Olen 21-vuotias nuori nainen. Olen asunut yksin jo 17-vuotiaasta lähtien. Äitini ja isäni erosivat, kun olin 9-vuotias. Äidilläni ei ole sen jälkeen ollut kumppania.
Äitini soittelee ja tekstailee ja haluaa nähdä joka päivä. JOKA päivä. Koska näemme niin usein, alan hermostua kaikkeen mitä hän sanoo. Kaikki oli hyvin, kun opiskelin pari vuotta toisella paikkakunnalla - näimme vain viikonloppuisin. Meillä on usein todella hauskaa, kun vietämme aikaa yhdessä, mutta ei viime aikoina.
Äitini on ihana ihminen, auttaa minua kaikessa ja rakastan häntä paljon. Mutta olen aikuinen ihminen ja haluaisin omaa tilaa.
Miten omalle äidille voi sanoa: "jätä minut rauhaan?" Toki yhä tahdon tavata häntä viikonloppuisin ja soitella silloin tällöin kuulumisia. Mutta tekstiviestejä tulee päivässä lähemmäs kymmenen, puheluita vähintään kaksi.
Äitini soittelee ja tekstailee ja haluaa nähdä joka päivä. JOKA päivä. Koska näemme niin usein, alan hermostua kaikkeen mitä hän sanoo. Kaikki oli hyvin, kun opiskelin pari vuotta toisella paikkakunnalla - näimme vain viikonloppuisin. Meillä on usein todella hauskaa, kun vietämme aikaa yhdessä, mutta ei viime aikoina.
Äitini on ihana ihminen, auttaa minua kaikessa ja rakastan häntä paljon. Mutta olen aikuinen ihminen ja haluaisin omaa tilaa.
Miten omalle äidille voi sanoa: "jätä minut rauhaan?" Toki yhä tahdon tavata häntä viikonloppuisin ja soitella silloin tällöin kuulumisia. Mutta tekstiviestejä tulee päivässä lähemmäs kymmenen, puheluita vähintään kaksi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Unohtele muka puhelinta äänettömälle, kaverin luokse jne, jonka varjolla voit vastailla vähemmän. ja sama pätee kaikkeen vierailuun ja yhdessä oloon, tekosyytä tekosyyn perään niin kyllä sitä tilaa sitten tulee kun joutuu väkisin irroittamaan...parasta kieroilussa on se ettet varmasti jää kiinni eikä kukaan osapuoli loukkaannu :) vähennät pikku hiljaa käyntejä ja puheluita, olen itse hankkinut etäisyyttä sukulaisiin tällä tavaoin ja meillä päin se ainakin toimi, hetken piti olla sitkeä luontoinen eikä saa ajatella että tuleeko sille nyt suru puseroon kun en "ehtinyt" käymään.
Hienotunteisesti etäisyyttä tai alkaa joku päivä tosissaan ahdistamaan - kokemusta on. Hän ei siitä muutu vaan sinun pitää itse muuttua/ tehdä jotain.
Jos teillä on hyvät välit, voit sanoa suoraan. Mä sanoin mun äidille, selitin nätisti kuinka usein minusta olisi hyvä olla yhteyksissä Se ymmärsi ja lopetti.
Tee kuten "fghjkl" ehdotti. Ihan suoraan, mutta nätisti ja asiallisesti sanot. Äitisi puolelta napanuora ei ole vielä katkennut ja kun hänellä ei ole uutta kumppaniakaan, niin se ainoa kontakti olet Sinä. Senkin ymmärtää, mutta kyllä se aikaa myöten ahdistaa.
Jos lähdte sille linjalle,että pidät kännykkää äänettömällä (unohdit mjuka), niin s e on kyllä loputon suo, eikä auta kuin hetken, ehkä. Rehellinen peli vaan, kyllä äitisi sen vielä ymmärtää.
Onko äidilläsi mitään harrastusta, ystäviä? Oletko äitisi ainoa lapsi?
Tuntuu vaikealta sanoa suoraan, koska tiedän että hän loukkaantuisi.
Äitini ei harrasta mitään, eikä hänellä oikeastaan ole kotipaikkakunnalla paljoa ystäviä. Hänen siskonsa asuu lähettyvillä, ja he näkevätkin usein. Voisi sanoa, että tätini on "kakkosvaihtoehto" jos itse en suostu äitini kanssa viettämään aikaa.
Minulla on sisko ja veli - isäni puolelta. Näin ollen olen siis äitini ainoa lapsi. Toivoisin niin kovasti, että hän löytäisi itselleen miesystävän! Tiedän, että moni mies on ollut hänestä kiinnostunut, mutta hän itse on nirso tai kärsii menneisyyden aiheuttamista luottamusongelmista. En tiedä.
No jooooooooo... 21 v!!! Hmph...oottele viel 5 vuotta, niin kyllä se ei onnistuu!