Kuuntelinpa aamutv:tä ja lukivat Löppösen kommenttia Turun Sanomissa. Voi jumalauta! Suomessa tehdään muka liian vähän duunia! Voi olla, että Läppänen ei ole tietoinen siitä, että suomessa sadat tuhannet tekevät 50:n tunnin viikkoja, mutta saavat palkan vain 37,5:a tunnista! Näin ainakin kaupan alalla, jossa ei makseta ylitöistä ja jossa kukaan ei uskalla valittaa, peläten saavansa potkut. Saunan taakse tuo hölmöläinen pitäisi viedä!
Lipposen kommentti Turun Sanomissa
pena
6338
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mene itse saunan taakse.Laitan sinulle Lipposen kolumnin, tavaa se alusta loppuun. Ollaan miehestä mitä mieltä tahansa, tällä kertaa hän osui naulan kantaan. Pena voisi vaivautua ottamaan selvää asioista ennnenkuin nolaa itsensä julkisesti.
Puhemies Paavo Lipposen kolumni: Talouspolitiikka ja opposition vaihtoehdottomuus
PAAVO LIPPONEN
Maailmantalouden kasvu vahvistuu yli neljän prosentin tasolle, kun Kiinan ohella myös Yhdysvallat ja Japani ovat pääsemässä tukevampaan kasvuun. EU:n talouden ennustetaan myös pääsevän tänä ja ensi vuonna yli kahden prosentin kasvuvauhtiin.
Epävarmuustekijöitä on runsaasti. Öljyn hinta ei vielä tunnu, mutta jos se pysyy nykyisellä hyvin korkealla tasolla, inflaatiopaineet pääsevät läpi. Öljyä sinänsä on tarjolla kysyntää vastaavasti, joten hintapiikki on poliittinen. Irakin ja koko Lähi-idän tilanteen rauhoittuminen auttaisi lyhyellä tähtäyksellä. Riippuvaisuus fossiilisista energialähteistä on kuitenkin jo sitä luokkaa, että energiapolitiikka vaatii suurempaa huomiota.
Yhdysvaltain ja Aasian talouksien keskinäisriippuvuus, Aasian maiden aina vain jatkuva halu rahoittaa USA:n vaihtotaseen vajetta ostamalla dollareita, voi joutua koe-tukselle jo lähitulevaisuudessa. Epävarmuus liittyy tässä Kiinan talouteen, jossa teollisuuden kasvuvauhti hirvittää monia. Jos riippuvuus katkeaa, USA:ssa korot nousevat ja dollari heikkenee. Toinen jättivaje USA:lla on budjetissa, kolmas kotitalouksien velkaantumisessa.
Toistaiseksi USA:ssa kuitenkin uskotaan, että talouskasvun kiihtyminen johtaa tulojen ja säästämisen kasvuun, jolloin vajeet sulavat. Budjettivaje otetaan Washingtonissa nyt vakavasti ja liittovaltion menoja pyritän pitämään kurissa.
Euroopan ongelma on suhteellisen alhainen kasvu ja suurten EU-maiden julkisten talouksien jättivajeet. Korkotaso on alhaalla ja korkovakaus ennen näkemätöntä, joten korkoelvytyksen varaan ei voida laskea. Budjettielvytys on pois laskuista alijäämien takia. Koveneva kilpailu ei globalisaatiossa salli palkankorotuksia. Jäljelle jää rakenteellisten uudistusten vaihtoehto.
Useimpien EU-maiden ongelmana on alhainen kulutus, mikä johtuu kuluttajien heikosta luottamuksesta talouteen. Sitä eivät vahvista elvytyspuheet, sillä kuluttajat pelkäävät budjettivajeiden johtavan kiristystoimiin ja eläkejärjestelmien ajautuvan rahoitusvaikeuksiin. Vain pitkäjänteinen uudistuspolitiikka voi palauttaa luottamuksen.
Rakenteellisiin ongelmiin päästään kiinni tarkastelemalla USA:n ja EU:n välistä tuottavuuseroa. Yhdysvaltain talouden tuottavuus on kasvanut 1990-luvun puolivälistä lähtien kolmen prosentin tahtia. EU:ssa tuottavuus on laskenut 1990-luvun alkupuolelta lähtien.
Syitä on useita, mutta huomio kiinnittyy tehtyjen työtuntien määrään per työntekijä per vuosi: se on pysynyt USA:ssa samalla yli 1 800 tunnin tasolla yli 20 vuotta, mutta EU:ssa laskenut samassa ajassa vajaasta 1 800 tunnista alle 1 600 tuntiin.
