Kävelin lintutornia kohden. Olet vierelläni hiljaa. Pääsin perille, täytit huoneen. Katselimme hetken auringonlaskua. Seisoit takanani, nojauduin taaksepäin ja painoin pääni olkaasi vasten. Siinä hetkessä ei ollut mitään odotuksia, vain aurinko joka laski merelle ja kaksi haamua sylikkäin. Sytytin savukkeen. Sinä poistuit huoneesta hiljaa päättäväisin askelin. Kutsuin sinua takaisin, mutta et tullut. Katsoin auringon laskevan. Rukoilin sitä, joka kuuntelee niitäkin, jotka eivät tunnusta mitään tiettyä uskontoa. Se rukous oli jotain epäitsekästä. En pyytänyt itselleni mitään. Enkä aio enää pyytää.
Kävelin pois ja mietin, onko paluuta. Vastauksena alkoi mielessäni soida laulu, jonka tunnistin hetken kuluttua.Alitajunta on voimakas väline.
http://www.youtube.com/watch?v=RZ2BILoT7IM
Kävelin pois ja mietin, onko paluuta. Vastauksena alkoi mielessäni soida laulu, jonka tunnistin hetken kuluttua.Alitajunta on voimakas väline.
http://www.youtube.com/watch?v=RZ2BILoT7IM
Vastaukset 2
Vanhimmat
rukouden elämä voi nopeasti vastan,kun näen eläväksi takaisin elää,
että sydämen avaa mielelläni.ei kiire on hukassa...
vaan kuulla kaiken,pidän auringonlaskun lämpimät olla sielun aika...
miettiä.rauhoista ja opitan sen.mä tiedän sen.
nyt tulee uudelleen,paluu...on täällä.
Se oli todella voimakas läsnäolon hetki.