Lentokoneeseen vaikka väkisin

Katsopa tuollainen elokuva kuin: Quarantine 2 (2011 tehty), siitä lähtee lehtopelot.

Meni tällä kertaa kontrolli, vaikka ei nyt ihan täydellisesti. Hieman krapulaisena piti lentää Keski-Euroopasta Suomeen.. Vielä silloin en ollut käynyt lääkärillä paniikkioireideni vuoksi mutta tämän reissun jälkeen ei mennyt kauaa että hain lääkkeet.

Menomatkan selvisin muutamalla rauhoittavalla drinksulla. Takaisin paluu ei sitten ollutkaan niin helppoa. En saanut nieltyä koneessa ruokaa enkä juomaa. Kauhea tarve nousta ja kävellä, ja hengittäminen oli vaikeaa. Tai tunne siitä ettei saa tarpeeksi happea.

Yritin väkisin saada paukkua nieltyä mutta tukehtumisen tunne oli valtava. Siispä kävelemään. Onneksi paikkani oli takaosassa ja pystyin suht huomaamatta sieltä nousemaan. Sanoin lentoemoille että taitaa olla paniikkikohtaus päällä ja ymmärtäväisenä antoivat luvan tulla tarjoilutilaan.. Siellä kyykkiessäni yritin itselleni puhua järkeä mutta eipä se paljon tuossa tilanteessa auta. Epätoivoissani pyysin heiltäkin rauhoittavia. Ei herunut. :)

Kolme-neljä kertaa joudun tekemään tuon kävelykierroksen, jossa pysähdyin hengittelemään. Helpotti kun jutteli jollekin, mukamas jonotin vessaan tms. Pikkuhiljaa rentouduin sen verran että sain drinkkini juotua ja heti toinen perään. En edes tiedä kauanko tilanne oli päällä mutta tuntui todella pitkältä..

Enää en taida uskaltaa lähteä ilman rauhoittavia, sen verran karmea kokemus oli. Ja taidanpa lisäksi ilmoittaa jo lentoa varatessani tästä "pikku ongelmastani" että saisin paikan takaosasta..

Sattumalta eksyin tänne lukemaan näitä, ja tuon Ryyni75sen kertomuksen jälkeen en taida itekkään uskaltaa kovin luomuna lennolle :D Ei sais nauraa, mut itelläki ku on paniikkihäiriö, niin voin sanoa, että onhan se vähän surkuhupaisa tuollainen tilanne :/ Olisikohan jotain lentoja pelkille paniikkihäiriöisille :D Jos silloin ei tulis kohtausta itellä ku tietää että kelle muulle vaan vois tulla kohtaus.. auttais ehkä kaikkien "tuskaan" ? Itellä ainaki tuo vaikuttaa paljon, ku on tuntematonta porukkaa PALJON ympärillä...

Minulla on paniikkihäiriö ja pelkään lentämistä. Olen saanut lenkokoneessa paniikkikohtauksen. Lyyhistyin penkille, en muista matkasta paljon mitään. Vieressä oleva tuttu helpotti asiaa. Lento kuitenkin elämäni pahimpia kokemuksia. Viime vuonna yritin uudelleen. Ja suosittelen sinullekkin. Varasimme mahdollisimman lyhyen lennon, kauas, isoon lomakohteeseen. Turkki, kreikka ym. Siitä syystä, että lento tapahtuu isolla ( tasaisemmalla) koneella, ilman pitkää lentomatkaa (alle 4 h). Ehdoton ehtoni oli että koneen pitää olla Finnair, luotettava ja suomenkielinen henkilökunta. Varasimme paikat ihan edestä, nousut ja laskut ei tunnu niin kovasti, moottorin äänet erilaiset kun keskellä konetta ja ei näe siiven liikkeitä. Mukaani lähti tärkein henkilöni tueksi, joka on lentänyt usein. Koneessa hän pystyi rauhoittelemaan, tämä ääni kuuluu tulla, nämä ovat ilmakuoppia ym.. kertomaan mitä tapahtuu. Ja hän kertoi jo ennen lentoa paljon asioita lennosta.. Lennosta: Jännitin, panikoin, tuntui etten saa henkeä. Lähdössä itku tuli ja paniikki alkoi nousta. lentoemännät kysyivät oloani ja kertoivat että kaikki hyvin, mahtava sää lentää ja muita asioita lennosta. Tämä rauhoitti. Loppu lennon kuuntelin musiikkia MP3:sestä ja yritin rauhoitella itseäni ja kaikki sujui paremmin kuin hyvin! Takaisin tullessa säästyin itkuilta, pystyin jopa olemaan hetkiä ilman MP3:sta, uskalsin katsoa ulos ja käydä vessassa. Enkä saanut paniikkia. Tottakai lentäminen vieläkin pelottaa mutta sain hyvän kokemuksen mikä helpottaa. Alkoholia tai rauhoittavia en käyttänyt. Ainoastaan tupakoin vimmatusti ennen lentoa, mikä ei ehkä suositeltava juttu.. ;) Ja olen todella paniikki ja ahdistushäiriöinen, olen syönyt niiden takia lääkkeitäkin. Joten suunnittele rauhassa, mitä sinä haluat lennolta, kenet haluat mukaan ja puhu asiasta tuttujen kavereiden kanssa. Kun pääset lomalle, se palkitsee ja suuresti. Onnea yrittämiseen!