Euroopassa varmaankin tehdään töitä tehokkaammin eli tuottavuus on tästä näkökulmasta korkeampi. Töitä pitäisi kuitenkin tehdä enemmän ja saada suurempi osa työikäisistä töihin, jotta hyvinvointipalvelut voitaisiin rahoittaa väestön vanhetessa.
Suomen talous poikkeaa edukseen useimmista muista EU-talouksista. Julkinen talous on EU:n vahvin, kuluttajien luottamus korkealla. Kotimainen kulutuskysyntä pitää yllä työllisyyttä palveluissa, mikä korvaa teollisuuden työpaikkamenetykset. Nyt on kuitenkin aika ottaa talouden rakenteelliset ongelmat vakavasti.
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäen ajatus kolmivuotisesta tulopoliittisesta sopimuksesta osuu oikeaan ajankohtaan. Työllisyys ja kilpailukyky turvataan parhaiten käteen jäävän tulon suotuisalla ja tasaisella kehityksellä, kun kuluttajien luottamus säilyy. Myös investoinneille tarjoutuu vakaampi ympäristö. Valtion menojen kurissa pitämiseen sitoudutaan, mutta budjetista voi löytyä lisää pelivaraa kasvua tukeviin investointeihin.
Vielä parempi olisi, jos tupoon liittyisi rakenteellisia, työn määrää lisääviä elementtejä. Silloin toteutuisi hallituksen itselleen asettama työllisyystavoite paremmin kuin nyt näyttää.
Talouspoliittisessa keskustelussa olisi tervetullutta saada oppositiolta vihdoinkin vaihtoehto esiin. Vihreiden laatima välikysymys ja siitä käyty keskustelu ei tuonut sellaista esiin.
Kokoomuksen uudella johdolla on nyt näytön paikka. Jos se tyytyy vain ampumaan kaikkea liikkuvaa, jää tämäkin mahdollisuus käyttämättä. Toivotan Jyrki Kataiselle menestystä puolueensa strategian kehittämisessä.
Kirjoittaja on eduskunnan puhemies ja Sdp:n puheenjohtaja.
Lipposen kirjoitus toistelee tyypillisiä makrotalousliturgisia äänenpainoja. Maailman ihmisten asioita tuollaisilla liturgioilla eikä niihin pohjautuvalla päätöksenteolla ei hoideta.
Esimerkiksi tehtyjen työtuntien määrä/työntekijä on tilasto joka ei kerro oikeastaan mitään. Se ei kerro kasautumista, ei määrän ja laadun suhteesta, ei tuottavuudesta, ei mistään. Se on käyttökelpoinen vain silloin kun tarvitaan jokin numeerinen mukapätevä käsikassara jolla voidaan iskeä työntekijöitä perseeseen.
Makrotalous on muutenkin siitä mukavaa että rikkaat ja hienot ihmiset voivat sen merkeissä pitää toisiinsa yhteyttä ja kokea hallitsevansa maailmaa - Lipponenhan palasi juuri Bilderbergh-kokouksesta Italiasta - ja valtava rahanlaskentaa harrastava talousteoreetikkojen maailmanarmeija saa siitä päivittäisen taistelunsa sisällön. Mutta ihmiset ovat kuitenkin ihmisiä, kansat kansoja, ja talous vain viivoja paperilla. Kun ihmiset väsyvät, ei auta vaikka viivoja miten vielä yritettäisiin pitää pystyssä.
Maailmassa jossa toiminnan ehdot sanellaan Lipposen tapaisten ihmisten toimesta, yksityisten kansalaisten kannattaa vain etsiä itselleen se oma selviytymistapa ja antaa piupaut erilaisten suuryritysten tai niitä myötäilevien valtapoliitikkojen örähtelyille.
Koska Lipponen tyytyy kiinalaisen virkaveljensä palkkatasoon ja ryhtyy töihin?
Jo on aikoihin eletty ja varmaankin lopputilillä uhattu jos 50 t viikkoja tehdään 37,5t palkalla!
Tällaisissa tapauksissa voi summa tulla takautuvasti maksuun!Ota selvää!
Onko näyttö selvä että näin on tapahtunut?
Paavon jutusta ja työn teosta vielä kerran. "Töitä pitäisi kuitenkin tehdä enemmän ja saada suurempi osa työikäisistä töihin, jotta hyvinvointipalvelut voitaisiin rahoittaa väestön vanhetessa."
Siinähän puututaan TYÖTTÖMYYTEEN ja sitä kautta saatavaan hyvinvointiin.
työttömyyden kautta saamaan hyvinvointia?