaan isä, joka viettää täysin tuntemattomien ihmisten kanssa joulun ENNEMMIN KUIN OMIEN LASTENSA JA SUKULAISTEN KANSSA.
Siinä ei uusioilla ole mitään aihetta kiukutella. Jos miehelle omat perheenjäsenet on rakkaita, niin se on iloinen asia. Uusioiden pitää vaan kannustaa ja ola hyvillään, että miehellä vielä on oma perhe se entinen, ja ne ovatkin kaikkein tärkeimmät.
höpö,höpö lissu miksi se ukkosi sitte sut petti, ja jätti, jos kerran olet tärkeä exällesi.
Lapset ovat tärkeitä, mutta sinä olet se viimeinen henkilö, johon exäsi haluu olla tekemisissä, hänellä on kotonaan nainen, jota hän rakastaa. Sinä olet se entinen.
Ei ole lapsekaan enää isälle tärkeitä, kun hänet painostettiin heidät jättämään, ja siitä olemme kaikki erittäink atkeria, että mies oli niin typerä, että missasi oman perheensä.
Kyllä se on niinpäin, että me emme halua olla miehen kanssa missään tekemisissä, sillä emme huoli miestä joka lähtee omallelomalle, ja haluaa palata kun itse haluaa. Ehei takasin ei ole koskaan tulemista. Ja meille ei naisia tuoda, eikä oo tuonukkaan, sillä on samaa mietlä että naisensa häiriköi meitä ja sotkee.
Olemme mielellämme enisiä, sillä tuollainen mies joka lapsensa hylkää, en voisi kuvitellakkaan että ottaisin takasin, johan se loukkaisia minua, lapsia ja sukuamme.