Mikä se on? Jos sitä ei ole, minkä sen toivoisit olevan?
Uskotko vielä sen tavoittavasi?
Juoksetko sen perässä?
Uskotko vielä sen tavoittavasi?
Juoksetko sen perässä?
Tämänhetkisen elämäsi suurin onni?
Maija_Maitoparta_
1967
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
@Maija_Maitoparta_
Välttelen Patonkeja ja syön Mustaamakkaraa.
Hyvän Puolukkahillon perässä on joskus juoksenneltava.
Eiköhän se ole siinä.
H.
Mua patittaa, kun meni 10 litraa puolukoita pilalle, autotallissa.
Ei mahtuneet pakkaseen.
Potuttaa, uutta pottua.
Mie äsken purin poroa, suolaista, kovin, tovin.
Juuri nyt tämänhetkinen naisystävä, mutta elämän onnesta en tiedä sillä eläämää ei kukaan tiedä. Tiedän kumminkin talouden elämässä ja kuolemassani.
Miutakin ihastuttaa tuo ukkokaverini, ihana.
Kuolevani minäkin uskon, itseni.
Kyllä elämäni onnen perässä haluaisin juosta. Tällä hetkellä en pääse edes tästä tuolilta ylös, ennenkuin avustajani tulee. Illalla kävin nukkumaan siinä 7 tienoissa, ja aamulla 6 herätys, mutta olen lopeen väsynyt, en ole saanut kovilta kivuilta nukutuksi vaikka kipulääkkeitä otin runsaasti ollalla.
Tänään piti ottaa sairaalalla gammakuvausi = luustokartta, mutta sitä ei pystytty ottamaan, kun en pystynyt makamaan siinä kapealla kourulla, joka työnnetään sitten kuvauslaitteeseen. Olin ottanut jo neljä Panacodia, mutta ei niistä apua ollut. Olivat niin mielettömät selkä- ja rintarankakivut, etten saanut hengityettyä siinä kuvauskourulla. Piti siirtyiä toiselle koneelle, jossa istuen otettiin kuva, mutta ei sillä niin hyviä kuvia saanut.
Lanneranka sitten kuvattiin seisten, vaan kun en jaksa seistä. 5 minuuttia ja sitten aloin tärisemään ja vapisemaan.
Miksikäs en sitli haaveilisi, että jaksaisin edes jonkinverran seistä ja jaksaisin nousta tästä tuolilta ja mennä keittiöön. HIrveen suuret toiveet eivät ole, mutta niitä toiveita on.
Pillereillä kai on elämäni, mitä siitä kävelin aamulla kovaa tahtia 5 km hon sai juosta.
(oma lääkäri matkassa)
Sinähän olet kova patikoija. och hon.
Uskopa vain, tiedän tunteesi.
Onneen ei paljon tarvita, kun ei ole liian suuret odotukset.
Olipa harmi, ettei toimenpide onnistunut, vaikka sinne asti pääsit.
Panacodia on minullakin tuolla kaapin hyllyllä. Eilen meni apteekkiin 200 euroa, kun ostin 3 kuukauden annoksen rohtoja, resepteillä.
Mutta, haaveiden teillä juostaan ja iloitellaan, ollaan terveitä ja kaikki on hyvin. :)
Miten se Jorma Palo sanoikaan?
"Ollakseen terve ei tarvitse olla terve." Vähempikin kuin täydellisyys riittää.
Joskus on tullut mielkeen, jos lopettaisi kaikki lääkkeet, verenpaine, sokeri, verenohennus, verenrasva, jne...
Enpä suosittele.
Sukulaiseni laihdutti 55 kiloa ja jätti lääkärin suostumuksella syömättä verenpainepillerinsa.
Kahden kuukauden kuluttua pätkähti aivoverisuoni poikki.
Tosin, vaikkapa kolesterolilääkkeistä ollaan montaakin mieltä, niiden todellisesta tarpeesta.
Kävi vain mielessä, tässä elämän paskassa.
Lopultahan ei muuta olekaan, kuin ruoka ja paska.
On niin rentouttavaa lukea muiden vaivoja, en siis ole yksin kolotuksissani.
Minulla on juuri nyt hyvä olo.
Tälle kuukaudelle asettamat työtavoitteetkin etenevät suunnitelmien mukaan.
Aamulla poimitut viinimarjat ovat päärynäkuutioiden kanssa käymisastiassa. Ei jäänyt marjoja yli homehtumaan kaikki menivät vuotuiseen kotiviiniannokseen ja loput jätin linnuille, jotta selviävät talven yli.
On tullut alvariinsa "hypittyä" saunasta järveen ja nyt ikään kuin virtsarakontulehdusta pukkaa, onneksi oli käyttämätön resepti joten hoito aloitettu.
Panin sulkuihin tuon hypittyä-sanan koska totuus on, järveen menen istualtaan hivuttautumista ensin laiturille ja siitä porrasaskelmalle ja lopuksi laskeutumista varovasti veteen.
Takaisin tulo on siten monimutkaisempi projekti. Pylly ensin porrasaskelmalle selkä laiturin suuntaan. Siitä käännös oikealle kylelle ja ponnistus vasemalle polvelle ja nousu kontalleen, lopuksi kaiteesta kiinni pitäen loppurutistus ja ylös seisomaan ; )
.
Uimisesta, uin 18 vuoden tauon jälkeen, hyvältä tuntui.
Minähän silmissäni näin sinun hypähtelevän järveen ja järvestä kuin merenneito konsanaan.
Ihanaa, kun sinulla on valtaisa uima-allas käytössäsi.
Eikös sitä sanota, että jos herää, eikä kolota, on kuollut?
Elämähän on useimmiten "vain elämää"
Mutta kun käyttää mielikuvitustaan pääsee pienestäkin asiasta suurimpaan onneen.
Tai sitten toisinpäin.
Vain elämää, nei sen enempää, on kaipaa ainakaan minä.
Siinä on kaikki.
Tosin, kuin sanot, mielikuvitus on kiva juttu.
Oma koti ja mökki, eivät kummoisia mutta rakkaita.
Haaveilen muuttavani jonnekin lämpimään kylmimmän kauden ajaksi, uskon että sen toiveeni toteutan, mikäli pysyn terveenä eikä mitään yllättävää satu.
En juokse enää minkään perässä, onneksi.
En kai ole ehtinyt koskaan juosta...
"Onni tulee eläen, ei etsien", sanoo vanha sanonta. Minusta siinä on vinha perä.
Minä en tykkää kuumuudesta, en voisi kuvitella muuttavani Suomesta minnekään.
Mutta, mikä on hyvä kellekin, mainio, jos haaveita saa toteutettua.