Toivottavasti joku osaisi auttaa.. Onko kukaan koskaan mennyt masennuksen tai muun vastaavan takia ihan päivystykseen asti? Vapaaehtoisesti esim. pyytämään uusia lääkkeitä kun omalle lääkärille ei saa riittävän äkkiä aikaa?
Itellä on semmonen tilanne, että ei ole mitään lääkkeitä tällä hetkellä, ahdistus on sietämätön, dg on joku psykoottinen vaikea masennus.. Lääkärille en saa aikaisemmin aikaa kuin vasta lokakuun puoli välissä.. Äitinikin on soitellut ympäri kuntaa ja aina on ollut vastaus: jos omalle lääkärille ei saa aikaa niin sit päivystykseen.
Jotenkin se kynnys on vaan niin iso lähtä sinne! Mitä siellä tapahtuu? Joudunko taas selittämään kaiken alkujaan myöten uudestaan? Ottavatko ne edes tosissaan? Ja voiko siellä oleva lääkäri edes määrätä mulle mitään lääkkeitä? Määrääkö se vaan jotain mielialalääkkeitä, eihän se kuitenkaan alan ihminen oo vaan eikös ne yleensä ole yleislääkäreitä...
Tilanne on niin epätoivonen! Haluaisin mennä ja saada lääkkeitä näihin harhoihin ja sietämättömään ahdistukseen sekä paniikkikohtauksiin. Mutta saanko niitä päivystyksestä? Vai kituutanko itteäni vielä, niinkuin olen jo koko kevään kituuttanu?
Itellä on semmonen tilanne, että ei ole mitään lääkkeitä tällä hetkellä, ahdistus on sietämätön, dg on joku psykoottinen vaikea masennus.. Lääkärille en saa aikaisemmin aikaa kuin vasta lokakuun puoli välissä.. Äitinikin on soitellut ympäri kuntaa ja aina on ollut vastaus: jos omalle lääkärille ei saa aikaa niin sit päivystykseen.
Jotenkin se kynnys on vaan niin iso lähtä sinne! Mitä siellä tapahtuu? Joudunko taas selittämään kaiken alkujaan myöten uudestaan? Ottavatko ne edes tosissaan? Ja voiko siellä oleva lääkäri edes määrätä mulle mitään lääkkeitä? Määrääkö se vaan jotain mielialalääkkeitä, eihän se kuitenkaan alan ihminen oo vaan eikös ne yleensä ole yleislääkäreitä...
Tilanne on niin epätoivonen! Haluaisin mennä ja saada lääkkeitä näihin harhoihin ja sietämättömään ahdistukseen sekä paniikkikohtauksiin. Mutta saanko niitä päivystyksestä? Vai kituutanko itteäni vielä, niinkuin olen jo koko kevään kituuttanu?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei 5 6 !
Minä menin muutama vuosi sitten vaikean masennuksen oireiden takia päivytykseen, koska muuta lääkäriä ei ollut saatavilla. Minäkin häpeilin asiaa, ja sanoin päivystävälle lääkärillekin, että voinko tällaisessa asiassa tänne tulla. Oloni oli jo tosi huono ja ahdistunut.
Lääkäri oli oikein asiallinen, totesi heti, että tottakai tänne voi tulla. Ensiapua voi saada ihan mihin sairauteen vaan.
Sitten sain ahditukseeni lääkkeitä, samoin unilääkkeitä siihen asti kunnes pääsin psykiatrin vastaanotolle.
Mene rohkeasti vaan. Itse ainakin olin hyvillä mielin kun uskalsin.
Kiitos vastauksesta!
Itselläkin on uniongelmat tulleet takaisin ja niihin toivoisin tosiaan myös saavani jotain lääkettä, ainakin siihen asti että pääsen omalle lääkärille.
Täytyy tässä kerätä rohkeus ja lähteä joku päivä käymään ennenkuin tilanne aivan mahdottomaksi menee.
Olen lähtenyt päivystykseen, toissa kesänä. Vitkuttelin lähtöä pitkään, kunnes päätin.
Minullakin olo meni niin hirvittäväksi, että oli pakko lähteä. Tein päätöksen, astuin bussiin, matkalla olin itkuinen, tunteissa velloi hyvin voimakkaasti, mikä oli oikeastaan helpottavaa. Omaa tyhmyyttäni olin mennyt lopettamaan lääkitykseni keväällä. Sitä tyhmyyttä en enää tee.
Sain lääkkeet, mutta eri lääkkeet kuin aiemmin oli ollut, masennuslääkkeeksi mirtatsapiini. Ahdistuneisuuteen Ketipinoria.
Mene päivystykseen. Sano ilmoittautuessa yksinkertaisesti, että olet masennuspotilas ja olosi on sietämätön eikä lääkkeitä ole.
Kiitos. Tässä tosiaan sitä rohkeutta kerään, että uskaltaisi mennä. Pelottaa vaan, että jotenkin nolaan itseni siellä.
Siinä ei ole mitään uskaltamista etkä voi nolata itseäsi mitenkään. Täytyy vain tehdä päätös, että nyt lähden.