Ukko tossa innostui vonkaamaan mua karaoke baariin mukaansa kannustamaan, se kun on ihan intopinkeenä laulamiseen. Meikämaijjaa ei yhtään innostanut lähteä eli taas meni torailuks.
Jotain se keljuili lähtiessään silleen että mulla taas lievästi sanottuna keitti, kannustin sitä sitten työntämään sen mikrofooninsa syvälle sinne pimeeseen paikkaan.
Nyt kaduttaa, sille se laulaminen on kuitenkin tosi tärkeetä, se pärjää niissä kisoissakin.
Mietin tässä sanomisiani, jos ukko sanois mulle samalla tavalla mulle tärkeistä harrastuksesta niin jäis kyllä kaivelemaan tosi kipeesti enkä pyytäis enää koskaan mukaan.
Mietittekö te muut miltä ittestä tuntuis jos toinen sanois teille samallaviissiin ku te sanotte sille. Saatteko pyydettyy anteeks vai painatteks villasella ettei tuu uutta riitaa.
Jotain se keljuili lähtiessään silleen että mulla taas lievästi sanottuna keitti, kannustin sitä sitten työntämään sen mikrofooninsa syvälle sinne pimeeseen paikkaan.
Nyt kaduttaa, sille se laulaminen on kuitenkin tosi tärkeetä, se pärjää niissä kisoissakin.
Mietin tässä sanomisiani, jos ukko sanois mulle samalla tavalla mulle tärkeistä harrastuksesta niin jäis kyllä kaivelemaan tosi kipeesti enkä pyytäis enää koskaan mukaan.
Mietittekö te muut miltä ittestä tuntuis jos toinen sanois teille samallaviissiin ku te sanotte sille. Saatteko pyydettyy anteeks vai painatteks villasella ettei tuu uutta riitaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihan samat ajatukset on ollut, ja on minullakin. Monesti olen sanojani miettinyt, ettei mies koskaan minulle sellaisia päästele, joita minä hänelle syydän.
Osaan silti myös pyytää anteeksi, ja kiittää.
Mutta, miksen opi pitämään pienempää suuta, en sitten millään.
Olen jotenkin niin äkkipikaisen suutahtava ja pahasuinen.
Anteeksipyyntö on paikallaan, ellei sitä joudu toistamaan joka päivä.
Mene mukaan edes kerran ja kannusta, kun tunnut kuitenkin asian ymmärtävän...
Hyvää jatkoa Teille!
Mieti, miksi reagoit miehesi pyyntöön olla paikalla kannustamassa noin voimakkaasti, mikä sai loukkaamaan hänelle tärkeässä asiassa.
Vältät seuraavalla kerralla rumat sanat ja saat toivotettua mukavaa lauluiltaa. Tai, vielä parempaa, lähdet mukaan kannustamaan.
Olen sanonut toiselle asioita, joita en itse kestäisi kuulla. Ajatustyötä ja itsehillintää vaati, että olen päässyt tavasta eroon. Sisareni kanssa jutellessa tunnistin myös, mistä olen tavan oppinut. Koska tavasta tai opitusta roolista siinä on kyse - tai oli ainakin minulla. Pitää toisella kädellä kumppanista kiinni ja samaan aikaan työntää häntä turhilla kommenteilla ja rumilla sanoilla jonnekin huoneen nurkkaan.
Anteeksi - niin pieni, mutta tärkeä sana. Sillä on hyvä aloittaa...
Anteeksipyyntö on pahimman laatuista kaksinaismoralismia. Anteeksipyynnöllä ei sanotut sanat tule sanomattomiksi vaan jäävät ikuisesti sanotuiksi.
Kannattaa olla tarkkana sanomistensa kanssa ja tarkoittaa aina mitä sanoo.
JOS olisin sanonut miehelleni, kuten sinä, olisin joutunut konttaamaan pitkin laattiaa, käsillä haroen kurkottelemaan lattiapintaa etsien silmiäni.
Häpeisin silmät päästäni, jos "antaisin" suustani pulpahtaa mielen keitoksia.
Yleisesti ottaen mietin, Millä Tavalla sanon toiselle jotakin. Asiat voidaan sanoa NI-IN monella tavalla. Koska itse olen helposti loukkaantuva ja kenties liikaakin "aistin" esim. äänensävyssä olevia hienosäikeisiä hmmmm... torumisviestejä, joka monesti on saanut pahoittamaan mieleni (vaikka olenkin luojan kiitos himpun verran kouluttaanut itseäni iän karttuessa "kovemmaksi asioitten-nielijäksi:)), niin pyrin esittämään asiani toista loukkaamatta.
Koska kuitenkin sanon asioita suoraan, vaikken pahasanaisesti, niin tilanteita on toki tullut, että olen huomannut toisen pahoittaneen mielensä. Silloin kieriskelen toisen jaloossa ja tuon esille, etten Tarkoittanut pahoittaa mieltä, vaan sanoin asian rehellisesti.
Mutta tottahan toki riippuu Asioista.
Joskus on tarpeen pienet SSssssihinät suusta.
Esimerkiksi, jos joku Ilmoittaa minulle mitä Minä ajattelen, niin silloin hyppään seinään ja sihisen sieltä katon rajasta suorat sihinät.