elämä edessä..

Stressaaminen nuorella henkilöllä koulussa on normaalia, mutta jos se tuntuu siltä että se ylittää oman sietokyvyn täysin niin apua voi hakea esim. oman paikkakunnan lääkäriltä. Heillä on täysi vaitiolovelvollisuus, ettei siitä tarvitse pelätä mitään. Jos myös koululta löytyy terveydenhoitaja niin hänellekkin voi käydä keskustelemassa ja kysyä apua.
Täysin liika kuormittaminen tietenkin tuottaa tuota stressiä paljon jos ei ole omaa aikaa ollenkaan. Olisiko täysi mahdottomuus lopettaa jokin harrastus ja pitää sinä aikana aina omaa aikaa ja miettiä sekä rauhoittua esim. piirtämällä kuten itse teen kun siltä tuntuu. Erilaisia rentoutumismahdollisuuksiakin löytyy, mutta lääkäri osaa näistä kertoa sitten paremmin.

Kuulostaa jotenkin samalta kuin meikäläisen 2. lukiovuoden loppu... kouluhommia ja aktiviteetteja oli ihan liikaa. Kesälomalla sitten nukuttiin nukahtamislääkkeillä... Sun varmaan kannattaa tehdä niin, että vähennät noita aktiviteetteja, varsinkin sellaisia mistä et enää nauti ja mitkä tuntuvat pakkopullalta. Aivot ja kroppa nimittäin tarvitsevat myös lepoaikaa.

Ja kannattaa myös opetella myöntämään omalle itselle että kaikessa ei voi olla paras eikä kaikkeen tarvitse pystyä. Se on vaikeaa, tiedän kokemuksesta, mutta loppujen lopuksi se on aika vapauttava olotila :)

Mulla auttoi stressivaiheen yli se tietoisuus, että se ei kestä ikuisesti. "Every cloud has a silver line".

Saatko nukuttua öisin?

Minulle tuli tunne kun luin kirjoituksesi,että sinulla on pyrkimys olla täydellinen. Ja se on meillä kaikilla harha luulo, kukaan meistä ei vielä ole onnistunut olemaan täydellinen.
Jotempa otetaan järki käteen, tottakai koulumenestys on tärkeää,sehän antaa meille eväitä tulevaan elämään. MUTTA SE EI KUITENKAAN OLE KAIKKI KAIKESSA,ON ANNETTAVA ITSELLEEN AIKAA NAUTTIA ELÄMÄSTÄ,NAUTTIA NIISTÄ ASIOISTA JOISTA PITÄÄ IRROITTAUTUA ARJESTA,NIIN KOULUKIN SUJUU PALJON PAREMMIN. MUTTA KAIKESSA TÄYTYY OLLA ITSELLEEN REHELLINEN JA PITÄÄ KOHTUUS KAIKESSA,SILLOIN POÄRJÄÄ NIIN ITSENSÄ KUIN TOISTEN KANSSA.TSEMPPIÄ

et kai

on jo tavote, minne haluat pyrkiä koulujen jälkeen, esim. yliopistoon ja jollekin linjalle niistä, panosta niihin. Muut aineet voit antaa rauhassa laskea.

Rakastan kuria, lakia, järjestystä, yhteiskuntaa, elämistä, ihmisiä, oikeudenmukaisuutta, valoa, hyvyyttä ja totuudenmukaisuutta ja inhoan kaikkea pahaa ja pimeää, en ole masentunut, mutta itsekin olen täysin jaksamaton. En jaksa tietoyhteiskuntaa!

Olen jollain tavalla omaksunut ajatuksen, että helpompaa olisi mennä Afrikkaan fyysiseen työhön tai täällä suomessa perustaa omavaraistalous ja elää vapaasti (verot ja muut painaa niskan päälle nykyään??), nauttia elämisestä niin kuin ennen vanhaa (=100 vuotta sitten ja siitä taakse päin) elettiin kuin psyykkisesti itsemurhata itsensä pyramidihuijaukseen perustuvassa kuluttajayhteiskunta kuplataloudessa. En ole pankkiirien orja.

Nyt painaa opinnot ja kaikki päälle sen jälkeen työelämä jne..ei helvetti, naurattaa! Mikä järki on ikuisessa talouskasvussa? Onko tehty tutkimuksia kuinka tietoyhteiskunta ja ikuinen talouskasvu vaikuttaa ihmisten psyykkeisiin? Kuluttajayhteiskunta perustuukin kuluttamisen toiveajatteluun, joka ei voi jatkua ikuisesti. Onneksi nyt vihdoin kupla pyramidihuijaustalous tuhoutuu ja saas nähä mitä sitten tapahtuu, tuleeko maailmanhallitus, apua.