Kumman pelastat palavasta talosta?

Lemmikin tietenkin.

Oman lapseni.

Lapasen, eikun lapsen, vaikkakin en tule koskaan hankkimaan lasta, joten kyseessä olisi vieras lapsi. Useat eläimet osaavat uida tai paeta palavasta talosta, mutta ongelmana voi olla, että ovat tungettuna häkkeihin, joka estää niitä selviytymästä. Itse koettaisin avata häkit, jos vain mahdollista, samalla kerralla, kun pelastan lapsen.

kyl meijän koira on arvokkaampi ku kukaan teistä.

Minulla on 2kk vanha poika ja kolme aikuista kissaa. Ehkä kärsin synnytyksen jälekeisestä masennuksesta, mutta vastaukseni ehdottomasti olisi, että jos yhden noista saisin pelastaa niin ottaisin nuorimman kissani. Rakkaus kisaani kohtaan on ehdoton eikä edes oma lapseni ole rakkaampi

Liian rajoittava kysymys. Minä olen luova, ja pelastan uudella ajatustavallani kaikki! ;-)

Ei vaan, kyllä se kriisitilanteessa on niin, ettei kukaan voi etukäteen tietää miten käyttäytyy. Tilanteet ovat joka kerralla niiin erilaisia, ei siinä ehdi koskaan ajatella mitään. Sitä vaan toimii, ja jälkikäteen voi sitten miettiä miksi teki niin kuin teki.

Eli se henkilösi on oikeassa, kun ei osaa vastata.

Minulla ei varmasti tule olemaan ikinä lapsia, lemmikki tulee hyvin todennäköisesti olemaankin. Joten uppoavassa autossa tai palavassa talossa tulisi olemaan ilmeisesti oma lemmikkini ja vieras lapsi. Ja tässä tapauksessa pelastaisin tietysti oman lemmikkini. Voi kuulostaa karulta, mutta minulle rakas "sielullinen" olento on aivan sama, onko se ihminen vai koira. Jokainen täällä pelastaisi oman rakkaansa ensimmäiseksi.

No hei, kyllähän se lapsi nyt ensin, olkoon vaikka vieraan.

Lemmikin.

Lemmikin, ei voisi vähempää kiinnostaa joku vieras kersa, jos on oma rakas kissa hengenvaarassa. Onhan oman perheenjäsenen kanssa kokenut paljon enemmän. Ja vaikka olis oma lapsi siellä, niin valitsisin ehdottomasti lemmkin.

Itse laitan ihmislapsen hengen arvokkaammaksi kuin minkään "eläimen". Vaikka olisi kuinka rakas ja oma. Eläin on vain eläin, ihminen on ihminen. Jos täytyy valita oma tai vieras lapsi niin vastaus olisi että niistä kahdesta oma.

Todellinen tilanne on useimmiten yllätys ja ihmisen käytös selviää vasta todellisessa tilanteessa. Jotkut voivat mennä paniikkiin ja olla täysin toimintakyvyttömiä. Jotkut voivat toimia automaattisesti täydellisesti. Ehkä ennakkovalmentautuminen ja koulutus auttaa asiaan (esim. sammutusvälineiden käytön hallinta). Myös kokemus auttaa hatätilanteissa (ollut ennen esim. tulipalossa).

Jos tilanne on että lapsi on palavassa talossa ja pelastaminen näyttää mahdolliselta riskeistä huolimatta yritän sitä. Jos eläin on palavassa talossa ja vaara että itse kuolee tai loukkaantuu vakavasti pelastessaan eläintä on suuri/todennäköinen niin annan eläimen olla etten itse vaarannu. Kuulostaa julmalta mutta pidän ihmiselämää arvokkaampana kuin eläimen elämää.

Toisaalta jos kyseessä on pieni riski ja kyseessä esim. mahdollisuus estää vaikka tuntemattomien ihmisten suurnavettapalo niin yritän parhaani estääkseni palon leviämistä ja pelastaakseni eläimet jos se on mahdollista.

Toivokaa kaikki ettettä ikinä joudu tällaiseen tilanteeseen. Silloin se oikeasti selviää mitä teette vai pystyttekö tekemään mitään.

ootteko mahdollisesti trolleja vai muuten vain sairaita. tietenkin ihmishenki>eläin...POIKKEUKSETTA!

Itse taas koen, että eläimet ovat ihan yhtä arvokkaita kuin ihmiset. He ovat eläneet täällä jo ennen meitä ja me olemme pakottaneet nämä otukset palvelemaan meitä ja asumaan nurkissamme. Delfiinit esimerkiksi ovat varmasti ihmisiä älyykkäämpiä osaessaan tehdä asioita, joita me emme pysty edes konein tekemään.

Minusta esimerkiksi koiran/kissan pelastaminen olisi velvollisuus, koska me olemme ne sisätiloihin tuoneet. Luonnossa eläimiä palaa kuoliaaksi todella harvoin, koska ne eivät sielä joudu loukkuun, vaan pystyvät karkaamaan....

Minä yrittäisin pelastaa molemmat jos siihen olisi mahdollisuus, mutta jos esim omassa asunnossani olisi rakas kissani ja toisessa asunnossa lapsi, niin kyllä minä se kissan kainaloon ottaisin, enkä yrittäisi toiseen asuntoon päästä, jos oma ja kissan henki olisi uhattuna. Mutta jos molemmat olisivat jotenki vieressäni ja pystyisin jostain syystä pelastamaan vain toisen, niin vaikea valintahan se olisi..