Lentäminen ei minua sinänsä pelota, mutta lentokoneen alhainen ilmanpaine tekee epämiellyttävää oloa joskus. Sama toistuu ohuessa ilmassa vuoristossa. Monet oireet paniikkihäiriön kaltaisia. Lentäminen alhaisessa paineessa on keholle oikeasti rasitus, mutta terve keho siitä kyllä selviää. Alhainen hemoglobiini voi tehdä sopeutumisesta hankalaa.
Koneessa olen mahdollisimman paikallani (liikkumattomuudessa toki riskinsä), liikkuminen huippaa paljon kun hapenkulutus nousee yhtäkkisesti. Intensiivinen keskustelukin kuluttaa happea, on tullut havaittua.. Alkoholia en missään nimessä enää ota lennolla.

Moi! Lensin Tallinnasta Tampereelle koska oli pakko.Välillä oli tosi hyvä olo, välillä pelotti että jos kohtaus tulee. EI TULLUT, oli mahtavaa kun kone laskeutui ja lisäksi kone oli 20-paikkainen Air Baltic joka tärisi ja teki jos jonkin laista hyppyytystä. Alkoholia en ottanut olisko tuo auttanutkaan. Aion toistekkin lennolle, en pitkälle, lyhyen lentomatkan jos kokeilis taas niin tietäis sujuisko uusiks yhtä hyvin.

Kiva lukea muidenkin lentopelkoisten juttuja. Itse lensin vähän aikaa sitten kuuden tunnin lennon lentoyhtiöllä, joka emoyhtiö on saanut huomautuksia puutteista. Voitte vain kuvitella, kuinka ahdistava lento oli. Onneksi mieheni istui veieressäni ja sain vapaasti tuijottaa ulos ikkunasta ja olla "valmiudessa". Otin menomatkalla puolikkaan alproxin, se ei paljoa auttanut, vei korkeintaan terävimmän ahdistuksen kärjen pois. Inhoan ilmakuoppia. Olisi niin ihanaa päästä ohjaamoon, sillä olisin silloin koko ajan ajan tasalla matkan kulusta ja jos saisi hieman jututtaa kapteeneja. Luulen, etten lennolla kärsisi niin paljon. Tykkään kuitenkin matkustamisesta niin paljon, että kärisn mielummin lennon kuin jätän matkan väliin.

Joskus Unkariin ja sieltä Romaniaan mennessä ja tullessa sain pahoja kohtauksia. Oli kuitenkin pakko muun "retkikunnan" kanssa vaan tulla pois lentokoneella vaikka olisin ollut valmis matkustamaan takasin bussilla tai junalla, niin hirveä kokemus oli lento sinne. Happi loppu ja tuskin olin tajuissani puristin edessä olevaa penkkiä ja tuntui, että kuolen. Vielä paluumatkalla sama toistui tosin mukana ollut mummo antoi rauhottavaa. Uskalsin kuitenkin tämän jälkeen lentää saksaan, mutta vedin sellaiset bentsohumalat, että mikään ei tuntunut miltään. Kuitenkin pelotti ihan älyttömästi, mutta matka meni hyvin. Tosin perillä nukuin lääkkeitten vaikutuksesta pari päivää putkeen. Tuo aiemmin mainitsemani kohtaus oli elämäni pahin kokemus helposti. Kannattaa ottaa vähän rauhoittavaa mukaan, ehkä pari jo ennen lentoa.

Minullekin taas ajankohtaista alkaa pelkäämään 1 kk kuluttua tapahtuvaa lentoa. Minä vaan sitkeästi lennän vaikka pelkään sitä hullun lailla ja varsinkin stressaan jo monta viikkoa ennen matkaa. Jossain oli juttua että lentopelon taustalla on yleensä ihan muita pelkoja ja se on varmasti totta. Lisäksi jotenkin pelkään ihan sikana koko perheen puolesta. Yritän olla puhumatta tästä asiasta kotona koska en halua siirtää tätä panikointia lapsiini. Olen kuitenkin päättänyt että menen koneeseen vaikka se olisi viimeinen tekoni, jos kieltäydyn lentomatkustamisesta niin silloin ei muukaan perhe pääse matkalle. Mulla käytössä ilman reseptiä saatava matkapahoinvointilääke jonka vaikutus on rauhoittava, ja mulla käytössä myös beetasalpaaja Propral joka on hyvä jännitykseen. Olen kuitenkin aina selvinnyt matkoista ja jopa hetken nauttinutkin lentämisestä. Elämäni ensimmäiseen kovaan turbulenssiinkin jouduin viime vuonna. Laitoin silmät kiinni ja ajttelin että minä en voi tehdä mitään muuta kuin odottaa että tämä menee ohi, ja menihän se...

Toisaalta aina tulee ns. voittajan olo kun on vaan uskaltautunut ja lähtenyt. Vaikka matkaan lähtö vaikeaa onkin, kuitenkin on päässyt käymään paikoissa joissa ei välttämättä koskaan enää tule käymään. Toivottavasti lentohenkilökunta ymmärtää kuinka kamalaa pelkääminen voi olla. Mulle ei varsinaista paniikkikohtausta ole koskaan koneessa tullut, koska olen valmistautunut. Eli lääkitsen, en juo kahvia enkä varsinkaan alkoholia. Mutta kun tätätkin kirjoitan , on jo perhosia vatsassa...