mul on sos. fobia ja mä jännitän ihan liikaa. koulus ku jaetaan jotai monisteita, nii mua jännittää ottaa se oma paperi siitä pinkasta, ku kuvittelen et kaikki katsoo mua ja sit jos en saakkaan otettua vaan yhtä paperii siitä pinost.. ja sit sählään aina niiden paperien kans kauan ku oon niin paniikissa. niiiin säälittävää, i nou.
sit jos ope pitää nimenhuudon, ni meikä on ihan paineessa ja kuuntelen ihan jännitykses millon mun nimi tulee ja sydän hakkaa tuhatta ja sataa...
en uskalla hoitaa mitään asioita, esim jos pitää ilmoittautua opelle johonkin tenttiin, nii jännitän sitä etukäteen ja joskus en uskalla ollenkaan hoitaa asioita.
oon myös aina nii painees vaik jossai koulun käytävil et en pysty ees hymyilee vaa pää on ihan tyhjä, ja jännitän vaan sitä ku "kaikki katsoo mua" vaik niin ei varmast edes ole.
luulen yleensäkki, et kaikki tyypit kiinnittää muhun kauheena huomiota! vaik se ei varmast edes oo silleen, oon enemmänki se hiljanen hissukka, mut silti jotenki kuvittelen et kaikki katsoo kokoajan jne.. ja jossai kylilki ku kävelen, nii kuvittelen ain et vastaantulevas autos on joku jätkä joka kyylää mua ja sit en uskalla koskaa katsoo sinne autoo päin vaa katon maahan.....joo tiiän outoo :I
ja sit ku kävelen jossai ja vaik autoi tulee vastaan ni en osaa olla rennosti oma itteni vaa vedän jonku ihme roolin päälle ja yritän näyttää coolilt ja seksikkäältä enkä uskalla katsoo niit vastaantulijoit o.O ... sit ku kukaa ei tuu vastaan ni pystyn olee taas oma itteni, normaalisti katteleen ympäril jne. siis tää kaikki on niin outoa!
ja ku katon ihmisii silmiin, nii katon sillee tosi nopeesti, enkä edes jotai sekunnin verran vaa tosi lyhyesti. en jotenki uskalla katsoo pidempään. o.O täski haluisin parantuu ja uskaltaa katsoo ihan rauhallisesti pidempäänki silmiin.
ja siis tää kaikki liittyy siihen, et pelkään ihan sairaalloisesti huomionkohteena olemista. Mun pitäs päästä eroon siitä pelosta, silloin kaikki helpottuis. Mut entiiä yhtään, miten voisin päästä eroon täst :/
sit jos ope pitää nimenhuudon, ni meikä on ihan paineessa ja kuuntelen ihan jännitykses millon mun nimi tulee ja sydän hakkaa tuhatta ja sataa...
en uskalla hoitaa mitään asioita, esim jos pitää ilmoittautua opelle johonkin tenttiin, nii jännitän sitä etukäteen ja joskus en uskalla ollenkaan hoitaa asioita.
oon myös aina nii painees vaik jossai koulun käytävil et en pysty ees hymyilee vaa pää on ihan tyhjä, ja jännitän vaan sitä ku "kaikki katsoo mua" vaik niin ei varmast edes ole.
luulen yleensäkki, et kaikki tyypit kiinnittää muhun kauheena huomiota! vaik se ei varmast edes oo silleen, oon enemmänki se hiljanen hissukka, mut silti jotenki kuvittelen et kaikki katsoo kokoajan jne.. ja jossai kylilki ku kävelen, nii kuvittelen ain et vastaantulevas autos on joku jätkä joka kyylää mua ja sit en uskalla koskaa katsoo sinne autoo päin vaa katon maahan.....joo tiiän outoo :I
ja sit ku kävelen jossai ja vaik autoi tulee vastaan ni en osaa olla rennosti oma itteni vaa vedän jonku ihme roolin päälle ja yritän näyttää coolilt ja seksikkäältä enkä uskalla katsoo niit vastaantulijoit o.O ... sit ku kukaa ei tuu vastaan ni pystyn olee taas oma itteni, normaalisti katteleen ympäril jne. siis tää kaikki on niin outoa!
ja ku katon ihmisii silmiin, nii katon sillee tosi nopeesti, enkä edes jotai sekunnin verran vaa tosi lyhyesti. en jotenki uskalla katsoo pidempään. o.O täski haluisin parantuu ja uskaltaa katsoo ihan rauhallisesti pidempäänki silmiin.
ja siis tää kaikki liittyy siihen, et pelkään ihan sairaalloisesti huomionkohteena olemista. Mun pitäs päästä eroon siitä pelosta, silloin kaikki helpottuis. Mut entiiä yhtään, miten voisin päästä eroon täst :/
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tiedän tunteen :( Aivan kamalaa kun tuo rajoittaa elämää. Pitäisi kai hakea apua jostakin, mutta vaikeaa kun ei osaa puhua kenellekään tuntemuksistaan kun niistä ei oikein osaa puhua, ja sitten ahdistuu paljon. Menee aivan paniikkiin ja haluaa vaan karata tilanteesta pois. Tuntee itsensä aivan ääliöksi, epämielyttäväksi ja pelkää joutumista naurun alaiseksi. Esiintymispelko on hivenen minulla helpottanut kun on vaan ollut pakko mennä esittämään, toisaalta jos opettajalle sanoo niin voi saada helpotusta hieman. Opettajat on kyllä ymmärtäväisiä. Minullakin hieman aina jännittää ottaa papereita, muutenkin olen perfektionisti, yritän suoriutua todella hyvin, että en vain saisi mitenkään negatiivista huomiota. Toisaalta jännittäminen vie justiin sen keskittymiskyvyn ja tulee hutiloitua. Kamala tilanne oli joskus sekin kun peruskoulu loppui ja päättötodistukset jaettiin koko koulun silmien edessä rivissä seisoen salin keskellä. Vapisin ja tietenkin kun sain sen todistuksen niin pudotin sen lattialle ja se lenteli pitkän matkaa. Sitten vaan kompuroimaan hakemaan... oli hyvin inhottava olo pitkän aikaa.
Kyllä jollekin puhuminen varmasti helpottaisi oloa ja voisi saada vaikka jotain rauhoittavia pillereitäkin joita voisi ottaa ennen stressaavia tilanteita, kamalaa kamppailla sellaisten ajatuksien kanssa yksinään päänsä sisällä. Jos tuollaiset tuntemukset rajoittaa elämää niin ehdottomasti pitäisi vaan mennä juttelemaan jonkun luo... vaikka terveydenhoitajan tai koulupsykologin tykö.
Hitto, olipa outoo lukea tota. Mulla on samanlaista! Mut sit kans mul on käsien tärinää sekä kädet ei liiku sivuilla kävellessä kunnolla, sitäkin ajattelen kävellessä koko ajan. Hankala suorittaa tiettyjä liikkeitä muiden läsnäollessa, ihan tavallisiakin. Liike myös hidastuu aina loppua kohti (luulen että mulla on Parkinsonin tauti) mut sit en tiedä mikä muu mua vaivaa... Varmastikin toi sosiaalisten tilanteiden pelko kans. Ahdistavaa, tosiaan. Välillä tuntuu vaikeelta astuu kotiovesta ulos ollenkaan.