Minusta olemme lemmikeillemme velkaa sen, että pelastaisimme heidät. Me olemme heidän sisätiloihin lukinneet.

Oman lapsen kanssa ei tarvitsisi tietenkään harkita.

^minusta ylempi kirjoittaja tekee väärin tuomitessaan ihmisen valinnastaan. Monille ihmisille oma lemmikki on kuin "lapsi", itselleni ainakin. Ajoittain tunnen lemmikkiini suurempaa kiintymystä, kuin esimerkiksi ystäviini. Kyllä lemmikinkin oppii tuntemaan ja joskus tuntuu kuin näkisi, mitä se ajattelee :D

Pelastaisin lapsen. Syyni ovat seuraavat:

1) Lapsi on vasta nuori, hänellä on koko elämä edessä. Lemmikin ikää ei mainittu, mutta on todennäköistä että se on suhteessa lasta vanhempi. Vähemmän elinaikaa(suhteellistakin) menee siis hukkaan.

2) Lapsi on ihminen, joten tunnen enemmän myötätuntoa lasta kohtaan. Tiedän, itsekäs ajatus. Eläimilläkin on arvonsa.

3) Jos otetaan kantaa vain pelastamiseen, eikä pelastumiseen, lemmikillä saattaa olla paremmat mahdollisuudet selviytyä itse ulos talosta tai selviytyä hengissä. Jos lemmikki on vaikka koira, se on luontaisesti matalalla ja siten osittain suojassa palavan talon myrkkykaasuilta. Sama pätee hiiriin, kaneihin ja kissoihin. Lemmikillä saattaa olla myös parempi kestävyys olosuhteisiin. Jos kyse on uppoavasta autosta akvaariokalaa ei tarvitse pelastaa? Jos lemmikkini olisi koira, se luultavasti seuraisi minua ulos talosta. Kantaisin lapsen ulos ja koira tulisi perässä. Lasketaanko tämä molempien pelastamiseksi?

4) Lapsen pelastaminen säästäisi myös lapsen vanhempia (jos ovat elossa). Moni ihminen kestäisi lemmikkinsä kuoleman tulipalossa, mutta jos oma lapsi kuolisi tulipalossa, vanhemmat saattaisivat romahtaa henkisesti. Kokonaiskärsimys jää siis pienemmäksi jos lapsi pelastetaan. Lemmikinkin kuolema voi kyllä olla kova shokki, mutta suurin osa ihmisistä ei pidä lemmikkiään yhtä rakkaana kuin omaa lasta.

5) Lapsen pelastamisesta saa arvokkaamman kunniamerkin :)

Itse pelastaisin eläimen, oli se sitten vieraan tai omani rakas kissa.
Ihmisiä on kuitenkin liikaa maailmassa ja mahdollisesti jos tuo lapsi kuolisi sinne, jäisi muutama ihminen tekemättä sen puolesta suvunjatkomerkeissä.

Ihmiset eivät ollenkaan kunnioita ympäristöä ja sen monipuolista lajikirjoa (en yleistä, onneksi on edes se pieni osa ihmisiä maailmassa, jotka ottavat huomioon tämänkin asian).

Ihminen ei todellakaan ole eläimen yläpuolella. Millä muka? Suunnattomalla itsekkyydellä ja tyhmyydellä? En käsitä tuollaista ajatusmaailmaa, joka on kuin jostain naurettavasta vanhan ajan kirjasta, jossa sanottaisiin esim. että "masturbaatiosta kasvaa karvoja käsiin".

Oman tai vieraan lapsen.

Jos pelastaa lemmikin eikä lasta saa varmasti syytteen heitteillejätöstä.

pelastaisin sen kumpi on minulle henkilökohtaisesti tärkeämpi.

Ensin pelastan omat ja sitten toiset. Ensin oma lapsi, sitten oma lemmikki, seuraavaksi naapurin lapsi ja sitten naapurin lemmikki.

"Jos pelastaa lemmikin eikä lasta saa varmasti syytteen heitteillejätöstä."

Epäilen vahvasti. Ellei pelastaja ole sitten niin tumpelo, että menee kertomaan ottaneensa syliin vierekkäin istuneista pelastettavista eläimen lapsen sijaan...kukaan ei voi tietää, jos vaikka tilanteessa menee niin puihin että pelastaa vain itsensä ja sattuu nappaamaan lemmikin mukaansa kun sattui matkalla kohdalle? Ei siitä mitään heitteillejättöä saa, jos ei vaaranna omaa terveyttään toisen hengen pelastamiseksi.

Veikkaan, että jos tilanne on noin tiukka, siinä voi mennä suurella todennäköisyydellä omakin henki. Suurin osa ei kykenisi pelastamaan muita kuin itsensä.

Liian rajoittava ja mustavalkoinen kysymys, jossa on vain loistava mahdollisuus jeesustella ja korottaa itseään.

Oman kissani tietysti D:

ykskään muksu ei mee mun lemmikkikärpäsen ohi!

Penan siivethän vois kastuu.

En ymmärrä, miksi tällaisesta pitää edes keskustella. Tietenkin pelastaisin oman lajini edustajan eli ihmislapsen ennemmin kuin yhdenkään kissan, koiran, nelivarvaskilpikonnan tai vaikka simpanssin. Näin tekisin siitäkin huolimatta, jos kyseessä oleva eläin olisi 15-vee rakas ihku Mustini, josta olisin huolehtinut koko "hänen" elämänsä ajan ostellen "hänelle" puruluita ja pinkkejä pörröpuseroita.