Nuoret syrjäytyvät kotiin

Kuin suoraan mun elämästä

Toivon että perheidin nettiyhteyksiin saisi rajoitettuja vaihtoehtoja. pelinestoa, netin sulkeutumista yöajaksi, jotain mainitakseni.

On ollut voimaton olo seuratessa poikien peliriippuvuuden kehittymistä. Poikien isä (etäisä) kantoi heille pelivehkeet minun kotiini ja kevensi siten kai omatuntoaan tapaamisten käyttämättä jättämisten suhteen. Vihasin niitä peli ja tietokoneita mutta eihän isän tuomia lahjoja voinut hävittää????

Nyt pelaavat kaiket yöt. Ennen täysi-ikäistymistä poistin modeemin yöksi mutta nyt ovat täysi-ikäisiä ja vahinko on jo tapahtunut.

Tuo on niin totta. Itse olen perus sosiaalinen tyttö, mutta minulla ei ole koskaan ollut niin sanottuja parhaita kavereita, joille kertoa kaikki huolet ja murheet. Nytten kaikki kaverit alkaa olla jo perheellisiä, joten se vähäinenkin ajan vietto heidän kanssaan on jäänyt. Pikaisesti viestitellään silloin tällöin sähköpostin välityksellä. Ja kaiken lisäksi se että ne joita pidän kavereina asuvat kaikki kauempana, joten näemme tosi harvoin.
Kun ei ole kavereita tässä lähellä, ei tule käytyä "ihmisten" ilmoilla vapaa-ajalla. Toki käyn töissä mutta ei siellä sellaista seuraa ole, että iltasella viitsisi heidän kanssa olla (vanhempia ukkoja).
En koe että olisin syrjäytynyt, mutta välillä on kyllä yksinäinen tunne kun ei ole ketään kelle "puhua".

Meillä toimii nykyään netti enää vain kolme tuntia päivässä, jaettuna eri ajoille. Olen silti linnoittautunut kotiini 24h. Netti ei ole minulle koskaan ollut se ongelma, vaan se, ettei minulla ole kiinnostuksen kohteita kodin ulkopuolella, eikä siten riitä muuta tekemistä.
Ryyppääminen ei kiinnosta, jokseenkin typerää puuhaa. Liikuntaan olen liian laiska ja keskittymiskyvytön. Tykkään kyllä nostella puntteja ja tehdä jumppaliikkeitä vähän aikaa kerrallaan.
Koulukavereideni kanssa en jostain syystä ole viettänyt vapaa-aikaa 13-14 ikävuoden jälkeen ja nyt se ei ole enää mahdollista. Emme näe enää ja olemme jääneet jo liian etäisiksi.

Joten tämä on melko pakollinen tilanne... Hankkisin kyllä uusia kavereita ja harrastuksia, enkä olisi syrjäytynyt kotiini, jos en olisi jo näin erakoitunut. En ole sellainen pohjimmiltani, vaan iloinen, ystävällinen ja hauska ihminen, joka rakastaa muiden huomiota ja nauttii toisten viihdyttämisestä :) Tähän yksinäisyyteen vaan kun on jo uponnut, sieltä on todella vaikea enää nousta pois. Pyrin silti säilyttämään ajatukseni terveenä ja mieleni kirkkaana.

Onkohan kummallista kuultavaa nuorille syrjäytyneille, on täällä jopa kuuskymmentä ihmisiä.

Tota. Esitän oman näkemyksen.Kovat koulukiusaajat porskuttavat. Koulukiusatut syrjäytyvät kotiin.Yhteiskunnassa vallitsee kovat arvot.

Yhteiskunta kantaa huolta vaan työstä syrjäytyneistä, tuottavat yksilöt jäävät kotiin makamaan. Mutta ei se välitä pätkääkään sosiaalisesti syrjäytyneistä ja yksinäisistä joilla on työ tai opiskelupaikka, koska ne ovat tuottavia yksiköitä.
huoh

Syrjäydyn himaan tietokoneen äärelle, mutta en mä etsi mitään kultteja netistä. En todellakaan. Pelaan vaa normaalisti ja katon sarjoja ja elokuvia.
En vois kuvitellakkaa laittavani itteäni joidenki kupla-aatteiden orjaksi. Hohhoijjaa.
Tuokin varmaan pojille yleisempää.

