Vanhasta uutta

Olen pinnalisesti tutustunut shamanismin yleiseen maailmankuvaan ja minusta tuntuu siltä, että aluperäinen shamanismi edustaa tuollaista uskonnotonta tilaa.
Kyse on kai siitä että metsästäjä-keräilijä-kulttuureissa ei ollut erikoistumista eri tehtäviin jolloin ei päässyt muodostumaan sellaista ylijäämää ja yläluokkaa jotka olisivat voineet luoda opillisen uskonnon kaltaisia rakenteita pappeineen ja teologioineen. Uskontoje aika koitti vasta maanviljelyksen myötä, kun yhteiskuntaan alkoi muutenkin syntyä erikoistumista. Silloin oli mahdollista luoda opillisia järjestelmiä ja uskonnollisia instituutioita.

En usko että uskonto voi olla irti yhteiskunnan muusta tilanteesta. Nykyisin tuotantoelämä muuttuu yhä abstraktimmaksi ja verkostoituminen hajottaa selkeitä rakenteita niin tuotannossa kuin muussakin elämässä. Sen täytyy vaikuttaa myös uskonnolliseen ajatteluun. Mutta mikä on todennäköinen suuntaus?

Toisaalta todelliset syvät maailmankuvan muutokset ovat hitaita. Muutama kymmenen vuotta teollista ja jälkiteollista maailmaa ei paljon paina monituhat vuotisen agraarikulttuurin ja monikymmentuhat vuotisen metsästyskulttuurin rinnalla. Ehkä tämän hetkinen hajaannuksen tila antaa tilaa vanhoille käsityksille?

Suosittelen molempia tutustumaan tämän kaverin kirjoituksiin. Tyyppi on nykyshamaani ja erikoistunut viikinkejä edeltäneiden skandinaavisten jumalten ja henkien kanssa toimimiseen, ja edustaa hyvin vahvasti tässäkin ilmi tullutta uskonnotonta "kaikki jumalat ovat olemassa" mentaliteettia.

http://www.scribd.com/doc/55317498/Book-1-The-Jotunbok-Working-With-the-Giants-of-the-Northern-Tradition