Haluaisin päästä elämässä eteenpäin. Opiskella alaa joka minua todella kiinnostaa. Tutustua uusiin ihmisiin, matkustella, tutkia asioita, harrastaa..
En ole paikoillani: opiskelen toki, mutta en ehkä sitä alaa, joka minua todella kiinnostaa. Olen fiksu ja monilahjakas nuori nainen, haluaisin päästä käyttämään lahjojani ja hyödyntämään kykyjäni jossain muualla kuin missä nyt opiskelen.
Onko ongelmani tyytymättömyys vai onko minulla oikeus vaatia elämältäni enemmän ja tehdä asioita joita aidosti haluan?
-
Hiukan historiaani..
16-vuotiaana muutin pois kotoa ja menin lukioon. En käynyt lukiota loppuun. Motivaatio oli aivan hukassa. Olin sairastunut bulimiaan ja elämäni oli pelkkää ahmimista ja oksentamista. Jo ala-asteaikoina oli havaittavissa merkkejä syömishäiriöstä.Alkoholi tuli mukaan runsaana 18 vuotta täytettyäni. Elämäni oli pelkkää bulimiaa ja alkoholia.
Itsetutkiskelun avulla sekä käytännön harjoituksilla olen selättänyt bulimian, eikä alkoholikaan ole ongelma. Sensijaan on jäänyt paha paniikkihäiriö, pakko-oireita, sosiaalista ahdistuneisuutta..Näihin olen pian saamassa apua.
Minusta tuntuu että en ole saavuttanut tarpeeksi. En ole päässyt tekemään niitä asioita joita minun kuuluisi tehdä. En ole elänyt itseni näköistä elämää. Elämäni on täynnä pelkoa ja varovaisuutta, rajoittuneisuutta, estoja, jännittyneisyyttä. Olen lukossa, olen vankilassa itsessäni. En pääse purkamaan vapaata väylää. Tarvon liejussa ja mudassa, varmaan haluankin tarpoa, vaikka vieressä olisi silta. Mitä jos en voi itse vaikuttaa elämäni kulkuun? Mitä jos kärsin vain enkä koskaan pääse täältä lasikuplasta ulkomaailmaan. Hengitän samaa ilmaa..Tukehdun tähän ilmaan..
Minulla on paljon ajatuksia päässäni enkä pääse niitä purkamaan..
Voisiko joku selkeyttää ajatuksiani sekä asioita elämässäni....Liikaa kaikkea kaikkialta enkä pysty elämään sen kanssa!
En ole paikoillani: opiskelen toki, mutta en ehkä sitä alaa, joka minua todella kiinnostaa. Olen fiksu ja monilahjakas nuori nainen, haluaisin päästä käyttämään lahjojani ja hyödyntämään kykyjäni jossain muualla kuin missä nyt opiskelen.
Onko ongelmani tyytymättömyys vai onko minulla oikeus vaatia elämältäni enemmän ja tehdä asioita joita aidosti haluan?
-
Hiukan historiaani..
16-vuotiaana muutin pois kotoa ja menin lukioon. En käynyt lukiota loppuun. Motivaatio oli aivan hukassa. Olin sairastunut bulimiaan ja elämäni oli pelkkää ahmimista ja oksentamista. Jo ala-asteaikoina oli havaittavissa merkkejä syömishäiriöstä.Alkoholi tuli mukaan runsaana 18 vuotta täytettyäni. Elämäni oli pelkkää bulimiaa ja alkoholia.
Itsetutkiskelun avulla sekä käytännön harjoituksilla olen selättänyt bulimian, eikä alkoholikaan ole ongelma. Sensijaan on jäänyt paha paniikkihäiriö, pakko-oireita, sosiaalista ahdistuneisuutta..Näihin olen pian saamassa apua.
Minusta tuntuu että en ole saavuttanut tarpeeksi. En ole päässyt tekemään niitä asioita joita minun kuuluisi tehdä. En ole elänyt itseni näköistä elämää. Elämäni on täynnä pelkoa ja varovaisuutta, rajoittuneisuutta, estoja, jännittyneisyyttä. Olen lukossa, olen vankilassa itsessäni. En pääse purkamaan vapaata väylää. Tarvon liejussa ja mudassa, varmaan haluankin tarpoa, vaikka vieressä olisi silta. Mitä jos en voi itse vaikuttaa elämäni kulkuun? Mitä jos kärsin vain enkä koskaan pääse täältä lasikuplasta ulkomaailmaan. Hengitän samaa ilmaa..Tukehdun tähän ilmaan..
Minulla on paljon ajatuksia päässäni enkä pääse niitä purkamaan..
Voisiko joku selkeyttää ajatuksiani sekä asioita elämässäni....Liikaa kaikkea kaikkialta enkä pysty elämään sen kanssa!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaihda maata,täällä haisee korruptio
Terapeutti saattaisi auttaa antamaan näköaloja ja purkamaan patoutuneita ongelmia..?