Ehkä tulevaisuudessa olemme olemassa vain virtuaalisesti. Poisjäävät jutustelut kasvokkain ja suora vuorovaikutus. Muutumme koodeiksi, koska inhimillisesti ei tarvitse enää vaikuttaa toisiin ihmisiin.

Juu. Olen samaa mieltä monen kanssa. Tämä on yhteiskunnan syy. Täällä Suomessa ollaan NIIIIN jotenkin vetäytyviä ja pelokkaita...
Minulla itselläni on aina ollut todella vähän kavereita, ne ikäväkyllä ovat sitä vain hetken ja jäävät sitten kokonaan pois.. Kukaan ei halua olla hetkeä pidempää ystävä edes kaveri.
Olenkin kyllästynyt yrittämään ja kehittämään uutta ihmissuhdetta seurustelu mielessä ja kaveri/ystävyys linjalla. Kun minusta tuntuu ettei mikään riitä seurustelussa. Pitää olla ihmisenä sitä sun tätä että toinen kiinnostuu. Tänä päivänä ei tavallisuus tietenkään riitä, kun pitää olla lady gaga.
Ja voi että niitä sitten jotka seurustelee! Voi härregud. Nyhjätään kylki kyljessä 100 vuotta peläten muita ihmisten tulevan ja vievän heiltä puolison!!! Argghh!! Tälläinen on siskoni. Hyvä kun voin juhlissa jutella hänen miehelleen.

Täysin uutinen suoraan minun elämästä. Minulla ei ole ketään, kohta ei edes itseäni. Ai että kun tunnen itseni luuseriksi.

rtfyugh

Juu,mun mielestä sivusta liki seuranneena "syrjäytyneet" on usein(ei tietty aina) niitä,joita ei kiinnosta sentin vertaa valtaväestön bilettämiset,pintaliidot baareissa,urheiluhullujen kisailut hampaat irvessä,työnarkkareiden oravanpyörissä juoksemiset,materian ja mammonan fanaattinen kerääminen.Arvot on erillaiset,kuin suurella osalla ikäisiään,ja se syrjäyttää.Ei löydy saman aatteen kannattajaa helposti.Ja kun yhteiskunta tyrkyttää kuitenkin melkoisen kapea-alaista elämäntyyliä,miten tämä ainut elämä PITÄISI elää..Olla työorjentoitunut,kouluttautunut,hyvän-näköinen ja omistaa tavaraa mahd.paljon.PITÄÄ olla sosiaalinen,iloinen,optimistinen,rohkea joka paikan höylä.Ja ystäviä ainakin tusinan verran ja harrastuksia samoten.Meille uskotellaan,että vain näillä eväillä voit elää tyytyväisesti elämääsi ja olla hyväksytty muiden silmissä.Eli,kulje lampaana muiden lampaiden joukossa,omi MUIDEN arvot,kaikille ne samat tutut ja turvalliset ja elämä on onnellista ja rikasta!Ja muista katsoa hiukan kieroon niitä,jotka ei sitten millään tajua.mikä tässä elämässä on oikeasti tärkeää:Muiden hyväksyntä,muiden arvomaailma.muiden kunnioitus.So what,miten oikeasti tunnet ja voit!

Itku parku

Tää on vanha mut vitut siit, vitut teist. Vitut must.
Voin rehellisesti kertoa olevani yksinäinen kenet yhteiskunta on syrjäyttänyt suht totaalisesti.
Olen elänyt koko elämäni yksinäisenä haamuna josta ei välitetä vitun karvaakaa, en ole ikinä seurustellut, aina syrjitty ja unohdettu. En ole siis ikinä kokenut läheistä fyysistä ihmiskosketusta. Myöhemmällä iällä tulee kuvioon tietysti masennusplushuumeet jotka sun puolesta kaivaa syvemmän kuopan. Letkeet.
Kerran hakattiin pesaril niska mäsäks, en tiiä et miks?!